Sivu 2
Tiistaina, lokak. 21 p. — Tuesday, Oct. 21, 1958
VAPAUS (LIBERTY) — Independent Labor Organ of Finnish Canadians. Es-tablished Nov. 6, 1917. Authorlzed as second class mail by the Post Office Department, Ottawa. Pub-U&hed thrice weekly: Tuesdays, Thursdays and Saturdays by Vapaus Publishing Company Ltd., at 100-102 Elm 6t. W., Sudbury, Ont, Canada. Telephones: Bus. Office OS. 4-4264; Editoria! Office OS. 4-4265. Manager E. Suksi. Editor W. Eklund. Mailing address: Box 69, Sudbury, Ontario.
AdvertMng rates upon applicatlon. Translatlon free of charge.
TILAUSHINNAT: Canadassa: 1 vk» 7.00 6 kk. S.75 3 fcfr 2.25 Yhdysvalloissa: 1 vk. 8.00 6 kk. 4.30 Suomessa: 1 vk. 8.50 6 kk. 4.75
Kaikella rajansa, Canadassakin
Huomenna, lokakuun 22 päivänä tulee kuluneeksi neljä
viikkoa siitä, kun Inco pakoitti sanan varsinaisessa mielessä
noin 15,000 työläistään-Jakkoon täällä Sudburyn seudulla ja
Port Colbornessa.
Lakko alkoi syyskuun 24 päivänä ja jatkuu edelleen il-
man mitään merkkejä päättymisestä, sillä tämän jättiläis-
kokoisen trustin amerikkalaiset omistajat istuvat mukavasti
suurten rahasäkkien päällä. •
Mutta tämä lakko ei saa jatkua ikuisesti. Se aiheuttaa
suuria inhimillisiä kärsimyksiä tuhansille kaivostyöläisille
ja hedän omaisilleen. Se uhkaa näitä nikkeliälueen pikku-
liikemiehiä ja kokonaisia kuntia vararikolla. Tämä lakko,
jona Wall Streetin miehet täällä provosoivat, on saatava työ-
läisille voitokkaaseen päätökseen ja siinä tarvitaan kaikkien
hyvää tarkoittavien ihmisten tuki ja kannatus. Tosiasia ni-
mittäin on se, että mitä tahansa esimerkiksi paikalliset liike-
miehet ajattelevat lakosta yleensä ja tästä Incon lakosta eri-
koisesti, heidän elämänsä ja tulevaisuudenmahdollisuutensa
riippuvat nyt kaivosmiesten voitosta. Jos .kaivosmiehet hä-
viävät, silloin häviävät myös kaikki muut, niin liikemehet
ja urakotsijat kuin muidenkin alojen työläiset.
* * *
Tämän lakon voittamisen tiukkana ehtona on kuitenkin
se, että torjutaan työnantajapiirien huhut ja juorut, sekä yh-
distetään kaikkien hyvää tarkoittavien ihmisten voimat kai-
vosmiesten puolelle. Ja voidaksemme tehdä tämän, meidän
täytyy pitää kiinni tosiasioista. Juuri tässä mielessä on ko-
rostettava nyt, jolloin huhumestarit yrittävät saattaa Mine-
Mill union vastuunalaiseksi lakkotilanteesta, seuraavia ku-
moamattomia tosiasioita:
Incon työläiset ovat nyt lakossa ensimmäistä kertaa,
vaikka Mine-Mill uniolla on ollut työehtosopimukset yhtiön
kanssa viisitoista vuotta, eli vuodesta 1943 alkaen. Union
historia osoittaa siis, että se ei järjestä lakkoa aiheettomasti!
Toinen tosiasia on se, että unio yritti nytkin tehdä kaikkensa
ja oli loppuun asti valmiina tinkimäänkin vaatimuksistaan,
päästäkseen sopimukseen yhtiön kanssa — mutta Incon edus-
tajat sanoivat aina ja kaikkiin esityksiin "ei". Miten herran
nimessä voi siis Mine-Mill unio olla vastuussa lakkotilan-
teesta silloin kun Inco kieltäytyi edes vakavassa mielessä
neuvottelemasta uudesta työehtosopimuksesta?
Ainoa mihin Inco olisi nyt suostunut, oli se, että työläi-
set olisivat hyväksyneet yhtiön ehdoilla kaksi vuotta aikai-
semmin ' allekirjoitetun sopimuksen. Mutta mitä tämä olisi
tarkoittanut? Nikkeliteollisuuden työläisten elintason alen-
tamisen hyväksymistä! Ja samalla yleistä talouselämän la-
maantumista nikkelialueella!
Katsotaanpa asiaa vähän lähempää: .
Entinen sopimus päättyi huhtikuussa. Sen jälkeen ei ole
asiallisesti puhuen sopimusta ollut. Tätä ennen oli voimassa
2-vuotinen työehtosopimus — mutta kuten kaikki tiedämme,
elinkustannukset ovat tuntuvasti kohonneet tämän kahden
vuoden aikana. Toisin sanoen, elinkustannusten kohoaminen
on "syönyt" tämän kahden vuoden aikana osan niistä etui-
suuksista, mitä nikkelityöläiset saivat työehtosopimuksensa
avulla kaksi ja puoli vuotta sitten. Toisaalta, vaikka nikkeli-
teollisuus kohtasikin vissejä vaikeuksia viime vuonna, niin
yhtiön voitoksi jäi kuitenkn jättiläismänen summa — noin
$86 miljoonaa dollaria.
Mutta työläiset ovat asiallisesti puhuen menettäneet pal-
jon enemmänkin, kuin mitä tämä elinkustannusten kohoa-
minen on heille aiheuttanut.
Neuvottelut uudesta työehtosopimuksesta aloitettiin huh-
tikuussa — ja Inco näytti heti oikean karvansa toimeenpa-
nemalla kaksikin tuntuvaa "lomauttamista" työläistensä kes-
kuudessa—mikä tietenkin tarkoittaa kaikki työläiset huo-
mioonottaen palkkojen ja tulojen suurta laskua.
Sitten tuli heinäkuun 15 päivä. Neuvottelematta lain-
kaan asiasta sen paremmin työläisten kuin heitä edustavan
Mine-Mill union kanssa, Inco ilmoitti ylhäisestä korkeudes-
taan, että työviikkoa lyhennetään päivällä. Tämä tarkoitti
käytännössä, että työläisille "annettiin" ilman muuta keski-
määrin $17.60 palkanalennus viikolta eikä yhtiö ole anta-
nut merkkiäkään siitä, milloin mahdollisesti siirrytään jäl-
leen 5-päiväiseen työviikkoon — vai siirrytäänkö siihen mil-
loinkaan. Eikä tässä kaikki: Kaivoksia ja sulattoa ei pantu
4-päiväiselle viikolle. Eihän toki! Yhtiön ilmeisenä tarkoi-
tuksena oli täten kiihdyttää tuotantoa vähemmällä työvoi-
malla ja kahmia entistä suurempia voittoja työvoiman vä-
hentämisen kustannuksella! Tässä tilanteessa ollen työläiset
kutsuttiin täyttämään tätä 32 tuntista työviikkoa miltei mil-
loin tahansa, sillä kaivokset kävivät edelleen 6 päivää vii-
kossa ja sulatto 7 päivää viikossa!
***
Tällainen on se tilanne, missä Inco heitti taisteluhaas-
teen työläisilleen. Ken tässä tilanteessa uskoo yhtiön levittä-
miä huhuja ja juoruja siitä, että unio muka on vastuussa la-
kon alkamisesta, hän voi saman tien uskoa kummitusjuttu-
jakin.
Tosiasia on, kuten sanottu, että koko pitkän neuvottelu-
ajan kuluessa Inco kieltäytyi vakavassa mielessä neuvottele-
mastakin uudesta työehtosopimuksesta. Wall Streetin pank-
kiirit julistivat vain ylimielisesti, että ei tipu mitään ja sillä
siisti! Vieläpä syyskuun puolivälissä, jolloin Ontarion maa-
kuntahallitus järjesti union aloitteesta viimeisen neuvottelu-
tilaisuuden Torontossa, Incon edustajat julistivat, että neu-
vottelujen jatkaminen "on ajan haaskausta", kuten Incon
omassa tiedonannossa selitettiin lakon puhjetessa.
« * *
Jos unio tässä tilanteessa olisi taipunut Incon mielival-
taisuuden edessä, se olisi tietenkin heikentänyt kaivosmies-
ten turvaa, Mine-Mill unioa ja sitä tietä vaarantanut Incon
työläisten kovalla taistelulla saavuttamia voittoja, palkko-
jen, eläkkeiden, vanhemmuusoikeuden ja muiden etuisuuk-
sien suhteen. Selvää tietenkin on, että Inco oli hyvin val-
mistunut lakkoon — ja halusi provosoida lakon nimenomaan
siinä .mielessä, että voisi Piukea lakia ja evankeliumia" muka
"tottelemattomille" työläisilleen. Suurten rahasäkkien päällä
SYNTYMÄ-
PÄIVIÄ
Mrs. Hilda Nurmi, Port Arthur,
Ont, täytti maanantaina, lokakuun
20 pnä 76 vuotta.
Yhdymme sukulaisten ja tutta-
vain onnentoivotuksiin.
"Kuninkaitten tekijäin" ongelmat ja pulmat
"Buchenvvaldin pe-
doir" puoliso syyt-
teessä sotarikoksista
Varsova. — Sotarikoksista syytet-
ty natsien miehitettyjen alueiden
komentajan Erich Kochin oli mää-
rä esiintyyä oikeudessa täällä al-
kaen maanantaina ja hän joutuu
vastaamaan häntä vastaan esitetyis-
tä syytöksistä varsinkin siltä aikaa
kun hän toimi Hitlerin hallitsijana
miehitetyssä Puolassa. Koch on
"Buchenwaldin pedon" Ilse Kochin
puoliso.
Erich Kock on ollut puolalaisten
pidättämänä vuodesta 1951, jolloin
brittiläiset luovuttivat hänet puo-
lalaisille vastaamaan sodan aikana
tehdyistä rikoksista. Hän on kui-
tenkin ollut niin huonossa tervey-
dessä, että oikeuden käyntiä ei ole
voitu aikaisemmin suorittaa.
Hänen hallussaan oli suuri osa
Puolasta vuodesta 1939 lähtien ja
häntä pidetään vastuussa 72,000 ih-
misen kuolemasta. Näiden surmat-
tujen joukossa oli 13,000 naista ja
10,000 lasta.
Täällä ollaan sitä mieltä, että
Koch oli natsien häikäilemättömin
miehitettyjen alueiden hallitsija.
Puolassa on syytetty, että hän jär-
jestelmällisesti surmasi kaikki puo-
lalaiset, joita ei tarvittu pakkotöis-
sä.
Myöhemmässä vaiheessa hänen
hallitsijapariinsa lisättiin Bialysto-
kin alue, jossa 42,000 puolalaista
suljettiin keskitysleiriin ja 58,000
joutui pakkotöihin. Mone.t tuhannet
kuoli keskitysleirillä ja tuhansia
teloitettiin.
Vuonna 1941 Koch laajensi toi-
mintapiiriään Neuvostoliiton alueel-
leä. Ennenkuin alueet vallattiin
takaisin Neuvostoliiton armeijan
toimesta alueella surmattiin 4 mil-
joonaa ihmistä ja n. 2 miljoonaa
ähetettiin Saksaan pakkotyöhön.
Monet heistä katosivat.
— Paitsio,/englanniksi of f side,
jalka-, jää- y.m. pallopeleissä esiin-
yvä pelivirhe. Paitsion säännöt
vaihtelevat eri peleissä. Jalkapal-
lossa pelaaja joutuu paitsotilan-
teeseen silloin, kun hän odottaa
palloa vastapuolueen pelialueella,
jollei hänen ja maalin välillä ole
vähintään kahta vastapelaajaa.
Kirj. Pauli Martinmäki
Turvautuminen vieraan vallan
apuun omien valtapyrkimysten to-
teuttamiseksi on ollut porvarillisen
oikeiston linjana meillä Suomessa.
Eräs sen räikeimpiä ilmauksia oli
yritys "Suomen kuningaskunnan"
luomiseksi ja saksalaisen kuninkaan
valitseminen "Suomen valtaistuimel-
le" 40 vuotta sitten.
Venäjän vallankumouksesta Suo-
men porvariston kuningashaave al-
koi. Siihen saakka porvaristolla oli
tsaarissa kaipaamansa "voimakas
mies", johon vetoamalla saattoi estää
kansan tahdon toteutumisen. Kun tä-
mä tukipylväs kaatui, ajoi pelko kan-
saa ja kansanvaltaa kohtaan porva-
riston kansalaissodan veritekoihin ja
uuden kruunupään etsintään. Keisa-
rillinen Saksa ja sen sotilsamahti oli
uuden toivon antajana. Ja samalla
leimahti liekkiin myös kiihkokansal-
lisen suuruudenhulluuden palo. "Vie-
nan lahdesta Laatokkaan me miekal-
la piirrämme rajan", oli Suomen hal-
lituksen virallinen kanta v. 1918.
Näyttää siltä, että saksalaisen ku-
ninkaan saamista Suomeen suunni-
teltiin — muissakuin kuin jääkäripii-
reissä — jo. ennen kansalaissotaa ja
kansalaissodan aikana. Ainakin jo
tammikuun alussa 1918 asiasta oli
puhetta myös saksalaisten diplo-
maattien kanssa. Samaan suuntaan
viittaa se tosiasia, että kun tasaval-
laksi julistetun Suomen edustajat
pyrkivät saamaan ulkovaltojen tun-
nustuksen maan itsenäisyydelle, he
välttivät puhumasta Suomen tasa-
vallasta.
Kansalaissodan aikana asiasta kes-
kusteltiin sekä Vaasan senaatin että
valkoisten päämajan piirissä. Tällöin
mm. kenraali Mannerheim antoi
suunnitelmalle kannatuksensa, vielä-
pä esitti, että kuningasehdokkaat
saapuisivat käynnille Suomeen mo-
lemminpuolista tutustumista varten.
Tulevan kuningaan henkilöllisyys oli
kuitenkin vielä silloin niin monien
kiistojen ja selvittelyjen takana, että
tästä paraatikiertueesta ei tullut tot-
ta.
ANTAKAA MEILLE KUNINGAS
"Antakaa meille kuningas!" kaikui
julkisuudessa lukuisissa porvarillisis-
sa lehdissä jo huhtikuussa, kansalais-
sodan vielä jatkuessa. Ja tämä vaa-
timus sai pian erittäin arvovaltaista
tukea sekä Suomen että Saksan oi-
keistopiirien taholta.
Toukokuun 16 päivän voitonparaa-
tissa kenraali Mannerheim esitti val-
koisen armeijan nimessä vaatimuk-
sen, että "Suomen valtiolaivan perä-
sin uskotaan lujiin käsiin, joihin puo-
luekiistat eivät ylety ja joiden ei tar-
vitse kompromisseja tehden pilkka-
hinnasta kaupitella hallitusvaltaa".
Edellisenä päivänä oli mm. Uudes-
sa Suomettaressa julkaistu 47 "eri
puolueisiin kuuluvan" tunnetun kan-
Sanomalehtimiehet lakkoutuivat
oikeuksiensa puolustamiseksi
Montreal. — Montreal La Pres-
sen työläisten lakko on ainutlaatui-
sin Canadan unioliikkeen historias-
sa, pääasiassa siksi koska lakkoa ei
alettu palkkojen ja muiden reuna-
etuisuuksien puolesta. Sen päätar-
koituksena on säilyttää työväenliik-
keen pääperiaate, nimittäin oikeus
jäsenelle ottaa työmaasta lomaa ot-
taakseen äänestyksellä hänelle va-
litun vastuullisen paikan.
Roger Mathieu, La Pressen apu-
laispäätoimittaja, valittiin CCCL:n
(katolisen union) presidentiksi
syyskuun 20 pnä. Mathieu pyysi
lomaa lehdeltään voidakseen ottaa
paikkansa toukokuun 22 pnä. Vas-
taus oli kielteinen.
Montreal La Presse on antanut
konelatojien union sekä trokinaju-
rin union edustajille pyydettäissä
lomaa sanomalehden palveluksesta
ottaakseen vastuullisen paikan uni-
oissaan.
Mitään lomaa koskevaa kohtaa
ei ole Le Syndicate des Journalis-
tes de Montrealin, jonka jäsenet
ovat lakkoutuneet, tekemässä sopi-
muksessa.
Unio kutsui 78 jäsentään koko-
Wall Streetillä istuvat Incon
omistajat toivovat^että he voi-^
vat nälkiinnyttämisen avulla
väsyttää työläisensä; saada
epäsopua ja toraa heidän kes-
kuuteensa ;tuhota ja murskata
Mine-Mill unio ja aloittaa sit-
ten "takaisin työhön liike" niil-
lä samoilla ehdoilla, jotka en-
nen vuotta 1943 kielsivät työ-
läisiltä kaikki oikeudet.
Mutta näin ei saa tapahtua
— sillä kuten sanottu, nikkeli-
teollisuuden työläisten häviö
olisi koko tämän seudun ihmis-
ten ja kuntien suuri häviö! Tä-
mä amerikkalainen suuryhtiö
on saatava päiväjärjestykseen,
ellei muuten, niin ottamalla
sen laitokset Ontarion maa-
kuntahallituksen hallintaan
siihen asti kunnes Wall Street-
in pankkiirit järkiintyvät ja
havaitsevat, että kaikella on
rajansa — täällä Canadassakin.
ukseen ja ehdotettiin johtokunnal-
le annettavaksi oikeus lakkoutua
tarkoituksella säilyttää periaatteel-
linen oikeus saada lomaa. CCCL:n
General Newspaper Syndicate jäse
nistö hyväksyi sataprosenttisesti tä-
män ehdotuksen.
Jäsenet menivät lakkoon loka-
kuun 2 pnä ja kaikki 78 jäsentä o-
sallistuu pikettitoimintaan. Piket-
tilinjassa ovat myöskin Vickersin,
Dupuis Freresin sekä sanomaleh-
tien Montreal Starin ja Gazetten
toimitustyöläisiä. Piketeerausta
suoritetaan 24 tuntia päivässä ja
moraali on korkea työläisten kes-
kuudessa. LaPresse arvioidaan
menettävän lakon johdosta $100,000
päivässä.
Noin 1,000 työläistä, jotka työs-
kentelevät La Pressen rakennuk-
sessa, kieltäytyivät menemästä pi-
kettilinjan läpi. Sopimuksen mu-
kaan ovat vain ylläpitotyöläiset
työssä.
Yhtiö sai estetuomion lokakuun
3 pnä, jonka mukaan kiellettiin pi-
keteeraus. Tämän antoi tuomari
Joseph Jean. Yhtiö pyysi Quebe
cin työsuhdelautakuntaa peruutta-
maan uniolta työläisten edustusoi
keuden.
Lakossa olevat sanomalehtimie-
het julkaisevat omaa La Presse
Syndicale-nimistä lehteään 100,000
päiväpainoksena, jota sen jakajat
levittävät maksutta. Kaikille roo
malaiskatolilaisille seurakunnille
La Presse Syndicalea jaetaan ilmai
seksi.
salaisen vetoomus monarkian puo-
lesta. Sillä pyrittiin vaikuttamaan
erityisesti! samana päivänä .kokoon-
tuvaan tynkäeduskuntaan. Näiden
suomalaisen ja suomenruotsalaisen
oikeiston johtajien poliitikkojen jou-
kossa oli mm. sellaisia henkilöitä
J. R. Danielson-Kalmari, JK. Paa-
sikivi, R. A. Wrede, E. G. Palmen,
O. Stenroth, E. Estlander, E. Nevan-
linna, A. H. Virkkunen, L. Ehrnrooth,
Eino ja Hugo- Suolahti sekä Antti
Tulenheimo.
Sivustatukea antoivat alusta al-
kaen keisarillisen Saksan sotavoimat,
mm. Suomessa olevien saksalaisten
joukkojen komentaja, kenraali von
der Goltz ja hänen kauttaan Hinden-
burg ja Ludendorff. — Tarvi!see tus-
kin mainita, että Saksan sodanjoh-
don ja hallituksen tavoitteena tällöin
koko ajan oli Saksan sotilas- ja val-
tapoliittisten pyrkimysten edistämi-
nen ja että saksalaiset usein pelasi-
va omaa peliään myös suomalaisten
selän takana.
KUNINGASEHDOKKAIDEN
PARAATI
Pian alkoi sekä kotimaisten että
ulkomaisten sanomalehtien palstoilla
näkyä povauksia siitä, kuka olisi tu-
leva Suomen kuningas. Aluksi tässä
kuningasehdokkaiden paraatissa oli-
vat mukana mm. Tanskan prinssi
Axel ja Ruotsin prinssi Wilhelm.
Mutta pian kävi selville, että Suo-
men oikeistolle kelpasi vain saksalai-
nen kuningas — ja mikäli mahdollis-
ta keisarin lähisukulainen. Tämän
jälkeen oli pitkän aikaa etualalla
kaksi nimeä, keisarin poika, prinssi
Oskar, ja Mecklenburgin herttua
Adolf Friedrich.
Prinssi Oskaria mainostettiin
erässä vaiheessa hyvin tarmokkaasti.
Mm. Suomen Kuvalehti julkaisi hä-
nestä esittelyn, ja hänen kuvansa il-
mestyi kaikkien "kunniallisten" liik-
keiden näyteikkunoihin. Prinssi Os-
karin erinomaisiin avuihin laskettiin
kuuluvan mm. sen, että hän ei ollut
ottanut itselleen ruhtinaallista puo-
lisoa. Sen vuoksi "Hän näyttää täällä
olevista ikään kuin tulleen voidel-
luksi muutamilla pisaroilla demo-
kraattista öljyä", totesi Saksan
asiainhoitaja, vapaaherra von Bruck
hieman ilkeästi raportissaan halli-
tukselleen.
Mecklenburgin herttua puolestaan
lähetti oman edustajansa, vapaaherra
von Brandesteinin. Suomeen tilan-
netta tutkimaan. Ja pian kiersi suus-
ta suuhun tasavaltalaisten leikkaa-
ma vitsi: "Puhemies on lähetetty
herransa puolesta kosiomatkalle."
Valtionhoitaja Svinhufvudilla, joka
oli prinssi Oskarin kannattaja, oli
kaiken varalta myös muita ehdokkai-
ta. Hän uskoi Saksan asiainhoitajal-
le, että "he olivat jonkin aikaa aja-
telleet jonkun suuren sotapäällikön
valitsemista" ja suunnitelleen, "kun
Hindenburg on jo liian vanha, Mac-
kensenia tai Ludendorffia".
Svinhufvud oli jonkin aikaa mur-
tunut mies, kun keisari ei antanut
Oskaria ja kun ajatus suurista sota-
päälliköistäkin oli ulkopuolella mah-
dollisuuksien. Mutta hänelä oli vielä
yksi suuri ajatus. Hän kertoi — Sak-
san asiainhoitajalle — "ajatelleensa
kääntyä luottamuksellisesti keisarin
puoleen pyytääkseen, että tämä va-
litsisi Suomelle sopivan hallitsijan".
Tällainen toivioretki keisari Wil-
helmin päämajaan todella tehtiinkin
elokuun lopulla, mutta se ei tuotta-
nut toivottuja tuloksia. Keisarin poi-
kaa ei annettu, eikä loppujen lopuk-
si myöskään Hohenzollern-sukuun
kuuluvaa Preussin prinssi Friedrich
VVilhelmiäkään. Niinpä sitten viimein
päädyttiin Hesesnin prinssin Fried-
rich Karlin valintaan. Hänellä oli
sentään se suuri avu, että hän oli
keisarin lanko.
TASAVALTALAISIA
PAINOSTETAAN
Mutta kenties vielä vaikeamman
pulman muodosti tasavaltalaisten
vastarinnan nujertaminen. Työväen-
liike oli tosin mahan lyötynä, ja sen
ei aiottu antaa lähimpinä vuosina
tai vuosikymmeninäkään vaikuttaa
maan asioiden ratkaisuun. Mutta val-
koisten voittajienkin kesken käytiin
taistelua. Suurin osa porvaristoa oli
kyllä kuningasunelman lumoissa,
mutta ei niin suuri enemmistö, että
kuningasvaltaan olisi voitu päästä
maan perustuslakeja rikkomatta.
Tasavaltalaisten painostus ja suos-
tuttelu oli kiihkeää. Maalailtiin ku-
ningaskunnan ruusuisia tulevaisuu-
dennäkymiä — Itä-Karjalaan ja
mahdollisesti myös Inkerinmaan ja
Pietarin suuntaan laajentuvan Suo-
men suuria mahdollisuuksia. Vilau-
teltiin pian käden ulottuvilla olevia
herttuan ja kreivin arvoja sekä muu-
ta mainetta ja kunniaa.
Ei kaihdettu myöskään avointa vä-
kivaltaa ja pakkokeinoja. Kansan-
edustajia vangittiin, vastustuskan-
nalla olevia lehtiä ostettiin, tasaval-
talaisia pakotettiin eroamaan virois
taan jne. Mielenkiintoinen painostus
keino oli sekin, että "Karjalan san
karin" Aarne Sihvon vastustus aiot
tiin nujertaa lähettämällä hänet pois
Suomesta, romahduksen partaalla
olevalle Saksan länsirintamalle.
JÄLLEEN VIERAAN VALLAN TUKI
Tärkeää osaa „ tässä painostuksessa
näyttelivät Saksan sodanjohto ja
hallitus. "Saksan käskynhaltija Suo-
messa", kenraali von der Goltz ja
muut saksalaiset upseerit yrittivät
"prässätä" tasavaltalaisten johtajia.
Ja pian saatiin vielä arvovaltaisem-
pia painostajia.
Ludendorff selittää eräässä kirjel-
mässään heinäkuun alussa, että Suo-
men johtavat miehet toivovat Sak-
san taholta tiettyä painostusta voit-
taakseen horjuvat piirit monarkian
puolelle. Kenraali von der Golz on
kääntynyt Ludendorffin puoleen. Sa-
malla asialla ovat niihin aikoihin
Saksassa myös lähetystöneuvos von
Bonsdorff ja senaattori Frey. Ja sa-
manlaisia painostuspyyntöjä esitti
myös Saksan asiainhoitaja Helsingis-
sä. Heinäkuun 12 pnä toimittaa lo-
puksi ev.luutn. Eino Suolahti Ber-
liinissä Saksan armeijan poliittiselle
osastolle kirjallisen pyynnön, jossa
sanotaan mm.:
"Suomen hallitus mielellään näkisi
Saksan hallituksen ilmoittavan, että
monarkkisen valtiomuodon voimaan-
saattaminen Suomessa näyttää toi-
vottavalta."
Ja apua annetaan. Ludendorffin
suuresta päämajasta lähetetään jo
heinäkuun 6 pnä von der Golzille tä-
mänsuuntaiset valtuudet. Hänen on
mm. ilmoitettava, että Saksan täytyy
jättää suomalaisten toivomusten
kannattaminen Itä-Karjalan kysy-
myksessä riippuvaksi siitä, että Suo-
mi tekee ratkaisun monarkkisen hal-
litusmuodon hyväksi.
Saksan hallituksen painava sana
lausutaan Helsingissä heinäkuun 17
pnä, samana päivänä, jolloin mo-
narkkinen hallitusmuotoesitys on
Suomen tynkäeduskunnassa kolman-
nessa käsittelyssä. Se kuuluu seuraa-
vasti :
"Vapaaherra Bruck ilmoittaa kei-
sarillisen hallituksen nimessä Sak-
san hallituksen katsovan, että Suo-
men ja molemminpuolisten etujen
kannalta on monarkkisen hallitus-
muodon voimaansaattaminen tarkoi-
tuksenmukaisin."
Painostus alkaa vaikuttaa. Suurin
osa nuorsuomalaisen puolueen edus-
tajista siirtyy kuningasmielisten lei-
riin. Mutta tynkäeduskunnassa on 17.
7. vielä 32 tasavaltalaista, jotka ää-
nestävät hallitusmuotoesityksen yli
vaalien. Ja uusia vaaleja ei aiota
aivan lähiaikoina järjestää. Tarkoi-
tuksena on, että tynkäeduskunta hoi-
telee kauan Suomenmaan asioita.
KUSTAA III:n HALLITUSMUOTO
kuningasmieliset tekevät nyt tak-
tillisen rintamakäännöksen ja lähte-
vät etenemään uudella toimintalin-
jalla. Selitetään että uutta hallitus-
muotoa ei tarvitakaan. Suomella on
monarkkinen hallitusmuoto, Ruotsin
vallan aikana, Kustaa ni:n vallan-
kaappauksen jälkeen säädetty. Se on
ollut voimassa Venäjän vallan ajan,
ja sitä ei oi evirallisesti kumottu.
Siinä on kaikeksi onneksi myös uu-
den kuningassuvun valitsemista kos-
keva 32. pykälä, jossa sanotaan mm.:
"... mutta jos valtaistuin jäisi avo-
naiseksi miespuolisen Kuningashei-
mon sukupuuton kautta, (josta on-
nettomasta tapauksesta armollinen
Jumala meitä varjelkoon), niin ovat
valtakunnan säädyt velvolliset . . .
saapumaan Tukholmiin ... niin saat-
tanee määrätyssä ajassa niin monta
kokoontua, että voivat varjella ja
puolustaa Valtakunnan vapautta se-
kä valita uuden Kuningassuvun."
Tämän, vuoden 1772 hallitusmuo-
don pykälän oikeisto otti vallankaap-
pauksensa verhoksi ryhtyen valmis-
tautumaan kuninkaanvaaliin.
KUNINGASKUNTA
JA SEN ROMAHDUS
Suomen saksalainen kuningas va-
littiin ajankohtana, jolloin Saksan
sotilasmahdin musertava tappio oli
jo yelvä ja Saksan uusi hallitus tie-
dustellut rauhanehtoja presidentti
Wilsonilta. Suomen hallitus ei voinut
olla täysin tietämätön senhetkisestä
tilanteesta. Siliä oli edustajia sekä
Berliinissä että Pariisissa ja Lontoos-
sa. Mutta siitä huolimatta Suomessa
valmistauduttiin kuninkaanvaaliin ja
kruunajaisiin.
Se tosiasia, että suhteet maailman-
sodassa voitolla oleviin ympärysval-
toihin täten katkeaisivat — tämä oli
selvästi ilmoitettu — ei näyttänyt
huolestuttavan Suomen hallitusta.
Sen edustajat olivat päin vastoin
juuri vähän aikaisemmin selittäneet,
ittä hallitus olisi valmis solmimaan
sotaliittosopimuksen Saksan kanssa,
jos kuningaskysymys ratkeaisi myön-
eisesti.
Saksan sotilaalliseen tukeen vedot-
tiin vielä kuninkaanvaalin kynnyk-
selläkin. Kenraali von der Goltzille
jätettiin 6. 10. seuraavanlainen pyyn-
;ö:
"Hallitus toivoo, että Saksa ei tällä
hetkellä' ajattele Suomessa olevien
joukkojen maasta pois viemistä. Eri-
tyisen tärkeänä pidämme, ettei mi-
kään tämäntapainen muutos tapah-
du, ennenkuin meidän hallitusmuo-
tokysymkysemme sekä kuninkaan-
vaalia koskeva asia on lopullisesti
selvitetty."
Lokakuun 9 päivä 1918 oli sitten
Suomen oikeiston suuri päivä. Edus-
kunta päätti äänimäärin 64—41 suo-
rittaa kuninkaanvaalin vuoden 1772
hallitusmuodon nojalla. Sen jälkeen
Hessenin prinssi Friedrich Karl va-
littiin "yksimielisesti" Suomen ku-
ninkaaksi. Maalaisliittolaiset ja ai-
noa sos.dem.-edustaja Matti Paasi-
vuori pidättyivät asian käsittelystä ja
esittivät vastalauseensa.
Vasta kuukautta myöhemmin Suo-
men oikeisto lopullisesti heräsi ku-
ningasunelmistaan kylmään todelli-
suuteen. Siihen tarvittiin Saksan val-
lankumous, joka kukisti sekä keisa-
rin että pikkuruhtinaat ja teki Sak-
sastakin tasavallan. "Suomen kunin-
kaan" annettiin nyt hienovaraisesti
ymmärtää, että hänen olisi luovutta-
va kuningaskunnastaan. Joulukuussa
Friedrich Karl sitten muotokauniissa
kirjeessään ilmoitti katsovansa "Suo-
men etujen kannalta parhaimmaksi",
että hän ei ottaisi vastaan Suomen
kuninkuutta.
* * *
Farssi vai tragedia. Molempiin sii-
nä oli aineksia. Eikä ollut maamme
oikeiston ansiota, että siinä ei käynyt
vielä huonommin. Mitään oppimatta
siTÄiiiiiiiiiiniiiiiiiiiiiinimiu
iiiiiiiiiiiiiiiniiiiiiiTÄTÄ
HAJAMIELINEN PROFESSORI
Hajamielinen professori heräsi pu-
helinsoittoon kello 2 aamuyöllä. Pu-
huja tiedusteli:
"Onko se Harford 1121?"
Professori: "Ei, tämä on Harford
1131."
"Olen pahoillani", sanoi puhelimel-
la soittanut, "väärä numero. Valitan,
että häiritsin teitä."
'Ei tee mitään", vastasi professori.
"Minun olisi täytynyt kuitenkin nous-
ta ylös vastaamaan puhelimeen."
SIINÄ SYY
Kaksi kiinalaista väitteli kiivaasti
keskellä ihmisjoukkoa. Ulkomaalaisen
ihmetellessä, ettei kumpikaan aloit-
tanut tappelua, sanoi hänen kiina-
lainen seuralaisensa: — Se joka lyö.
ensin, myöntää hävinneensä kinas-
telussa.
N-liitto voitti
MM-viisiottelun
Aldershot. — Nykyaikaisen viisi-
ottelun viisipäiväinen kilpailu
päättyi täällä perjantaina suoma-
laismerkeLssä Kurt Lindemanin
voittaessa 4,000 metrin maastojuok-
sun hyvin kovassa seurassa. Hänen
aikansa oli 14.24,6. Tän tuli 5-otte-
lun yksilökilvassa toiselle sijalle.
Mutta Neuvostoliiton viisiottelijat
selvisivät kuitenkin tästä maail-
manmestaruuskilpailusta ylivoimai-
sina voittajina. Joukkuekuvan voit-
ti Neuvostoliitto; toiseksi tuli Un-
kari ja kolmanneksi Suomi. Yhdys-
valtain joukkue saavutti neljännen
tilan.
Neuvostoliittolainen entinen mes-
taruuden haltija Igor Novikov voit-
ti ennätystuloksin yksilömestaruu-
den, pistein 4,924. Myös kolmas ja
neljäs tila olivat venäläisten hei-
niä.
Novikov rikkoi siis roimasti ruot-
salaisen Lars Hallin kaksi vuotta
sitten tekaiseman maailmanennä-
tyksen 4,833 pistettä. Hall voitti ai-
koinaan 5-ottelun maailmanmesta-
ruuden neljä kertaa. Novikov on
sen voittanut nyt kahdesti.
Suomi jakoi NL:n kanssa
MM-kisoissa miekkailun
joukkuevoiton
Lontoo. — Suomalaisten panos
nykyaikaisen viisiottelun maailman-
mestaruuskilpailujen miekkailussa
viikko sitten tiistaina Aldershotis-
sa oli erinomainen. Kurt Lindeman
sijoittui toiseksi venäläisen Noviko-
vin jälkeen. Eero Lohi jakoi kuu-
dennen ja Väinö Korhonen yhdek-
sännen sijan.
Miekkailun joukkuekilpailussa
Suomi ja Neuvostoliitto jakoivat
ensimmäisen sijan Itävallan ollessa
seuraavan.
Kaksi vaarallista neuvostoliitto-
laista ottelijaa oli keskiviikkona
henkilökohtaisen kilpailun kärjessä
nykyaikaisen 5-ottelun maailman-
mestaruuskilpailuja jatkettaessa.
Päivän ammunnan voitti puola-
lainen Mazur pistemäärällä 194.
Seuraavina olivat neuvostoliittolai-
set Tarasonova ja Tatarinoc sekä
sveitsiläinen Minder. Igor Novikov
oli tässä lajissa 12.
Suomen joukkueen paras ampu-
ja oli Kurt Lindeman sijoittumalla
11. tilalle, ollen hän henkilökohtai-
sessa kilvassa nyt kolmantena kah-
den neuvostoliittolaisen jälkeen.
ja mitään unohtamatta oikeisto jat-
koi entistä linjaansa johtaen maan
uusien katastrofien partaalle. "Tur-
vaa vieraan apuun omaa kansaa vas-
taan!" oli oikeiston linja. Eikä se
ole muuttunut.
Sanomalehtimiesten lakko
päättyi Montrealissa
Montreal. — Montreal La Pres-
sen eräs puhemies sanoi keskiviik-
kona, että hänen edustamaansa leh-
teä aletaan julkaista torstaina. Leh-
den toimitustyöläiset lakkoutuivat
t.k. 2 pnä koska yhtiö kieltäytyi
antamasta eräille toimitustyöläisil-
le lomaa ottaakseen toiminnan vas-
taan unioissa.
Tämän suurimman Pohjois-Ame-
rikassa ilmestyvän lehden johto tie-
doittaa, että se on päässyt sopimuk-
seen Le Syndicat des Journalistes
de Montrealin kanssa keskiviikko-
na, jonka johdosta lehti alkaa ensi-
tilassa jälleen ilmestyä.
PÄIVÄN PAKINA
Mainosmies Nixonista "valtiomies"
Nyt kun latinalaisen Amerikan
maissa kivitetty ja sitten "karkoi-
tettu" Yhdysvaltain varapresident-
ti Nixonista tehdään "uutta toi-
voa" vanhalle republikaanipuolu-
eelle, tästä mainosmestariksi sano-
tusta räikeäotteisesta miehestä py-
ritään antamaan sellainen kuva, et-
tä hän on kaikkivoipa, kaikkialle'
ehtivät ja kaikki valtiolliset viat
ehdottomasti korjaava poliittinen
ihmeparantaja. ,j
Republikaanipuolueen asema ei
näytä näin sivullisesta katsoen erit-
täin lupaavalta, niin lujassa kuin
se "kaksipuoluejärjestelmä" eteläi-
sessä naapurimaassa vielä väestön
yhteiseksi turmioksi istuukin.
Republikaanipuolue oli Yhdys-
valloissa vuosikymmeniä erittäin
huonossa huudossa. Mutta kun pre-
sidentti Roosevelt kuoli ja hänen
tilalleen tuli vain tavallisia poro-
peukalo porvareita, niin silloin au-
keni republikaaneille suuri mahdol-
lisuus.
Juuri tässä tilanteessa värvättiin
fasismia ja natsismia vastaan käy-
dyssä sodassa kansansuosioon pääs-
syt kenraali D. Eisenhower republi-
kaanien presidentinehdokkaaksi ja
niin nousi tämän puolueen osakkeet
huomattavasti siitä aallon pohjasta,
missä ne olivat vuosikymmeniä ol-
leet.
Mutta ajan merkkinä voitanee
pitää sitä, että republikaanien voj-
man "aana" ja "Oona" olraiusta al-
kaeji kenraali Eisenhower. Hän oli
se ihmeitten tekijä, jonka henkilö-
kohtaisella tenhovoimalla republi-
kaanipuolue ratsasti hallituksen li-
hapadoille.
Amerikkalaisille luvattiin silloin,
että Eisenhowerin valinnan avulla
ja kautta saavutetaan Amerikan
suuruus. Hänellä oli kaikki paran-
tavaa ihmelääkettä niin uiko- kuin
sisäpolitiikassakin.
Eisenhowerin valinnan piti johta-
man työttömyyden jätteidenkin
poistamiseen, yleiseen varallisuu-
teen ja ennenkaikkea Yhdysvaltain
vääjäämättömään johto-asemaan
kansainvälisellä arenalla.
Mutta toisin on kuitenkin käynyt.
Paljon mainostetun "kansan kapita-
lismin" ja siihen kuuluvan rikkau-
den asemesta Yhdysvalloissa on
vuosikausia vallinnut akuuttinen
maatalouskriisi ja työttömien mää-
rä on jo noussut lähes kuuteen mil-
joonaan, uhaten jälleen rikkoa enti-
set ennätykset ensi talvena.
Kansainvälisesti Yhdysvallat on
"sodan partaalla" seikkailunsa
vuoksi joutunut siihen asemaan, et-
tä sen ystävätkin pelkäävät mitä
pahinta joka kerta kun Eisenhowe-
rin valtiosihteeri Dulles avaa suu
ren suunsa.
Kaiken tämän vuoksi on itsestään
selvää, että republikaanipuolueen o
sakkeet ovat romahdusmaisesti las
keneet. Sen ainoana toivon kipinä-
nä on tietoisuus siitä, että demok
raattipuolue on samassa kurimuk
sessa, eikä Yhdysvalloissa ole vielä
päästy yhteiskunnallisessa kehityk
sessä niin pitkälle, että työtäteke
vien toimesta voitaisiin antaa to-
dellinen taisteluhaaste vanhoille
puolueille, jotka mätänevät kuin
kuivunut koivu pystyssä.
Tässä tilanteessa on sitten ryh-
dytty määrätietoisesti rakentamaan
mr. Nixonista uutta presidentin eh-
dokasta republikaaneille. Hän kul-
kee ympäri maata puhumassa omi-
ensa puolesta marraskuussa pidet-
tävien vaalien valmistelussa.
Näissä puheissaan hän esiintyy
uutistietojen mukaan vääjäämättö-
mänä kapitalistina, joka vaatii että
suurpääomalle täytyy antaa valtio-
vallan toimesta kaikenlaista rohkai-
sua ja innoitusta. Mutta tämä ei
kuitenkaan estä mr. Nixonia "lä-
hentymästä" esim. ammattiyhdis-
tysliikkeen johtajia selityksillä, et-
tä hänkin kannattaa ns. "hyvinvoin-
tivaltioon" johtavia toimenpiteitä
— mikä on tietenkin mahdotonta
silloin kun suurpääomalle suositel-
laan annettavaksi kaikki mahdolli-
nen tuki ja kannatus.
Mr. Nixon manaa tietenkin dc-
mokraattipuolueen sen hännällisen
hankomiehen kuumimpaan katti-
laan, mutta sekään ei estä häntä
ylistämästä esim. "Trumanin op-
pia" ja Trumanin aikaista "Mars-
hallin suunnitelmaa".
Mr. Nixon esiintyy suurena de-
mokraattina — jopa niin laajakat-
seisena "valtiomiehenä" että hän
voi lyödä veljen kättä sosialistien
ja Titonkin kanssar mutta kun val-
tiodepartmentti sai protestikirjeitä
Kiinan rannikolle järjestettyjen so-
taseikkailujen johdosta, niin tämä
suuruus närkästyi kuin koulupoika
ja sanoi amerikkalaisille, että men-
kää hiiteen protesteinenne.
Aikaisemmin mr. Nixon oli inno-
kas McCartyn mies, mutta nyt kun
se villitys on joutunut sille kuulu-
vaan yleisön pannaan, Nixon esiin-
tyy jopa kansalaisoikeuksien puo-
lustajana.
Ja vaikka hän ei ole varapresi-
dentin ominaisuudessa nostanut
sormeaankaan esim. etelävaltioiden
rotusyrjintää vastaan, nyt häntä
mainostetaan kuitenkin "valtiomie-
henä", joka vastustaa hallituksen
urakkain antamista rotusyrjintää
harrastaville yhtiöille?
Kovin monipuoliseksi on siis tä-
mä mies kehittynyt — tosiasiassa
hänestä on tullut hieman liian mo-
nipuolinen demagogi joka lupaa
kaikkea kaikille, ja, no sanomatta
paras. — Känsäkoura.
