jaksf %eD&a ka^^sar ia!hasaL,-j^^ OQ , vsuroja^inaibaa toisesta pupl^ikaasta ja everstin piditautta vastaan ei ini- nullaoUut mitn mu^^ Hn lhti kaiipungiUe niin pian kun oliaoime hiukan ennttneet siivota itse- n u n i r f e t i n : kaikyttamuaani^ 11^^ aineen^ tonr^ iiin-kuhkttua- F ^ ^ hn ;t2caisin ja ilmoittiyett><)ri oli saennut Ja pU p ^ haimmassa mahdollisessa^ kunnossa. "Tss on omistajan nimi", hn lissi o d b t ^ W t a , ja i y t y ^ takoi toB riarata cmifa joutoun ja Mkaa.mukaan.' "Aatami Urola", piaiiiettuna -raioina kirjaimilla paperiliapuUa/p^ epilyksen siit, ett oriin omistaja to- KOULUT AtKAVAT Tiistaiiia5S3ryskttttn hin- "Mit te kutsutte hyvksi hinnaksi?" ' "JEnp tied"; vastasi hn vltellen. "Tss maassa maksetaan suuria sum- mia hevosista, jotka juoksevat hyvin, niin ettei kannata kaupasta puhua en- nenkuin saamme nhd kuinka kovaa oriini juoksee." Min en jatkanut, vaan ilmoitin everstille, joka tavallista uutterammin pureskeli viiksin^ vakuutukseni, ett anies oli hyvin varovainen ja luultavasti 'kyll tietisi vaatia kaikki mit luuli hevosestaan saavansa. "Sit parempi. Vhemminhn tar- vitsee pelt, ett joku toinen sen s i ^ paa kynsistmme. Mutta nyt tytyy meidn antaa; sen juosta kerta radan ympri, niin ettei se tee hullutuksia ilta- pivll kun sit koetetaan. Sitten voim- me taas kyd omistajan kimppuun". l Urolalla ei ollut mitn vastaan lyt- ta hevostaan, vaan astui talliin, josta parin minuutin kuluttua tavattoman le- ve ja lyhyt pellavatidckinen poika ta- lutti ulos komean raudikon. "Tm tss on pikku Aataam", is esitti. Mutta m i n u l l a ei sill aikaa ollut aikaa tarkastaa poikaa. Hevonen vaali- kaiken huomioni harvinaisen pitH- lnt erin kaltevilla lavoilla, lyhyill ja lituskaisUla jaloilla, pll ja kaulalla, jotka Hinaisivat parhainta rotua. Kum- mallista kyll ei se ollut liiaksi ruokittu, vaikka se olisikin saanut olla hiukan laihempi.' . " W e i l ! " sanoi eversti, "mits te pi- dtte lydstni?"