Sivu 2
Tiistaina, heinäk. 4 p. — Tuesday, July 4, 196
VAPAUS
(LIBERTY) — Independent Labör
Organ of Finnish Canadians. Es-
tabllshed Nov. 6, 1917. Authorized
as «econd class mail by the Post
Office Department, Ottawa. Pub-
Iiihed thrice weekly: Tuesdays,
Tburstfays and Saturdays by Vapaus
Publishing Company Ltd., at 100-102
Elm 8t. W., Sudbury, Ont., Canada.
Telephones: Bus. Office OS. 4-4264;
Editorial Office OS. 4-4265. Manager
E. Suksi. Editor W. Eklund. Mailing
address: Box 69, Sudbury, Ontario.
Advertising rates upon appllcatlon.
Translation free of charge.
TILAUSHINNAT:
Canadassa: 1 vk. 8.00 6 kk. 435
■ 3 kk. 2.50
Yhdysvalloissa: 1 vk. 9.00 6 kk. .4.80
Suomessa: 1 vk. 9.50 6 kk. 6.25
Sjiitä Berliinin.-.-kysymyksestä
Viime keskiviikkona ilmoitettiin Lontoosta, että pääministeri Ha-
rold Macmillan on valmiina neuvottelemaan Neuvostoliiton kanssa
Saksan ongelmasta ja, erikoisesti Länsi-Berliinin kysymyksestä. Sa-
massa yhteydessä korostettiin sitä, että pääministeri Macmillan voi
pyrkiä jonkinlaisen sovittelijan roolille Neuvostoliiton ja Yhdysval-
tain välillä tässä asiassa.
Heti yllämainitun Lontoon tiedonannon mukaan esitti Yhdysval-
tain presidentti John F. Kennedy hallituksensa nimissä lausunnon,
missä toistetaan Washingtonin aikaisemmat väitökset Berliinin kysy-
myksen rauhanomaista ratkaisemista vastaan.
Mistä on sitten kysymys?
Presidentti Kennedyn ja pääministeri Nikita Hrushtshevin vaih-
taessa njielipiteitä maailman asioista Wienissä, antoi viimeksimainittu
presidentti Kennedylle NL:n muistien Saksan kysymyksen ja erikoi-
sesti Berliinin ongelman ratkaisemiseksi. Kun tästä muistiosta, jul-
kaistiin -\Atlantin tällä puolen monenlaisia "uutistietoja", niin Neu-
vostoliitto katsoi tarpeelliseksi julkaista koko asiakirjan Berliinin on-
gelman rauhanomaista ratkaisua silmälläpitäen.
Siitä ilmenee, että: Neuvostoliitto on mennyt ehdotuksissaan Sak-
san rauhansopimuksen aikaansaamiseksi ja Berliinin aseman järjestä-
miseksi Tiiin pitkälle länttä vastaan kuin yleensä jokin valtio voi men-
nä silloin, kun puhutaan sovittelusta, jossa kummankin puolen edut
ja oikeudet halutaan ottaa huomioon.
Se <NL) on osoittanut suurenmoista rauhanrakkautta, neuvottelu-
halua; pjtkäjännittyneisyyttä ja hyviä hermoja, sanoi Suomen laajem-
min leviävä työväenlehti, Kansat Uutiset, tästä naapurimaansa ehdo-
tuksesta} ■
Mutta toisin on suhtauduttu asiaan tällä puolen Atlantin. Pitkän
aikaa on lehdistön, radion ja näköradion välityksellä lietsottu ehdoton-
ta sovitteluvastaista henkeä suuren yleisön keskuuteen. Esimerkiksi •
New Yojk Times on puhunut tässä yhteydessä "sodan partaalle aja-
vasta politiikasta", vaikka Neuvostoliiton muistiossa ehdotetaan rau-
hallista'rneuvotteluratkaisua — Saksan rauhansopimuksen allekirjoit-
tamista vaUitsevan tilanteen mukaisella tavalla niin, että sotatilanne
voidaan-lopettaa vihdoin viimeinkin. Sillä sodan päättymisestä on jo
vierähtänyt yli 15 vuotta.,
NATO-liiton maat ja erikoisesti Yhdysvallat.on tässä kysymyk-
sessä melko tukalassa asemassa. Tämä sittenkin, vaikka esimerkiksi
tällä mantereella voitaisiin ihmisiä hetkellisesti harhauttaa kovapai-
neisen propagandan avulla. Muistaa nimittäin tulee, että Yhdysval-
tain ja sen liittolaisten asennetta tutkitaan nykymaailmassa tekojen,
eikä propagandapuheitten perusteella. Ja kieltäytymällä kaikista rau-
hantilaa edistävistä ja lujittavista sopimuksista ja toimenpiteistä,
. Washingtonin ohjelma paljastuu entistä selvemmin Sotapolitiikaksi.
Kieltäytyessään Saksan rauhansopimuksesta Washington jatkaa asial-
lisesti vieläkin sitä ohjelmaa, jonka tarkoituksena on sotilaallisin kei-
noin tuhota Saksan Demokraattinen Tasavalta ja siinä tarkoituksessa
jatkaa Länsi-Berliinin propagandallista sillanpääasemaa Itä-Saksan
alueella. Joissakin muissa kysymyksissä on YVashingtonilla ehkä
mahdollista* selittää yö päiväksi, mutta Saksan Demokraattisen Tasa-
vallan tunnustamisesta pidättymistä, ei voida selittää millään taika-
tempulla: maailman yleinen mielipide tietää, että Saksan Demokraat-
tinen Tasavalta on olemassa ja myqs, sen, että sitä ei voida kukistaa
sen paremmin asevoimin kuin propagandatempuillakaan. Jos ja kun
Washington kieltäytyy Saksan Demokraattisen Tasavallan tunnusta-
misesta, niin maailman yleinen mielipide pitää sitä • merkkinä siitä,
että Pentagonin "sotaherrat haaveilevat vieläkin Itä-Saksan kukistami-
sesta, kuten ne puhuvat 600-miljoonaisen Kiinan 'nenän verille iske-
misestä" ja muusta sellaisesta mielettömyydestä.
■ ■■• , Toisaalta pääministeri Hrushtshevin kesäkuun puolivälin paik-
keilla julkaisema lausunto Saksan rauhansopimuksen solmiamisesta
voidaan tulkita vain rauhanomaiseksi ratkaisuehdotukseksi. Hän tar-
josi ennen muuta neuvotteluratkaisua ja samalla Hrushtshev kumoaa
väitteet, että Neuvostoliitto yrittää muka riistää länsivalloilta oikeu-
den päästä Länsi-Berliiniin.
"Kysymys ei ole tällä hetkellä siitä, onko rauhansopimus alle-
kirjoitettava vai ei, vaan siitä, solmitaanko tämä sopimus kahden Sak-
san valtion, Saksan liittovaltion ja^Saksan Demokraattisen Tasavallan
kanssa, vaiko vain toisen kanssa niistä, ja ottavatko rauhansopimuksen
solmiamiseen osaa kaikki Saksaa vastaan sotaa käyneet valtiot, vai
vain osa niistä." Länsivaltojen syrjään jääminen ei voi estää Neu-
vostoliittoa ja eräitä multa maita allekirjoittamasta rauhansopimusta.
Me uskomme, että tässä, ei auta Washingtonin "voimapolitiikka"
ja yritykset peloitella Neuvostoliittoa.
Toisaalta on syytä^ korostaa, että Washingtonin taipumattomuus
ja jyrkkyys Saksan ongelman ratkaisukysymyksessä, ei ole suinkaan
voiman vaan heikkouden osoitus. Ottakaamme yksi standarttiväite.
Meilletkerrotaan jatkuvasti, että tuhansia ja tuhansia itä-saksalaisia
pakenisi Länsi-Saksan kapitalistiseen paratiisiin, jos ei olisi rautaesip-
pua heidän vapautensa, esteenä. Mutta kun Neuvostoliitto ehdottaa
nyt Saksan-uudelleen yhdistämistä, mikä tarkoittaisi muun ohella
kahtajnykyistä Saksaa eroiltavan rajan ja sen yhteydessä olevan "raii-
taesiiipun" häviämistä, niin Washington pitää tällaista esitystä aivan
mahdottomana. -Näyttää siis siltä, että Washington ei luotakaah
omiin juttuihinsa eikä liioin halua nähdä tämän oletetun rautaesi-
ripun 'häviämistä^
Tässäkin järjettömyydessä on kuitenkin hieman järkeä. Tosiasia
nimittäin on, että samalla kun kapitalistisen maailmanosan talous-
vaikeudet lisääntyvät, kehittyy Saksan Demokraattisen Tasavallan
talouselämä äärettömän nopeasti. Siellä ei ole lainkaan työttömyyttä
eikä pelkoakaan työttömyydestä; väestön hyvinvointi lisääntyy jatku-
vasti ja sosiaalinen huolto paranee. Kehitys on siis vallan päinvastai-
nen Itä-Saksassa Länsi-Saksaan verrattuna. Ja mikäli halutaan pu-
hua rajaloikkauksistaf niin Itä-Saksaan tulee numerollisesti enemmän
"pakolaisia" Länsi-Saksasta kuin päin vastoin. Tässä ori perussyy
siihen, miksi kansleri Adenauer ja hänen taustamiehensä haluavat
ylläpitää tätä "rautaesirippua". Se on kaiketi vaikuttimena myös sii-
hen, miksi Washington kieltäytyy vieläkin Saksan ongelman neuvotte-
luratkaisusta.
Mutta-nämä seikat eivät missään mielessä vähennä Saksan ongel-
man ratkaisutarvetta ja sen ajankohtaisuutta.
Hallituksen ja maan sotilas-
johdon politiikasta huolimatta ja
huolimatta anakarasta terrorista,
poliisimielivallasta, sensuurista
ja lehdistön harjoittamasta aivo-
pesusta herätti talvisodan rauha
toiveita paremmasta, ja laajat
kansalaispiirit uskoivat, että oli-
si mahdollisuuksia kääntää maan
politiikan onnetonta suuntaa.. Tä-
tä osoittaa ennen kaikkea rau-
hanvoimien aktivisoituminen ja
Suomen ja Neuvostoliiton rau-
han ja ystävyyden seuran perus-
taminen toukokuun lopulla 1940.
Nykyisen SN-Seuran lähtiessä
liikkeelle syksyllä -44 arvioitiin
välirauhanaikaisen ystävyysseu-
ran merkitystä vetoomuksessa,
jonka muotoiluun myös J. K.
Paasikivi tarmokkaasti osallistui,
seuraavasti: "Siitä alkaen, kun
Suomi oli Venäjän vallanku-
mouksen' kukistettua; t?.aarival-
lan saanut valtiollisen itsenäisyy-
den, on kansamme kaukonäköi-
sin osa tajunnut, että ystävällis-
ten ja luottamuksellisten suhtei-
den luominen Suomen ja Neuvos-
toliiton välille on kansallemme
sekä historiallinen velvollisuus
että välttämätön elinehto. Var-
sinkin sen jälkeen, kun Suomi
oli käynyt onnettoman talviso-
dan, alkoi kansamme keskuudes-
sa lujittua vakaumus, että epä-
ystävällinen suhde Neuvostoliit-
toon" saattaa vain johtaa kan- -
samme onnettomuuksiin ja kärsi-
myksiin sekä että Suomen kan-
sa voi selvitä ahdinkotilantees-
taan ainoastaan parantamalla
suhteitaan mahtavaan naapuri-
maahan.
\
Mutta kun tämä vakaumus ei
päässyt julkisuudessa, ilmene-
mään niin voimakkaasti kuin sen
kannatus olisi edellyttänyt, ei se
saanut riittävää vaikutusvaltaa
siellä, missä maan asiat ratkais-
tiin. Vilpittömän naapurisuhteen
kehittäminen estettiin. Jatkuva
virheellinen politiikka johti Suo-
men sotaan ja yhteiseen rinta-
maan Saksan kanssa koko demo-
kraattista maailmaa vastaan."
Ruhan ja ystävyyden. seuran pe-
rustava kokous pidettiin 22. 5. -40.
Sääntöjensä mukaan oli sen tarkoi-
tuksena työskennellä Suomen ja
Neuvostoliiton välisten rauhallis-
ten jä ystävällisten suhteiden lu-
jittamiseksi sekä molempien mai-
den taloudellisen ja sivistyksellisen
vuorovaikutuksen edistämiseksi
Seuran puheenjohtajaki valittiin
Mauri Ryömä. Hän oli juuri va-
pautunut vankilasta, johon hänet
tammikuussa -40 oli tuomittu sen-
vuoksi, että hän oli syyttänyt avoi
messa 'kirjeessä Väinö '.Tanneria
talvisotaan johtaneesta onnettomas-
ta politiikasta. Siitä huolimat a,
että seura alusta alkaen joutui an-
karan vainon alaiseksi ja että sen
puheenjohtajat, Ryömä ja Lauri
Vilenius, vangittiin jo heinäkuun
lopulla, sai seura ilmiömäisen kan-
natuksen. Jo heinäkuun loppuun
mennessä oli seuran jäsenmäärä
noin 10,000 ja lokakuussa 45,000.
Seuran paikallisosastoja oli useita
satoja. Sen julkaisun Kansan Sa-
nomien nsimmäinen näytenumero
julkaistiin 45,000 kappaleen painok-
sena ja sensuurin kahlitseman y-
leisön tiedonnälkä oli niin suuri,
että numerot kiersivät kädestä kä-
teen kunnes kuluivat loppuun.
Kaksi seuraavaa numeroa ennen
lehden virallista lakkauttamista po
liisi ehti takavarikoida jo kirjapai-
nossa.
Tyypillistä, että sosialidemokraat-
tinen puoluejohto, nimenomaan
Väinö Tanner, kohdisti seuraa vas-
taan ankaran ajojohdin ja loi sillä
tavalla kuin tilauksesta pohjan pian
seuraaville poliisitoimenpiteille,
vangitsemisille ja seuran johdolle
annetuille ankarille tuomioille. Vi
ranomaisten ja sosdem.puoluejoh-
don yhteistoiminta seuraa vastaan
oli saumatonta ja täydensi toinen
toistaan. Tohtori Ensio Hiitonen to-
teaa . tästä tutkimuksessaan "Vää-
ryyttä oikeuden valekaavassa" mm:
"Moni johtavista sos.demmeis-
ta suhtautui puolestaan alunperin
epäluuloisesti ja suorastaan vi-
hamielisesti uuteen seuraan. Ryö-
män myöhemmin poliisikuuluste-
lussa antamien tietojen mukaan
muudan sosdem.kansanedustaja
oli vajaan: viikon kuluttua seuran -
perustamisesta lausunut eduskun-
nan erään valiokunnan kokouk-
sessa, että 'oli perustettu yhdis-
tys, jonka toimintaa vastaan tar-
vitaan sensuuria ja poikkeuslake-
ja'. Väinö Tanner väitti jo 9. 6.
40 sos.denu Uudenmaan piirijär-
jestön kokouksessa, että kyseessä
oli' 'selvästi kommunistinen yh-
distys', ja että- 'se oli lopetettava
alkuunsa*. Myöhemmin Tanner
Turun ja Porin läänin pohjoisen
sos.dem. piirijärjestön kokouk-
sessa 26. 6. 40. toistamiseen ni-
mitti' seuraa viidenneksi kolon-
naksi ja vaati sen lakkauttamista.
Syyttipä hän seuran johtohenki-
löitä talvisodan syttymisestä, mi-
kä syytös raukesi'omaan mahdot-
tomuuteensa, sillä syksyllä 1939
ei kyseisillä henkilöillä ollut pie-
nintäkään vaikutusta maamme ul-
kopolitiikkaan."
Lehdistö vastasi kaikuna Tanne-
rin yllytykseen. Seuran jäsenet lei-
mattiin 'kurittomiksi hylkyainek-
siksi",- seuran maksullisia ilmoituk-
sia kieltäydyttiin vastaanottamasta,
sos.dem. •puoluetoimikunta kielsi
työväentalojen "Vuokraamisen- seu-
ran käyttöön ja seuran kokouksissa
esiintyneitä nimekkäitäkin sosiaali-
demokraatteja vaadittiin erotetta^
vaksi puolueesta. £
~Ei siis ihme, että viranomaisten-
kin suhtautuminen seuraan muo-
dostui jo heinäkuusta lähtien var-
sin jyrkäksi. Sensuuri esti seuran
ensimmäiseksi julkaisuksi tarkoite-
tun Soihdun erikoisnumeron ilmes-
tymisen. Se oli omistettu Neuvos-
toliiton olojen esittelylle. Niinikään
sensuuri poisti seuran perustamis-
julkilausumasta kohdan, jossa ar-
vosteltiin sosdem.puolueen ja SAKn
johdon vihamielistä suhtautumista
Neuvostoliittoon. Leninin elämää
kuvaavan filmin esittäminen kiel-
lettiin heinäkuussa ja saman kuun
lopulla hajoittivat Valpon miehet
seuran suljetun kokouksen. Niini-
kään jo heinäkuussa nostettiin Val-
pon vaatimuksesta ensimmäinen
syyte seuran puheenjohtajia Ryö-
mää ja Vileniusta vastaan senvuok-
si, että eduskunnalle oli lähetetty
kirje, jossa m.m. arvosteltiin halli-
tusta yrityksistä jarruttaa Suomen
ja Neuvostoliiton ystävällisten suh-
teiden kehittymistä. Syytetyt tuo-
mittiin vankilaan "hallituksen hal-
ventamisesta jjä maan etujen vaa-
rantamisesta".
Sittemmin syytteitä laajennet-
tiin ja tuomioita kovennettiin
niin, että esim. Ryömä sai 1942
sotaoikeudelta 12 vuoden kuritus-
huonerangaistuksen. Näin pitkäl-
le johti Väinö Tannerin viha, sil-
lä tuomion perustana oli mainittu
Ryömän joulukuun puolivälissä
1939 Tannerille lähettämä avoin
syytöskirje.
Tunnettuja ja viranomaisten työ-
tyyliä erinomaisesti kuvaavia ovat
heinäkuun alussa suoritetut poliisi-
provokaatiot seuraa vastaan. Elo-
kuun 2. päivänä kutsuttiin Helsin-
gissä koolle Toisen linjan kalliolle
yleinen kokous vastalauseena seu-
raan kohdistetusta vainosta. Sama-
na päivänä oli kuitenkin annettu
asetus, joka vaati tällaisten kokous-
ten-ilmoittamista etukäteen viran-
omaisille. Koska sitä. ei oltu "tehty,
kehoittivat järjestäjät monituhan-
tista kokousyleisöä hajaantumaan:
Juuri silloin tapahtui provokaatio.
Eräs talvisotaan saapunut ame-
rikansuomalainen ampui sadetak-
kinsa alta taskuaseella valkoisella
käsivarsinauhalla varustetun seu-
tuksct olivat pitkäaikaisia kuritus-
huone- ja vankeustuomioita ja val-
tiopetostuomioiden pohjaksi esitet-
tiin mielikuvituksellisia syytöksiä"
aina 30-luvun puoliväliltä saakka.
Näin suljettiin se rengas, jonka
takoamisen Väinö Tanner oli a-
loittanut jo kesäkuun alussa. Kun
nyt tarkastelee esimerkiksi seu-
ran tuonaikaisia, ystävyyttä ja
naapurirauhaa korostavia julkai-
suja, voi vain ihmetellä sitä vi-
han, petoksen ja tyhmyyden ilma-
piiriä, joka vain parikymmentä^
vuotta sitten hallitsi Suomea
niin, että tuollainen toiminta voi-
tiin leimata rikokseksi.
Kuinka oikeassa onkaan tohtori
C. O. Frietsh tarkastellessaan libe-
raalina porvarina vuoden 1945n nä-
kökulmasta noita tapahtumia: "Jo-
kainen, joka lukee selostusta SNSn
syyksi vuonna 1940 pannuista ri-
koksista ja joka vertaa niitä saman
toiminta-alan tapahtumiin vuodesta
1944 lähtien — jolloin Ryömän a-
jatus sai niin suurenmoisen hyvi-
tyksen täytyy ,sanoa mielessään
että joko seuran toiminta vuonna
1940 ei yleisesti katsoen ollut ri-
kollista eikä yhteiskunnan vas-
taista tai sitten nykyinen seura
— tämä valtava yhteenliittymä,
jonka johtoa hoitavat eräät Suo-
men tunnetuimmat ja luotetta-
vimmat kansalaiset — on peräti
rikollinen järjestö! Todellakin
täytyy turvautua näin rohkeaan
ja eriskummalliseen huipennet-
tuun määrittelyyn, jotta voitai-
siin näyttää toteen, kuinka kek-
sittyä oli se rikollisuus, josta
SNSää syytettiin sen ensimmäi-
senä toimintavuotena.
— Tässä eivät ole kysymyksessä
silmänkääntötemput oikeuskäsit-
teillä eikä myöskään mikään "Um-
wertung aller Werte!", ja'kaa hän.
Ei, vaan kysymys on tapauksesta,
jossa kehitys on pian osoittanut oi-
keaksi riennot, jotka vielä aivan
vastikään tuomittiin yksipuolisen
ja demokratian vastaisen virtauk-
sen nojalla. On nimittäin ilmeistä,
että SNSään suhtauduttiin ja sitä
arvioitiin vuonna 1940 sen käsitys-
kannan mukaisesti, joka ei ollut
vallitsevana Suomessa vuodesta 19-
18 ja varsinkin lapuanliikkeen lois-
topäivistä saakka ja joka — paitsi
että se soti demokratian peruskä-
sitteitä vastaan — hyvin huonosti
vastasi virallisesti tähdennettyjä
pyrkimyksiä päästä jännityksen
laukeamiseen ja ystävälliseen lä-
hentymiseen Suomen ja Neuvosto-
liiton välillä..
On syytä muistaa, että ... jo
sellaisen; kansalaisyhdistyksen pe-
rustaminen, jonka tarkoitusperiin
kuului rauha ja ystävyys Suomen ja
Neuvostoliiton välillä, oli jotakin
kanssa, joka hoitaa kulttuurisuhtei-
ta ulkomaille (VOKS),että järjes-
tettiin perehdyttäviä esitelmiä, le-
vitettiin lentokirjasia — lyhyesti
sanoen, että pyrittiin esittelemään
Neuvostoliittoa niin oikeaperäisen
aineiston perusteella kuin mahdol-
lista. Mutta — tämä kaikkihan oli
samaa kuin luvattoman avustuksen
antaminen 'vihollisen propagandal-
le' .. .
On hyvin vaikeata laskea kaik-
kien niiden vaikutelmien summaa,
joita, tavallinen kansalainen sai S-
NStä vuonna 1940 —, kansanedusta-
jat eivät saaneet parempia tietoja
kuin muutkaan. Ei oikein tiennyt
mitä uskoisi.
, Ainakin siltä tuntui, että halli-
tus oli njin herkkä seuratessaan
silloista mielialaa laajojen mitään
bpimattomien piirien keskuudes-
sa, että se tapahtumien kehitystä
odottamatta katkaisi nopeasti sel-
laisen yhdistyksen elämänlangan^
joka-maamme johtomiesten osoit-
taessa suurempaa kaukonäköi-
syyttä olisi voinut koitua Suomel-
le siunaukseksi. Jo silloin!''
Frietshin arvioissa on jonkin ver-
ran porvarilliselta näkökulmalta
lähtevää yleistystä jaf ymmärrettä-
vääkin puolustelevaa sävyä, mutta
samalla terävyyttä ja puolueetonta
arviota rauhan ja ystävyyden seu-
ran työstä ja merkityksestä. Kum-
mastuttavan tökeröä on, että vielä
aivan viime aikoina ilmestyneissä
sotahistorioissa esitellään yhä rau-
han ja ystävyyden seuran toimintaa
"ilveilynä järjestysvallan kustan-
nuksella", "mellakoitsemisena" ai-
van kuin lukisi välirauhanaikaista
poliisiraportteja. ' Tällaisen kuvan
rohkenee antaa esim. W. H. Hals-
ti Suomen sota 1939-^45-teoksensa
toisessa osassa vuonna 1956. Tämä
on sitä historiallisten myyttien ra-
kentelua, jonka Uusi Suomi äsket-
täin totesi välttämättömäksi. Ei ole
mikään ongelma, mistä syystä se
Uuden Suomen mielestä on "välttä-
mätöntä",
JORMA SIMPURA.
20 VUOTTA SITTEN:
"UUTISPALVELUA"
8 miljoonaa miestä ja n. 15,000
lentokonetta voi Saksa asettaa
Neuvostoliittoa vastaan. Venäj än
vastaavat luvut 6 miljoonaa miestä
ja 5—7,000 lentokonetta. — STT:n
uutinen 23. 6.-41.
1100 venäläistä lentokonetta tu-
hottu sodan ensimmäisenä päivä-
nä. — Uusi Suomi 24. 6.-41.
Neuvostoliiton lento- ja panssa-
riaseen päävoimat tuhottu.
Johtajan päämaja, 29. 6.
On tuhottu tai vallattu 4000 len-
tokonetta ja 2233 hyökkäysvaunua,
mikä merkitsee sitä, että Neuvos-
tovenäjän panssarivoimat 'on suu-
rimmaksi osaksi murskattu.
— Uusi Suomi 30. 6.-41.
« * ■■ *..
Vihollinen idässä on murskattu
eikä nouse.
Tuhottujen panssarivaunujen lu-
ku 18 000 ja pudotettujen lentoko-
neiden luku 14,500. — Uusi Suomi
Adolf Hitlerin puheesta 3M0. -41.
■ » .*.- * •
Islannin miehitys Rooseveltin tä-
hänastisista sotaprovokaatioista
julkein. Tikarinisku Euroopan kan-
sain selkään. — Uusi Suomi 9. 7.
1941.
Itä-Eurooppa järjestetään koko-
naan uudelle pohjalle. Saksan leh-
distä hävinnyt jo Venäjä-käsite.
-—Uusi Suomi 1. 7. -41.
■« ■.. .-.*■. - * •.
Romahduksen enteet yhä sel-
vemmät. Kuri heikkenee venäläis-
ten joukkojen keskuudessa.
Uuden Suomen Berlinin toimi-
tukselta.
Berlin, tiistaina. Venäjän romah-
dus lähenee. Tämän vaikutuksen
saa tänään Berlinin tiedotuksista.
Stalin-linja on saanut yhä keskei-
semmän aseman lehtien selostuk-
sissa. Sillä siis ollaan. Seuraavat
sotatoimet tähtäävät tphän venä-
läisten viimeiseen puolustuslin-
jaan, sillä sitä etempänä heillä ei
tiedetä olevan mitään linjoja. .
— 9. 7. -41.
Neuvostoliiton kohtaloa pidetään
ratkaistuna. Bolshevistinen jättiläi-
nen saanut kuoliniskun Stalin-lin-
jan murruttua. —- Uusi Suomi 14.
7. -41.
» « *
■ . ■ \t
Itä-rintaman taistelut ratkaisuun.
Sota saatetaan loppuun ennen tal-
ven tuloa.
Uuden Suomen Berlinin toimi-
tukselta.
■Venäjän sotaretki pn lopussa en-
nen talven tuloa, selittävät Berli-
nin sotilaspiirit vastaukseksi Eng-
lannin ja Neuvostoliiton taholta
esitettyihin toiveisiin,-V että talvi
osoittautuisi saksalaisten joukko-
jen tehokkaaksi viholliseksi.
— 12. 9. 41.
SITÄ»
JA
TÄTÄ
ROUVIEN KESKEN
Rouva Aliveisu, joka asuu ker-
rostalon toisessa kerroksessa sanoo
ensimmäisessä kerroksessa asuval-
le rouvalle:
— Meillä oli eilen illalla viei ai-
ta. Toivottavasti emme häirinneet
teitä.
— Ette lainkaan. Mutta saanko
kuitenkin kysyä, että miten saitte
sen hevosen "portaita ylös?
Vanderbilf III oli "hyvässä voiteessa
rr
San Francisco.—, Kaupungin kuo-
lemansyyntutkija Henry Turkel sa-
noi viime tiistaina, että monimil-
joneeri George Vanderbilt III ve-
ressä oli .23 pros. alkoholia silloin
kun hän putosi hotellihoueistonsa
kymmenennestä kerroksesta ja me-
netti henkensä.
San Fransiscossa katsotaan, että
henkilö on juovuksissa silloin kun
hänen veressään on .15 prosenttia
alkoholia.
Turkel sanoi maanantaina, että
Vanderbiltin kuolema voi johtua
tapaturmasta tai itsemurhasta, mut-
ta huomioiden sen paikan, mihin
hän putosi "tapaturmainen kuole-
ma" näyttää epätodennäköiseltä.
Kuolemansyyn tutkimus ei ole
muuttanut aikaisempaa käsitystäni,
sanoi Turkel.
ONNELLINEN JA ONNETON
Kaksi hyvää ystävää jotka ovat
menneet naimisiin samoihin aikoi-
hin tapaavat toisensa jälleen vuo-
sien kuluttua.
— Miten olet voinut'.'
— Mainiosti. Vainioni on enkeli.
—• Vai niin, minun vaimoni elää
vielä.
LÄÄKÄRIN EREHDYS
Tohtori: — Ja sitten korkeintaan
pari sikaria päivässä.
Potilas: Enkö voisi kokeeksi
tyytyä yhteen — en ole nimittäin
tupakoinut aikaisemmin!
TYYTYVÄINEN
Ollakseen ehdottomasti tyytyväi-
seen ihmisellä täytyy olla huno
muisti eikä lainkaan mielikuvitus-
ta.
ran järjestysmiehen Sigfrid Bloma-1 vähintäin tavattoman epäillyttä-
nin. Järjestäjät «tajusivat kuiten-jvää Muistan kuinka asiasta
kin heti, että törkeä murha oli etu-! keskustelevat kansanedustajat piti-
käteen suunniteltu toimenpide ja j vät ei vain hassunkurisena ajatella
että poliisi toivoi järjestyshäiriöitä S ^aan perivihollisen kanssa, vaan oli
päästäkseen iskemään kokousylei-! päivänselvää, että se .oli rikollista!
söön. Kiihtynyt väkijoukko saatiin
nopeasti rauhoittumaan ja se. pois-
tui häiriöittä. Poliisi pelasti agent-
tinsa, joka sai muodollisen viiden
vuoden tuomion mutta hälyytettiin
jo muutaman kuukauden kuluttua
hiljaisuudessa maasta.
■ Pari päivää myöhemmin järjes-
tettiin uusi kokous, joka niinikään
päättyi provokaatioon ja tällä ker-
ralla onnistuttiin myös saamaan ai-
kaan raaka poliisimellakka. Poliisi
piiritti Hakaniementorin tienoilla
kokoontuneen 5—6 tuhantisen y-
leisöjoukon,. ratsupoliisit pieksivät
sitä ja ajoivat ihmisiä ja paikalie
kutsuttiin myös t palokunta: Kesken
kaiken syttyivät torille pystytetyt
korkeat halkopinot tuleen.
Näin sai lehdistö aiheen syyt-
tää rauhan ja ystävyyden seuran
jäseniä ilkivallan tekijöiksi, huli-
noitsijoiksi ja pinonpolttajiksi ja
koko seura leimattiin rikolliseksi.
Syksyllä 1944 sai Mauri Ryömä
erään Ville Saksan ennen itse-
murhaansa kirjoittaman kirjeen,
jossa tämä tunnusti sytyttäneen-
sä jonkun poliisiupseerin käskys-
ja 10,000 markan maksusta; pi-
not tuleen.
Samanlaisia poliisihyökkäyksia
suoritettiin muuallakin, Turussa 7.
8. järjestetty monituhantinen kan-
salaiskokous päättyi niinikään po-
liisimellakkaan, jossa kaksi ihmistä
sai poliisin taskuaseesta surmansa,
näistä toinen, luodin vatsaansa saa-
nut nuorukainen, oli kaiken lisäksi
sivullinen. Poliisi oli siis ampunut
sumeilematta sinne tänne, missä ih-
misiä näki.
Marras-joulukuussa, jolloin yh-
teistyöneuvottelut Saksan kanssa
oli viety jo melko pitkälle ja uusi
sota' häämötti näköpiirissä, aloitti
hallitus lopullisen 'leikkauksensa.
Joulukuun lopulla annetulla^ pää-
töksellä seura lakkautettiin ja sitä
seurasivat myöhemmin laajat van-
gitsemiset, joista Mannerheim vuo-
den vaihteessa oli esittänyt henkilö-
kohtaiset vaatimuksensa. Rangais-
Kun kerran kommunismi on lailla
kielletty, niin oli luonnollisesti —
jos pääteltiin aivan loogillisesti —
sekä lain että hyvän yhteiskunta-
moraalin vastaista levittää tietoja
siitä, mitä oli saatu aikaan käyttä-
mällä kommunismin menetelmiä.
Ei siis ole ihmeteltävää, jos pidet-
tiin raskauttavana sitä, että SNS
tahtoi esimerkiksi järjestää Neu-
vostoliiton oloja - esittäviä näyttely-
jä, että asetuttiin yhteyteen sen
neuvostovenäläisen keskusjärjestön
Opettaja perheenemännälle (lukukauden päättyessä: Ja tässä, viekää omaan hoiviinne
rakkaan lapsenne! • '
PÄIVÄN PAKINA
"Vähän yllättynyt"
Oltavvasta viikko sitten maanan
taina tulleessa CP:n uulistiedossa
kerrottiin RGMP:n ■: pidättäneen
mainittuna--, päivänä. Glengarry-
Presco.t-vaiilialuetta aikaisemmin
alahuoneessa edustaneen liberaali-
puolueen jäsenen, Raymond Bru-
neaun syytettynä lahjusten vas-
taanottamisesta ja petoksesta.
Bruneau oli liberaalipuolueen
edustajana alahuoneen jäsenenä
vv. 1949—57.
Häntä syytetään kymmenen tu-
hannen dollarin suuruisen lahjus-
määrän vastaanotosta erään maa-
kaupan yhteydessä. Abe Bergen*
nilta ostettiin hallitukselle maata,
mihin rakennettiin sitten postitoi-
misto. Maasta maksettiin ^8,000
— ja siitä meni poliisien kertoman
mukaan maasuksi liberaalipuo-
lueen kansanedustajalle yksi vii-
desosa, eli $10,000.
Sen lisäksi — näin kerrotaan —
tähän kauppaan sisältyi Bruneaun
lupaus, että Bergeron saa hallituk-
selta elinikäisen toimen. Bergero-
nin (maan myyjän) kerrotaan saa-
neenkin toimen St, Lawrence Sea>
way''hallinnon"palveluksessa, mut-
ta kun liberaalit hävisivät vaaleis-
sa, niin konservatiivit erottivat hä-
net.'. . ■
Lahjusten vastanottamisesta voir
tlaan rikoslain mukaan tässä tapa-
uksessa langettaa 14 vuoden van-
kilatuomio.— ji_
* * ■ *
Quebecissa on liberaalien aloit-
teesta pöyhitty viimeaikoina mu-
nalukkolaistaan ja muista äärioi-
keistolaisista edesottamisistaan
tunnetun, edesmenneen M. Duples-
sisin johtaman Union Nationale-
puolueen habituksen rötöksiä — ja
niitä näyttää riittävän!
Näitä rötöksiä tutkii kuninkaal-
linen komissio. Viime keskiviikko-
na oli tämän komission kuulustel-
tavana eräs konservatiivipuolueen
järjestäjä joka tunnusti saaneen-
sa "maasuksi" yli $20,000 sen li-
säksi, että hän harjoitti hieman
omalaatuista liiketoimintaa Dup-
lessisin hallituksen kanssa.
Mutta puhukaamme suulla suu^
remmalla, ettei meitä syytettäisi
"liioittelusta".
"Lucien Boucher, Quebecin itä-
alueen konservatiivipuolueen pää-
järjestäjä tunnusti tänään Union
Nationalen asioita tutkivalle ku
ninkaalliselle komissiolle, etlä hän
oli saanut yli $20,000 kickback
lahjuksia maakuntahallituksen os-
toksista viiden .vuoden ajalta, ker-
rotaan Glqbe and Mail-lehden uu-
tistiedossa kesäkuun 28 päivältä ja
jatketaan:
Kysyttäessä minkä järjestön hy-
väksi hän nyt työskentelee.
Boucher vetosi puheenjohtajaan
. .. ettei tällä kysymyksellä ole
mitään yhteyttä . ...
Vastatkaa vain teille tehtyyn ky-
symykseen, ja joi sillä ei ole mi-;
tään. tekemistä - tutkimuksen kans-
sa, me jätämme vastauksenne
huomioimatta", sanoi (puheenjoh-
tajana toimiva) tuomari Elie Sal-
vas. ■■■ - ■■■ ■
Boucher sanoi komissiolle, että
hän on työskennellyt konservatii-
vipuolueen liittovaltio] ärjestön hy-
väksi syyskuusta alkaen v. 1957,
jolloin hän sai palkattoma'n loman
Quebecin kaupungin vanhimman
tilintarkastajan toimesta.
Boucher sanoi sen lisäksi, että
hän sai rahaa maakuntahallituksel-
ta oletetusta välityksestä, hän yl-
läpiti liikettä mikä myi Quebecin
maakuntahallitukselle $175,000 ar-
vosta raskasta koneistoa, mistä hän
sai vajaan 10 prosentin myynti-
paJkkton,
Kysyttäessä, onko hänen liik-
keensä ollut toiminnassa Union
Nationale-hallituksen kukistumisen
jälkeen. Boucher sanoi: 'luonnol-
lisesti ei* ■. .
■." * ■*■. .'.■■■"■■.
Quebecin maakuntahallituksen
rötöksiä tutkivan kuninkaallisen
komission kuulusteluissa on mai-:
nittu useita hyvin arvovaltaisina
pideltyjen yhtiöiden nimiä. Esim.
Boucher tunnusti saaneensa —
tutkimuksen alaisena olevana ai-
kana DOSCOlta, Brandram-Hen-
dersonilta, Allied Chemicalilta,
Sisco Paintilta, Gobra Industries-
iltä, Charles Cusson Parts and
Equipments Ltd:ltä ja .Sicaililtä
$21,448.
Toisena "vastahakoisesti" esiin-
tyneenä todistajana kuultiin uutis-
tietojen mukaan Henri LallierT
nimistä opettajaa Quebecin kaupun-
gista. Hänen sanotaan olevan Ca-
nadan -Transkalaiseu patrioottisen
järjestön, St. Jean Baptiste Socie-
tyn johtajan. Hän tunnusti saa-
neensa $800.00 kickbacks-lähjuksia
(kickback tarkoittaa sellaista mak-
sua tai korvausta, minä myyjä' tai
välikäsi saa aiheettomasti, eli lah-
jukseksi kaupan hankkimisesta tai
välittämisestä — K).
"Minä en koskaan pyytänyt kick-
back-maasua ja niin muodoin en
tiedä kuka suositetli sitä minulle",
sanoi Lallier.
Mutta kun häneltä kysyttiin, että
miksei . hän lähettänyt kickback- ,
shekkejä takaisin, jos hän ei ker-
ran niitä halunnut, Lallier vastasi:
"Koska ne (shekit) oli tehty mi-
nulle asianmukaisella tavalla, mi-
nä pidin ne vaikka olinkin vähän
yllättynyt."
• "Vähän yllättynyt!"
—- Känsäkoura.
