w*mwui a\lT ***** iiiil^liiilf^
Sivu 2
Lauantaina, heinäk. 8 p< — Saturday, July 8, 1961
VAPAUS (LIBEETT) — Independent tabor Organ of Finnish Canadians. Es-tabliahed Nov. 6, 1917. Authorized as second class mail by the Post Office Department, Ottawa. Pub-llahöd'' thrice weekly: Tuesdays, Thiirsdays and Saturdaysby Vapaus Publishing Company Ltd., at 100-102 Elm 8t. W., Sudbury, Ont., Canada. Telephones: Bus: Office OS. 4-4264; Editorial Office OS. 4-4265.'Manager E. Suksi. Editor W. Eklund. Mailing address: Box 69, Sudbury, Ontario.
Advertising rates upon applicatlon. Translation free of charge.
TILAUSHINNAT: Canadassa: 1 vk. 8.00 6 kk. 4.25 3 kk. 2.50 Yhdysvalloissa: 1 vk. 9.00 6 kk. 4.80 Suomessa: 1 vk. 9.50 6 kk. 6.25
Vuosi Kongon "itsenäistymisestä"
Kesäkuun 30 pnä tuli kuluneeksi vuosi siitä jolloin Bel-
gian kuningas Baudouin julisti suurin juhlallisuuksin Kon-
gon itsenäiseksi maaksi.r
■ ■■ Mutta nyt vuoden kuluttua on Kongo pirstottu moneksi
erilliseksi ""maaksi'^ maan parlamentti on estetty istumasta
ja päättämästä tärkeistä asioista ja laillisesti valittu .päämi-
nisteri on murhattuna. Asiallisesti puhuen Kongon itsenäisty-
minen on edelleen yhtä toteutumaton satu kuin Belgian vi-
rallisen miehityksenkin aikana.
^Vanhanaikaisen imperialismin tilalle yritetään siellä nyt
toteuttaa uudenaikaista "dollari-imperialismia". Kehityksen
kulku on ollut pääpiirteissään seuraava:
•Belgialaisen suuryhtiön, Union Minieren ikioma Moise
Tshombe huudatti heinäkuun 1 pnä Kongon rikkaimman
maakunnan Katangan "itsenäiseksi". Siten' turvattiin Katan-
gari voitot Union Minieren omistajille!
; Sitä seurasi useampien muidenkin maakuntien "itse-
näistyrtiinen" sekä laillisesti valitun pääministeri Patrice
Lumumban sivuuttaminen; Vaikka pääministeri Lumumba
sai vielä syyskuun 13 pnä 1960 pidetyssä parlamentin istun-
nossa taakseen suuren enemmistön, eli 88 ääntä 25 ääntä vas-
taan, niin hän tuli kuitenkin jo joulukuun alussa vangituksi,
Helmikuun 13 päivänä hänet murhattiin kerrassaan katalalla
tavalla. _ '
Lumumban murhaa seurasi Antoine Gizengan hallituk-
sen perustaminen Lumumban perinteiden vaalijaksi. Toisaal-
ta on Yhdysvaltain ja sen liittolaisten kannatusta nauttivan
Leopoldvillen hallituksen: toimesta järjestetty melko hedel-.
mättömiä neuvotteluja. Ensin pidettiin Tananarivessa .neu-
vottelutilaisuus, mutta siellä hyväksytty "Kongon valtioiden
liitto" kuoli heti syntyessään ja huhtikuussa Coquilhatvilles-'
sa pidetty neuvonpito päättyi täydelliseen hajaannukseen mu-
kaanlukien Tshomben pidättämiseen.
Omalaatuista ja hänelle itselleen tuiki turmiollista teat-
teria on Kongon vehkeilyssä vienyt YKn pääsihteeri Dag',
Hammarskjöld, joka teki kaiken voitavansa Lumumban ase-
man horjuttamiseksi ja uusimperialismin pystyttämiseksi
Kongoon. Muistaa tulee, että YKn asevoimat lähetettiin Konr
goon nimenomaan Lumumban hallituksen pyynöstä ja siinä
mielessä, että niiden avulla turvataan Kongon itsenäisyys ja ;
eheys sekä taataan belgialaisten asevoimien lähettäminen
pois maasta. Mitään näitä päätavoitteita ei ole kuitenkaan
toteutettu. Päinvastoin Lumumba on murhattu, maa on pirs-
tottu, itsenäisyydestä ei ole hajuakaan ja belgialaiset asevoi-
mat ovat edelleen Kongossa.
Selvää kuitenkin on, että Kongon tilanne ei voi jatkua
tällaisena. Kongo tulee varmasti itsenäistymään ja vapautu-
maan kaikesta ulkopuolisesta holhouksesta. Se on vain ajan
kysymys., Kongon kansan päättävä ja urhea taistelu oikeuk^
siensa rjuolesta on osoituksena siitä, että Lumumban ihanne,
ja unelma vapaasta, voimakkaasta ja itsenäisestä Kongosta
tulee pian toteutumaan.
Kongon itsenäistymistä, eheyttynäistä ja kansallista va-
pautumista voidaan vaikeuttaa ja viivästyttää, mutta ei mis-
sään tapauksessa estää. Se on syytä todeta tämän vuosipäi-
vän yhteydessä siitäkin huolimatta, että Kongon kansan toi-
veitten ja pyrkimysten eteen on rakennettua todella valtavia
esteitä.
Kuukauden kuluttua juhlitaan
' Vajaa kuukausi on enää aikaa Sudburyssa elokuun 5 ja 6
päivinä pidettävään CSJn ja SCAULn yhteisin voimin jär-
jestämään suurjuhlaan, mistä tulee ennakkotietojen mukaan
entistä parempi sekä ohjelmistonsa' että yleisökannatuksen
puolesta.
Vaikka Sudburyn ja lähiympäristön suomalaisilla on näi-
den juhlien valmisteluissa tällä kertaa suurin urakka — min-
kä kunnian he ilomielin täyttävät — niin toiminta juhlan on-
nistumisen hyväksi on käynnissä kautta maan — ja maamme
rajojen ulkopuolellakin. Kuorot ja muut ohjelman esittäjät
sekä urheilijat ja voimistelijat ovat harjoitelleet ohjelmis-
toaan jo 'kuukausikaupalla Ontarion kaikissa suuremmissa
suomalaiskeskuksissa. Juhlille odotetaankin nyt «enemmän oh-
jelman esittäjiä kuin koskaan aikaisemmin. Kuorojen jär-
jestämät konsertit, sekä seurojen vuosi- ja muut juhlat ovat
antaneet ennakkotietoja siitä, että ohjelmiston taso tulee ole-
maan myös poikkeuksellisen korkea.
Tällä viikolla tulleen postin mukana saapui lehtemme
toimitukseen Superiorissa ilmestyvä Työmies-Eteenpäin leh-
ti, missä julkaistiin laaja ja verrattain yksityiskohtainen se-
lostus tulevasta suurjuhlastamme. Tämä, yhdistettynä eräi-
siin yksityiskirjeisiin, on osoituksena siitä, että rajan etelä-
puoleltakin saamme odottaa entistä enemmän juhlavieraita.
Musiikki- ja urheiluväen puolesta kaunis_kiitos Työmies-
Eteenpäälle mainostuksesta — ja tervetuloa tänne juhlille.
* * .. *■ ..
^Paikallisen juhlakomitean jäsenet ovat kertoneet, että
juhlavieraita saapuu kautta laajan Canadan maan, aina Van-
couverista sti, mistä tulee useita kulttuuritoiminnan harras-
tajia ja kannattajia Sudburyn suurjuhlille.
Mainita myös sopii, että Vapaus julkaisee erikoisen juh-
lanumeron mikä ilmestyy jo heinäkuun 20 pnä, eli niin, että
se ehtii etäisemmillekin lukijoilleen suurjuhlien aatoksi.- Il-
moituksia ja tervehdyksiä kerätään jo tähän juhlanumeroon.
Samalla halutaan mahdollisimman paljon kirjoituksia musi-
kaalisen ja fyyskulttuurisen toiminnan eri aloilta tähän nu-
meroon. Mitä aikaisemmin nämä erikoiskirjoitukset saadaan
toimitukselle, sitä parempi se on.
Sudburylaisista on sanottava, että he ovat yrittäneet
tehdä mahdollisimman' hyvää työtä siinä mielessä, että juh-
lat saataisiin "silmäruoan" ja yleisön palvelun kannalta mah-
dollisimman hyvin onnistuneiksi. Urheilukenttä pannaan
niin hyvään kuntoon kuin se on suinkin mahdollista ja siinä
mielessä onkin tehty jo paljon työtä: Työn Puistoa on kun- .
nostettu ja kaunistettu monella eri tavalla — ja näitäkin töitä
jatketaan edelleen. Sen lisäksi varataan mahdollisimman hy-
vä ravintola-ja muu palvelu.
••"Kaiken kaikkiaan voidaan siis sanoa, että suurjuhlien
PALON UHREINA KUOLI ARVIOLTA 300
Porcupinen
metsäpalosta
alueen suuresta
v u ^^tta
lassa tapasivat toisensa monista eri si veneissä olleille sillä ne oli-
Kirj. EMIL HANKILA
Tapahtuma, josta aion tässä ker-
toa on vuodelta 1911. Siitä tulee tiis-
taina kuluneeksi 50 vuotta. Kysy-
mys on siitä suuresta metsäpalosta,
joka riehui täällä kulta-alueella, ja
mikä tunnetaan metsäpalojen his-
toriassa Porcupinen suuren palon
nimellä.
NELJÄN VUODEN ASUTUS
Paikkakuntamme oli silloin al-
keellisessa kehitysvaiheessa. Oli-
han vasta kulunut tuskin neljää
vuotta siitä kun ensimmäiset kullan
etsijät olivat vaeltaneet näillä mail-
a ja tehneet ensimmäiset löytönsä
ja saattaneet ne rahamiesmaailman
ietoon. Silloin alkoi tänne virrata
pääomia ja tieteellisillä välineillä
ja tiedoilla varustettuja kaivanto-
asioiden tuntijoita — olihan kysy-
myksessä tämän mantereen erään
suurimman ja rikkaimman kulta-
alueen avaaminen satumaisten rik-
kauksien tuottamista varten kapita-
listeille ja muille keinottelijoille.
. Kaikkien tänne saapuneiden jou-
kossa näyttelivät huomattavinta
osaa kuitenkin ne karaistuneet työ-
läiset, jotka avaavat kaikki rikkau-
det, olivatpa ne missä tahansa. En-
simmäiset vuodet olivat olleet eri-
koisen kuumeista aikaa kun eri kair
vantoyhtiöt kilpailivat kaivanto- y.
m. rakennusten rakennuttamisessa
ja tunkeutuivat entistä syvemmälle
maan uumeniin etsien kultaa.
Rakennettiin rautatietä, jonka
kiskot ulottuivat vähän yli South
Porcupinen aseman. Se oli avattu
liikenteelle ainoastaan "Kultakau-
pungille" saakka. Sieltä rahtitava-
raa siirrettiin hevoskyydissä aina
Timminsin läheisessä yhteydessä
oleville kultakaivannoille saakka.
Kaikki kuljetus tapahtui mutkaisia
metsäpolkuja kierrellen sillä mi-
tään varsinaista maantietä ei silloin
ollut.
Vesiliikenne näytteli myöskin
huomattavaa osaa. Porcupinen-jär-
ven pohjois-päästä sen eteläpäähän,
vaikka matkaa oli tuskin kahta mai-
lia. Tälle lyhyelle - vesireitille ei
tietenkään voitu asettaa suuria lai-
voja eikä hinaaja-aluksia. Liikenne
tapahtui veneillä, joissa oli mootto-
ri joko ■ perälaidassa tai aluksen
pohjalla. Silloin tällöin ne kuljet-
tivat perässään jonkinlaista lautan
tapaista, riippuen kuljetettavan ta-
varan koosta ja painosta.
Sivumennen mainiten tiedetään
kertoa, että tämän vesiliiken-
teen harjoittajina oli myöskin
kaksi suomalaista, eräs Hill-nimi-
nen ja eräs toinen, jonka nimeä
en ole saanut tietooni.
Nykyään on venemies hyvin har-
vinainen näky Porcupine-järvellä.
Kun tiet ovat tulleet yleisiksi on
kaikki liikenne siirtynyt teille.
YKSINÄISIÄ SIIRTOLAISIA
Tämän kultaperukan asujamiston
muodosti niihin aikoihin yksinäiset
miehet, jotka kuuluivat lukuisiin
eri kansallisuuksiin, joiden edusta-
jat asuvat yhä edelleenkin näillä
perukoilla. TäälläTcarussa pöhjo
maista saapuneet siirtolaiset. Hei-
dän joukossaan oli myös suomalai-
set hyvin runsaas.i edustettuina.
Asunto-olot eivät olleet nykyisiin
verrattuna tietenkään kehuttavat
sillä monet kämpät oli rakennettu
kiireisesti niistä rakennusaineista,
joita kasvoi paikalla. Kaiken lisäk-
sFolivat monet rakentaneet asun-
tonsa ylityönä vaikka- yleinen työ-
päivän pituus oli silloin kymmenen
tuntia ja usein sitäkin pitempi.
Mainittakoon tässä eräs suoma-
laisten "poortitalo", jonka omisti
joitakin vuosia sitten kuollut E-
lias Korri. Se sijaitsee nykyi-
sessä Pöttsvillen kylässä, joka ni-
mi paikkakunnalla oli jo silloin.
Miehillä ei ollut mitään erillisiä
huoneita, eikä edes erillisiä sän-
' kyjäkään nukkumista varten. Sitä
tarkoitusta varten oli rakennettu
seinästä seinään ulottuvat laverit.
Nekin oli vielä asumuksen kum-
paisellakin sivulla, joten keskellä
oli vain hyvin rajoitettu tila liik-
kumista varten.
Tällaisissa alkeellisissa olosuh-
teissa kohtasi sitten vakava onnetto-
muus Porcupinen kulta-alueen al-
kuraivaajia. Se tapahtui heinäk. 11
p. 1911.
valmistelu on edistynyt odotus-
ten mukaisesti ja ehkä hieman
paremminkin niin täällä "koti-
paikkakunnalla" kuin muissa-
kin suuremmissa suomalaisasu-
tuksissa. Kun siihen vielä lisä-
tään, että Sudburyn suurjuh-
lassa pyritään naapurisovun ja
y h t e i symmärryksen lisäämi-
seen kansalaistemme keskuu-
dessa niin kaikki tämä on ta-
keena siitä, että tästä juhlasta
odotetaan todellista kansan
juhlaa, mihin kannattaa tulla
vähän pitempienkin matkojen
päästä. Juuri siinä mielessä teh-
dään nyt kuumeisella kiireellä
loppuvalmisteiuja.
metsäpalopäiVä
Vielä tiedetään kertoa, että sil-
loin oli ollut metsäpaloja ja erikoi
sen kuumia ilmoja noin parin vii-
kon ajan. Edellisenä iltana alkoi
sakea.savu lisääntymään. Savu pa-
ni silmät karvastelemaan ja peitti
kaikki lähiseudun tienoot. Kun il-
ma oli tyyni, ja päivänpaisteinen,
pysyi tukahduttava savu melkein
paikallaan.
Kun Porcupinen alkuraivaajat
heräsivät tämän kohtalokkaan päi-
vän aamuna ja kiireh'ivat työpai-
koilleen, mikä kaivantoon, mikä ra-
kennuksille ja mikä . minnekin, ei
kukaan saattanut aavistaa mitä päi-
vä tuo mukanaan. Kenelläkään ei
ollut syytä odottaa, että tuosta kau-
niista heinäk. päivästä muodostuisi
suurin surun ja murheen päivä seu-
dun asukkaille, jolloin tuhoutuu
kaikki se mitä on rakennettu vuosia
kestäneen uurastuksen avulla..
Läntiseltä ilmansuunnalta alkoi
kokolailla voimakas tuuli, joka kul-
jetti mukanaan entistä enemmän sa-
vua.. Ennenkuin ehdittiin puoleen
päivään näytti tilanne, muodostuvan
uhkaavaksi. Enemmän savua ja
voimakkaampi tuuli oli havaittavis-
sa. Tuuli sai melkein myrskyn
luonteen. Silloin monet käsittivät
tilanteen vakavuuden.
Alkoi kiireinen työ. ; Asukkaat
riensivät raivaamaan suojaksi jo-
tain väliaukeamaa tulen vaaraa vas-
taan. Kaikki toivoivat,, että tulen
valta voitaisiin pysähdyttää siihen
ja pelastaa tulen tuholta ne vaati-
mattomat asunnot, jotka oli siihen
mennessä rakennettu. Mutta tur-
hia olivat nekin toiveet.
Laajalle levinneet metsäpalot
lisäsivät vielä jo entuudestaan
voimakasta tuulta, joka muodos-
tui aivan myrskyksi, saavuttaen
noin 90 mailin tuntinopeuden.
Väestö joutui pakokauhun val-
taan. Jokainen yritti paeta jonne-
kin — mutta' mihin? Monet eivät
ehtineet lähteä mihinkään työpaK
koiltaan kun sakea savu tukahdutti
heidät. Monet painautuivat maa-
han, yrittäen hengittää suömudan
ja turpeiden lävitse.
West Domen kaivantoaukkoon pa-
keni 27 henkilöä. Heidän mukanaan
oli yhtiön johtaja Wiess perhei-
neen. Mutta savu tunkeutui sinne-
kin ja tukahdutti heidät.
Dome-kaivaniiolta löydettiin
erään kattopellin alta Vihtori
Peura-niminen suomalainen tu-
kehtuneena. Hän oli kotoisin Ää-
nekoskelta. Tässä suurtuhossa ei
tiedetä suomalaisia kuolleen
muuta kuin kaksi. Ilmeisestikin
olivat suomalaiset maltillisempia
ja ncuvokkaampia kuin monet
muut. Toisen kuolleen suomalai-
sen nimeä ci kukaan tiedä. Hän
on yksi niistä monista Canadan
suomalaisista, jotka ovat kadon-
neet tietymättömiin tässä suures-
sa maassa.
Porcupinesta ' etelään Shawn
tovvnshipissa sijainneelta kaivan-
nolta tavattiin 24 miestä kuolleina
He, olivat kokoontuneet eräälle au;
keajle siinä toivossa, että tulen lie
kit eivät ulottuisi heihin. He olivat
kuitenkin tukehtuneet savuun
Miesten läheisyydestä löydettiin sa-
malta aukealta karhu kuolleena. E-
läin oli ilmeisestikin pyrkinyt ih-
misten lähelle pclastaakseri henken-
sä. Tulen sanotaan kulkeneen 20
minuutissa yli koko tovvnshipin —
niin valtava oli tuulen ja sitä seu-
ranneen tulen voima:
vat liian täyteen ahdetut kun
asemalla olleen dynamiittivaunuri
räjähtäminen aiheutti valtavan ve-
den liikehtimisen Porcupinen jär-
vessä. Veneet kaatuivat ja niissä
olleet joutuivat veden valtaan. El-
leivät he osanneet uida, vajosivat
järvelle pakoon lähteneet Vella-,
mon helmaan. -Näin muodostui jär-
vessä surmanloukku monille ihmi-
sille. Järvestä löydettiin kaikkiaan
26 henkilöä hukkuneena. ,
DYNAMIITTIRÄJÄHDYS
Suurta kauhua ja pelkoa lisäsi
vielä edellämainittu dynamiitilla
lastatun rautatievaunun räjähtämi-
nen South Porcupinen asemalla. Se
räjähti1 juuri palon riehuessa par-
haimmillaan. Vaunun kappaleet
lensivät ilmassa usean mailin etäi-
syyteen. Räjähdyspaikalla oli tois-
takymmentä jalkaa syvä hauta
maassa ja useat lähellä olleet ihmi-
set loukkaantuivat. Kuten edellä
jo mainuitsin aiheutti räjähdyksen
aiheuttama ilmanpaine myrskyn
järvessä, johtaen järvelle paennei-
den hukkumisen.
Valtavan kuumuuden ja myrs-
kyn johdosta laski Porcupine-j ar-
ven vesi kolme jalkaa alapuolelle
normaalin. Kaikista pienemmistä
puroista kuivui vesi melkein ole-
mattomiin. Siitä johtui, että ka-
loja kuoli suunnattomasti.
YLI 300 KUOLI
Ihmishenkien menetykset olivat
myöskin suuret vaikka siitä ei ola
olemassa mitään varmaa tietoa.
Tokko koskaan saadaan varmaa tie-
toa siitä kuinka monta ihmistä kuo-
li tässä monien kymmenien neliö-
mailien laajuisessa metsäpalossa.
Palon jälkeen tiedettiin olleen ka-
doksissa kaikkiaan -583 ihmistä ja
sen jälkeen tehdyt laskelmat osoit-
tavat, että palon yhteydessä sur-
maantui ainakin 314 ihmistä. Mutta
mitään ehdotonta varmuutta kuol-
leiden lukumäärästä ei ole. Se joh-
tuu siitä, että väestö oli uutta ja
vailla minkäänlaista järjestettyä
kunnallishallintoa. Ihmisiä virtasi
niihin aikoihin alituisesti kultaa et-
simään ja muihin töihin, hyvän toi-
meentulon ja vaurastumisen toiveis-
sa. Toisaalta taas monet: lähtivät
pettyneinä pois.
SUOMALAISTA NEUVOK-
KUUTTA
Melkein kaikki asuinrakennuk-
set paloivat poroksi. Tiedetään
kuitenkin, että Pottsvilleen jäi
palamatta yki suomalaisen omis-
tama talo. Sen omisti aikoinaan
suomalaisten järjestöelämässä
tunnetut Matti ja Anna Laine. Tä-
mä talo pelastettiin siten, että
miehet kastelivat vuodepeitteen-
sä ja levittivät ne katolle sekä
eniten tulen uhkaamille seinille.
Kaikkien ihmeeksi pelastui talo
sillä tavoin.
Palohaavoja saaneita oli paljon,
eikä ollut mitään ehsiapulaitteita ja
ainoastaan yksi lääkäri koko alueel-
la. Kaikki sairaat ja palaneet oli
lähetettävä Haileyburyn sairaalaan,
joka on täältä noin sadan mailin
etäisyydessä. Mutta tilat olivat siel-
lä pian täynnä ja kun kaikki eivät
saaneet tarpeeksi pian asianmukais-
ta hoitoa ja huoltoa niin monet kuo-
livat siellä palohaavojen takia.
JÄÄNYT UNHOITETUKSI
Melkein unhoitettu hautausmaa
sijaitsee- Porcupine-järven itäisellä
laidalla, vähäisen matkan päässä
etelään suomalaisten nykyiseltä ur-
heilukentältä. Se on korkea nie-
meke, joka pistää järveen kapeana
suikaleena, ollen ehkä noin 500 ja-
lan pituinen. Siihen niemeen on
haudattu kaikki palon uhrit, joiden
jäännöksiä kyettiin kuljettamaan
paikalle. Mutta hautauksia suori-
tettiin myöskin ympäristön metsis-
sä, missä kulloinkin tavattiin kuol-
leitten jäännöksiä.
Joukkohautaan haudatuille ei ol-
lut ruumisarkkuja. Ruumiit käärit-
tiin vain vuodepeitteeseen tms. ja
aseettiin vierekkäin hautaan. Siinä
ei tullut kysymykseen uskonto
eikä kansallisuus sillä kaikki olivat
aivan saman arvoisia ainakin tässä
suhteessa. Monien kuolleiden nimet
eivät olleet tiedossa, eikä myös-
kään se koska ja missä, he olivat juttuja ja kukin hoitaa oman huus-
hollinsa niinkuin parhaaksi näkee,
mutta se vaan joskus huvittaa kun
siitä siivoamisesta pidetään niin ko-
va touhu, itsetehostus ja toisen ali-
arviointi.
Kun sitten vuosien aikana näin
yhdessä-*ja toisessa paikassa sellai-
sen kohdan joka sivuutti emännän
pölyrievun, aloin tarkastella itseäni,
minkä kohdan unohdan ja arvatkaa-
pa mikä se oli? Toisessa sohvassa
meillä on selkätuki, joka pitää irto-
tyynyt pys' yasennossa j a tämä tu-
ki jäi usein pyhkimattä, vaikka tyy
KODIN PIIRISTÄ
TOIMITTANUT EEVA
Unohtunut kohta
Lapsena ollessani poikkesin ker-
ran äitini kanssa kylään. Emäntä
kertoi juuri pitäneensä perusteel-
lisen siivouksen ja kaikki paikat
kiilsivätkin puhtauttaan. Istuessam-
me pöydän ääressä ja emännän
poistuessa hoitamaan kahvipannu-
aan aloin katsella puhtaan pöytälii-
nan kuvioita ja näin että lutikka kä-
veli pöydällä. Osoitin sitä äidille-
ni, mutta hänen varoittavat silmä-
yksensä lopettivat minulta kaikki
muut aikeet. — Melkein samanlai-
seen asemaan jouduin kerran juna-
vaunussa nähdessäni seinillä tora:
koita ja koettaessani pitää itseni
niistä mahdollisimman kaukana.
Eräs entinen työtoverini puhui
laveasti ja kauan kuinka hän on
taas kaikki paikat siivonnut että
tuleppas katsomaan. En voinut mi-
tään sille, että heti ovesta astuessa-
ni katosta riippuva lampunvarjostin
veti huomion puoleensa pölyisyy-
dellään, sillä se oli jäänyt pyyhki-
mättä useammankin siivoamisker-
ran aikana. Nämähän ovat pikku
syntyneet ja kasvaneet, mutta heil-
lä oli kaikilla sama yhteinen kohta-
lo. Heidän ■) hautajaisissaan eivät
kaikuneet kirkkojen kellot eikä ur-
kujen suriihymnit.
: Paljastetuin päin saattoivat tä-
män pohjoisen alueen alkuraivaajat
toverinsa viimeiseen lepopaikkaan
ympäristössä, joka oli mustaksi pa-
laneessa surupuvussa.
Kaikki oli hiljaista ...
Ei edes linnun kesäinen viserrys
tuonut lohtua jälkeen jääneiden su-
reviin sydämiin.
Tuolle pienelle ja nykyisestä elä-
mästä sivuun ja unhoon jääneelle
hautausmaalle on pystytetty muis-
topatsas, josta jälkipolvet voivat
lukea:
Pystytetty Canadan kansalais-
ten puolesta ja Toronton kauppa-
kamarin Ontarion tulipalosta kär-
sineiden avustamiskomitean toi-
mesta niiden muistoksi, jotka
kärsivät ja menettivät henkensä
siinä suuressa tulen riehunnassa,
joka lakaisi tämän alueen heinäk.
11 pnä 1911.
Diefenbäker paljastamaan
Tshevchenkon patsaan
Wi"nipeg. — Manitoban lainlaa-
tijakunnan talon edustalle on pys-
tytetty 3 000 paunaa painava prons-
sinen ukrainalaisen runoilijan Ta-
ras Tshevchenkon patsas 20 ton-
nia painavalle graniittiperustalle.
Canadan pääministeri Diefenbäker
on luvannut paljastaa patsaan en-
si sunnuntaina pidettävissä sere-
monioissa.
Patsas valmistettiin New York-
issa ja oli teon alla 18 kuukautta.
Se tuli maksamaan $100,000, joka
summa saatiin kokoon yksityisten
lahjoituksista.
kädessäni ja ajattelin tehdä sen
myöhemmin. Kun tämän huomasin
niin suutuin itselleni niin, että an-
noin perheelle käskyn muistuttaa
onko tuki pyhitty. Tätä kysymystä
ei ole kyllä koskaan esitetty, mut-
ta se hyöty oli sen ehdottamisesta,
että sen j aikeen olen sen muista-
nutkin pyyhkiä. En ole vielä löy-
tänyt onko joku toinen paikka sa-
manlainen kompastuskivi.
Eihän tällaista voi tapahtua oi-
keille kodinhoitajille, mutta kyllä-
kin meille tavallisille, jotka eivät
joka käänteessä riehu harjoineen
ja pölyriepuineen. Mikä on Teidän
unohtunut kohtanne? Ettekö kir-
joittaisi siitä lyhyesti Eevalle Ko-
din . piiristä palstalla julkaistavaksi
meille kaikille yhteiseksi huviksi ja
hyödyksi, on joskus hyvinkin loh-
duttavaa tietää, että meitä tavaili-,
sia maijoja ja liisoja on sittenkin
enemmistö kamppailemassa joka-
päiväisten ongelmien kanssa.
Uusin kulkuneuvo
Kaupungin puisto-osastosta on
annettu hyvä uutinen Toronton saa-
ressa asuvien liikennepulman rat-
kaisemiseksi. Buffalolainen toimi-
nimi valmistaa vaahtokumisia ken-
kiä, tai olisiko paikallaan käyttää
nimitystä suksia, jotka ovat viisi
jalkaa pitkät, painavat seitsemän
paunaa kappale ja myydään USAs-
sa 40 dollaria pari. Niitä laahataan
jaloissa, siis hiihdetään vedessä ja
niillä pääsee noin kolme mailia
tunnissa. Matka ei siis ole nopeu-
della pilattu-, mutta suksien käyttä-
nyt ulkonakin tuuletin, kun ei sil- Jä ei ole sidottu laivojen kulkuvo
lä hetkellä ollut .pölyriepua juuri
— Neuvostoliitossa rakennettiin
viime vuonna 14 asuntorakennusta
kutakin 1,000 asukasta kohti kun sa-
maan aikaan Yhdysvalloissa raken-
nettiin noin seitsemän ja Britanni-
assa vähän vaille kuusi.
Gigolot takaisin
Lontoosta ilmoitetaan, että Ame-
rikan naiset, naimattomat, eron-
neet, lesket tai muuten yksinäiset,
ovat herättäneet henkiin gigolo am-
mattikunriäfv poikaystävän niille
joilla on varaa siihen.
Gigolot olivat nokkelia, kiilloitet-
tuja, muodikkaita ja. komeita nuo-
ria miehiä, jotka tarjosivat' seuraan-
sa maksusta varakkaille naisille en-
nen Toista Maailmansota. He hä-
visivät sodanaikana kun tuli muuta-
kin ajattelemista kuin huvittelua
ja' asiakkaatkin vähenivät.
"Ja nyt", sanoo Harry Meadow,
joka on erään parhaan lontoolaisen
yöklubin johdossa, "minulla on kol-
mekymmentä amerikkalaista naista
käsittävä matkailijaryhmä, jotka is-
tuvat kuunnellen musiikkia ja sa-
novat haluavansa tanssia. Kenen
kanssa? kysyin. "Te hankitte meil-
le seuraa", he' vastasivat.
Meadow sanoi keskustelleensa
pääjohtajan kanssa ja he sopivat
siitä,-että tarjoavat 14 dollaria il-
las!a ammattitaitoisille tanssijiolle.
Eikä puhelin ole lakannut soimasta
sen jälkeen. Ensimmäisenä päivä-
nä tuli viisikymmentä tarjousta
miehiltä, jotka sanoivat olevansa
näyttelijöitä, liikemiehiä, taiteili-
joita, kirjanpitäjiä j.n.e. kaikki ha-
lukkaita huvittamaan amerikkalai-
sia naisia vakituisena työnään. •
roinin ja on jännittävää, etenkin
jos järvi on levoton. Saaren ja kau-
pungin välinen liikenne on vasta
alkua ja ennustetaan, että pian on
näitä hiihtelijöitä ylittämässä Onta-
rio-järveä.
Ehkä joku uskalikko lähtee täl-
laisilla vesisuksilla ylittämään At-
lantiakin, mutta on oltava varovai-
nen Englannin ja Ruotsin rannikol-
la, ettei tule yhteenajoa jos siellä
sattuisi olemaan joku hiihtelemäs-
sä, sillä heillä on vasemmanpuolei-
nen liikenne." .
Kun vähän aikaa odotellaan niin
käy ehkä toteen se skotlantilaisen
toivomus, joka kuuluu seuraavasti:
Skotti seisoi laivankannella New
Yorkin satamassa juuri ylitettyään
A-lantin. Näki kuinka sukeltaja
nousi vedestä ja sanoi vaimolleen:
Tuota tietä meidänkin olisi tullut
käyttää niin olisimme säästyneet
kalliista laivalipunhinnasta."
JA
TÄTÄ
IKÄVÄ PLANEETTA
. Innokas tiedemies kysyi avaruus-
mieheltä: — No, onko Marsissa mi-
tään elämää?
.;■; Avaruusmies vastasi: — Hiukan
liikettä lauantai-iltaisin, mutta
muulloin niin kirotun hiljaista.
Tilatkaa Vapaus!
PÄIVÄN PAKINA
Uskonnon opetus kansakouluissa
hukkuivat järveen
Pako muodostui kontalokkaak-
Vastarinta uskonnonopetusta vas
taan Ontarion kansakouluissa kas-
vaa ja voimistuu yhtä hyvin eri
kirkkokuntiin kuuluvien uskovais-
ten kuin ei-uskovaistenkin keskuu-
dessa.
Kuvaavana seikkana voidaan mai
nita, että vaikka esim.. Ontarion
koululautakuntien jäsenet ovat il-
maijsect valtapiirien mukana kul-
kien kannattavansa uskonnon ope-
tusta kansakouluissa, hekin ovat
kuitenkin sitä mieltä, että tässä
opetuksessa olisi tehtävä perusta-
vaa laatua oleva muutos. Koulu-
lautakunnan jäsenten mielestä
lapsille olisi opetettava maailman
tärkeimpien uskontojen "histo-
riaa" sen sijaan, että lapset alis-
tettaisiin, nyt voimassa olevan ta-
van mukaan "aivopesun" alaiseksi
etuoikeutetussa asemassa olevien
((suurempien) kirkkojen hyväksi.
Koululautakuntien jäsenet esit-
tivät siis, että kansakouluissa oper
tettaisiin kaikkien tärkeimpien us-
konhaarojen historiaa, eikä uskon-
toa. Se olisi vississä mielessä his-
torian opetusta eikä niinkään pal-
jon yhden tai toisen uskonsuun-
nan "käännytystyötä".
Tämä tyydyttäisi ehkä niitä sy-
västi uskovaisia ihmisiä, jotka ovat
kapinapäällä siksi kun heidän lap-
silleen opetetaan valtion kouluis-
sa "väärää uskontoa", eli sellaista
uskontoa, mitä he eivät oman us-
komuksensa perusteella voi hyväk-
syä. -
Ja : tällaisia ihmisiä on Ontarios-
sa sekä muualla Canadassa hyvin
paljon. Totta on, että lasten ei ole
pakko mennä Ontariossa lainkaan
uskontotunnille. Mutta kun heille
ei ole järjestetty muuta oppiainet
ta eikä säädyllistä ajanvietepaik-
kaa uskontotunnin ajaksi, niiir
vain„..anihar-vat vanhemmat rohke-
nevat pyytää lapsilleen vapautusta
uskonnonopetuksesta, koska se
saattaisi heidän lapsensa "poik-
keusasemaan" - ja jonkinlaisiksi
"silmätikuiksi" kouluissa.
Tästä johtuu, että esim, juuta-
laisten lapset, jotka eivät usko
lainkaan Uuteen Testamenttiin
eikä Jeesukseen, joutuvat vanhem-
piensa mielestä uskonnon nimisiä
väärämielisen aivopesun uhreiksi
kouluissa — ja juutalaiset eivät
ole tässä suhteessa yksinään Ca-
nadassa. Asia on sitäkin pahempi
kun tämän uskonnon varjossa har-
joitettavan aivopesun kohteeksi
alistetaan pahaa-aavistamattomia
lapsia jo lastentarhasta lähtien.
Monet vähemmistöryhmiin kuu-
luvat uskovaiset olisivat varmaan
iloisempia, jos uskonnon historiaa-
kin opetettaisiin vasta kansakou-
lun-viimeisillä luokilla tai jatko-
kouluissa, eli silloin kun lapset
voivat paremmin jo ymmärtää,
mistä on todella kysymys.
Ottaen huomioon maailman joh-
tavien uskonlahkojen suuruus —,
kristinusko, muhamettilaisuus,
buddhalaisuus jne. —; puhumatta-
kaan nyt pienemmistä uskonlah-
koista, kansakoulujen ensi luokilla
ei tällaista monitahoista aihetta
voida mitenkään käsitellä. Kun vie-
lä huomioidaan Ontarion lasten
tai paremminkin heidän vanhem-
piensa monikirjavuus uskonnolli-
selta kannalta katsottuna, uskon-
non historiankin opetus aiheuttaa
vain hämminkiä, sekaannusta ja
väärinymmärrystä lapsille varsin-
kin kansakoulujen ensimmäisillä
luokilla.
- Meidän henkilökohtainen käsi-
tyksemme on, että uskonkysymyk-
set olisi parasta jättää kokonaan
pois kouluohjelmasta — kirkkojen
ja muiden kansalaisjärjestöjen se-
kä vanhempien yksityisasiaksi.
Mutta Ontarion koululautakun-
tien jäsenten ehdotus uskonnon
eri haarojen historian opettami-
seksi nykyisen aivopesun asemesta
olisi mielestämme tervehdittävä
edistysaskel, vallankin jos tätä
uskonnon historiaa opetettaisiin
lapsille vasta sitten kun he voivat
jo sen "sulattaa" eli ymmärtää.
Kuvaavaa muuten on, että ny-
kyisen uskonnonopetuksen puolus-
tajatkin joutuvat turvautumaan
niin ontuviin ja hatariin puolustuk-
siin, että hekin puhuvat asiallisesti
uskonnonopetuksen lopettamisen
puolesta.
Ottakaamme Ontariosta itse pää-
ministeri Leslie Frost. Vierailles-
saan täällä Sudburyssa toukokuun
lopulla Laurentian yliopiston en-
simmäisessä päästötilaisuudessa,
pääministeri Frost äänoi uskovan-
sa "vakaasti uskonnonopetukseen
kouluissa ja yliopistoissa. Hän sa-
noi: "Oppimiseen pitäisi kuulua
muutakin kuin tiedettä. Siihen pi-
täisi kuulua . . . myös uskonto."
Adolf Eichmannin oikeuskuulus-
telussa paljastuneet hirvittävät
teot viittaavat siihen, mitä voi ta-'
pahtua ihmiskunnalle, jos siltä
riistetään henkiset arvot, sanoi mr.
Frost ... "Nousee kysymys, mitä
hyötyä on opetuksesta, jos emme
tiedä, miten käyttää sitä oikein", '
sanoi hän.
Tosiasia tietenkin on, että nat-
sien julmuudet, mukaanlukien 6,-
000,000 juutalaisen tappaminen,
tehtiin lempeään Jumalaan vedo-
ten ja hänen nimissään. "Kristilli-
nen" nätsivaltio vetosi "Jumalan
apuun" jotta "jumalaton" kommu-
nismi voitaisiin lyödä maan uume-
niin! Itse Hitler julisti saksalaisil-
le, että Jumalalta voidaan odottaa
apua Saksan sotavoimille, jotka
hän oli Neuvostoliittoon lähettä-
nyt. Ja mikä hirveintä, mikään
kirkko Saksassa ja muissa fasisti-
maissa ei kirkkokuntana noussut
toisen maailmansodan natsikomen-
toa vastaan. Yksikään kirkko ei
yrittänytkään nostaa fasistimaissa
edes pikkusormeaan joukkomitas-
sa kidutettujen, raadeltujen ja ta-
pettujen juutalaisten tai sodanvas-
tustajien puolesta. Jos siis päämi-
nisteri Frostilla ei ole sen parem-
mia ; argumentteja kuin tapaus
Eichmann uskonnonopetuksen jat-
kamisen puolesta, niin se on avoin
tunnustus siitä, että koko uskon-
nonopetuksesta olisi Ontarion kan-
sakouluissa luovuttava ilman muu-
ta. — Känsäkoura. ,
4"
Jjt,
EI
