V
■rv
■ 1,1
VÄPDS ON SAANUT 182 TILAUSTA -
32 UUTTA JA 150 UUDISTUSTA
Kuluneen viikon aikana hankit-
tiin Vapaudelle 60 tilausta, joista
uusia, todellisia syntymäpäivälahjo-
ja oli 7; Tähän mennessä on Va-
paus saanut tämän kultavuoden
ryntäyksen aikana 182 tilausta, jois-
ta 32 uutta ja 150 uudistusta.
Kiitämme kaikkia tilausten hank-
kijoita ja lausumme uudet tilaajat
tervetulleeksi lehtemme lukijakun-
: taan. -■.■■.■■■.
Uusien tilausten hankinnassa
täyttivät tavoitteensa Silver Moun-
tain, Redbridge ja St. Catharines.
Tilauksia saapui nyt seuraavasti:
Martha Ekholm, Timmins, 3 uu-
distusta.
Tilaaja, Webbwood, 1 uudistus.
Eino Simonen, Sault Ste. Marie,
3 uudistusta.
Tilaaja) Janow, 1 uudistus.
Kaisa Gestrin, Vancouver, 2 uu-
distusta. •
Sanni Haataja,! uudistus, A. T.
Hill, 3 uudistusta ja Katri Mäkiin,
1 uudistus, yhteensä Port Arthuris-
ta 5 uudistusta. Port Arthurista on
hankittu 7 uutta tilausta, puuttuu
vielä yksi tilaus tavoitteesta.
John Salminen, Long Lake, 3
uudistusta.
Konttori, 1 uusi, 3 uudistusta,
Eino Lehtola, 3 uudistusta, Irja
Koivula, 1 uudistus, Jenny Jylhä,.
1 uudistus, J. A. Seppälä, 1 uudis-
tus ja tilaaja, yksi uudistus, yh-
teensä Sudburysta 11 tilausta. Sud-
burysta on hankittu 7 uutta tilaus-
ta, vielä puuttuu 1.
A. Hytiainen,' Ilaney, B. C. 1
uudistus.
Kalle Siljander, Silver Mountain,
1 uusi tilaus ja Miriam Alanen,
2 uudistusta. Uusien tilausten .ta-
voite täyttyi.
Sam Rautanen, Redbridge, 1
uusi tilaus, jolla täyttyi hankinta-
tavoite.
Henry Rönty, 2 uudistusta ja
Juho Nissinen, 2 uutta ja 4 uudis-
tusta, yhteensä Torontosta 8 tilaus-
ta, joista kaksi uutta. Toronton
uusien tilausten tavoitteesta puut-
tuu vielä 5 uutta tilausta.
Ida Romo, VVanup, 1 uudistus.
Lydia Mäki, VVaters Township,
3 uudistusta. .
Emma Tuomi, Kirkland Lake,
1 uusi ja 1 uudistus. Kirkland La-
kelta hankittu 3 uutta tilausta, vie-
lä puuttuu 1 tavoitteesta.
Tilaaja, Estaire, 1 uudistus.
Anton Laari, St. Catharines, 1
uusi tilaus, jolla täyttyi tavoite.
Tilaaja, Fort Frances, 1 uudis-
tus/ .
:.. Lempi Pelto, Nolalu, 1 uudistus.
Aino Koski, Kapuskasing, 2 uu-
distusta.
Tilaaja, Campbell River, 1 uudis-
tus.
Niko Piispanen, Beaver Lake, 2
uudistusta.
Emil Hankila, South Porcupine,
1 uudistus.
Vilma Niskanen, Bruce Mines,
2 uudistusta.
Asiamiehet ja -naiset, kultavuo-
den ryntäyksen ajasta on jäljellä
enää kolme viikkoa, käyttäkäämme
se aika tehokkaalla tavalla uusien
tilausten, syntymäpäivälahjojen
hankkimiseksi 50-vuotiaalle Vapau-
delle!
ISOÄITI PAKINOI
Sointula, B.C. — Ensimmäisen
kerran 60: een vuoteen ei Sointuiassa
vietetty Vappu-juhlaa. Sointulan suo-
malaisen järjestön, osastossa on niin
vähän toimivaa jäsenistöä ja lisäksi
heillä kaikilla on ollut paljon työtä
joka iltaisissa/ viikon kestävissä, Gen-
tennial juhlissa, joiden päämääränä
on hankkia varoja sen klinikkaraken-
nuksen hyväksi.
Olen minäkin koettanut olla mukana
sen rahallisessa tukemisessa ja seu-
raamisessa, vaikka en enää muuhun
pystykkään. Ja olen huomioinut, että
jokseenkin samat henkilöt ja sama
karmattajapiiri osallistuvat työhom-
miin.. Ensiksi he lahjoittavat leivok-
sia y.m. ja vieläpä huutavat ne kal-
liista hinnoista. Osa paikkakuntalai-
sia loistaa alituisesti poissa olollaan,
vaikka saavutetusta hyödystä tulevat,
kaikki nauttimaan.
Vuodenpäivät on kolme, neljä
emäntää työskennellyt ahkerasti nuo-
renväen hyväksi. Toimittaneet hyvin
järjestettyjä viihdeiltoja. Tehneet suu-
ria parannuksia nuorison haalissa ym.
Annan heille moninkertaisen kiitok-
seni ja tunnuksen ja toivon, että toi-
siakin äitejä rupeaisi heitä avusta-
maan, koska tämä on yksi tärkeim-
mistä toimistamme. Kuinka paljon
saisimme hyvää aikaan jos kaikki oli-
sivat toiminnassa mukana. Niin ikä-
vältä kun se tuntuukin, kun ei oltu
järjestetty mitään tilaisuutta vappu-
päiväksi, niin ei voi ainakaan moittia
niitä, jotka ovat aina touhussa.
Täällä on jo käynyt useita vieraita
katsomassa tätä historiallista Sointu-
jaa. Kaksi naista aina Torontosta
saakka, mrs.Marttun-en ja mrs. Sip-
pola ja Vancouverin saarelta mrs.
Saaristo. Hänen miehensä oli kalasta-
ja, tunsin hänet. Hänkin on mennyt
jo sinne mistä ei ole paluuta. He
-kaikki kävivät minua tervehtimässä.
Oli oikein hauska tavata, kun tässä
saa istua päivästä toiseen, ilman jut-
tutoveria, lueskellen ja käsitöitä teh-
den, niin saa suuren nautinnon kun
voi keskustella jonkun kanssa, kiitän
teitä käynnistä ystävät.
Joku aika sitten täällä vieraili Lau-
ri Karhinen Vancouverista; Sanoi ole-
vansa Helluntai-uskoinen ja saapuneen
niissä merkeissä tutustumaan Soin-
tulaan ja sen menneisyyteen. Sanoin
hänelle etten ole uskovainen, vaikka
olenkin saanut äidiltäni uskonnollisen
kasvatuksen, mutta en kuitenkaan moi
ti henkilöitä, jotka ovat löytäneet tur-
vansa uskonnosta. Tällaisena kriisiai-
kana, jolloin ihmiskunta elää ikään
kuin jonkin kaaosa;'an partaalla. Hän
oli oikein miellyttävä persoona. Hän
teki minuun virkistävästi nuorentavan
vaikutuksen.. Ei hän alkanut minua
pappien tapaan moittimaan uskotto-
muudesta. Puhuttiin nykymaailman
ongelmista ja niissä olimme yhtä
mieltä, varsinkin, nuoriso-ongelmissa
ja nykyisissä moraalikysymyksissä
sekä siitä, että minne se kaikki joh-
taa; Hän kävi luonani vielä toisenkin
kerran. Toivon tapaavani hänet vielä
vastaisuudessakin. Hän järjesti mon-
ta hartaushetki tilaisuutta, haastaen
minua myös osallistumaan. Menin
erääseen tilaisuuteen Onni Halmisen
kotiin. Siellä oli koolla useimpia hen-
kilöitä, enempi naisia. Minulle annet-
tiin laulukirja. He lauloivat monta lau-
lua. Karhinen puhui välillä. Mutta ei
lainkaan' pappien tavalla-tuomitsemal-
la. Vaan vertaamalla raamatun en-
nustuksia nykyajan tapahtumiin ja
sitä kuinka paljon on mennyt raama-
tun mukaan. Minulle on vielä nuoruu-
desta raamattu niin paljon tuttu, että
muistin melkein kaikki. Ja välillä ai-
na laulettiin. Se oli minulle viihtyisä
ilta. Olisin mennyt toisenkin kerran,
mutta en voinut kun minulla oli jalat
niin huonossa kunnossa etten voinut.
Karhinen korosti sitä raamatun kohtaa
jossa sanotaan, "että älkää tuomitko,
ettei teitä tuomittaisi." Minulla kyl-
läkin cn sellainen käsitys, ettei uskon-
nolla eikä uskomisella voida tätä maa-
ilmaa parantaa. Täällä on rajia mikä
määrää oli henkilön uskonto sitten
mitä tahansa. Eivät luultavasti mo-
netkaan muista sitä raamatunlausetta,
"että helpompi on kamelin mennä neu
lansilmästä, kuin rikkaan päästä tai-
vaan valtakuntaan." Mutta en moiti
niitä, jotka jaksavat uskoa ja saada
siten huojennusta elämälleen. Karhi-
nen on vielä nuori ja täynnä uskoa
Mielenkiintoinen elämäkerta-
muistelma käsittäen kolme osaa
(SAATAVANA AINOASTAAN KAKSI OSAA)
Martta Salmela-Järvinen:
Kun se parasta on ollut
277 SIVUA
HINTA SID. $4.25
Martta Salmela-Järvinen kuvaa muistelmissaan lapsuuttaan ja
varhaisnuoruuttaan. Varsinaiset tapahtumat alkavat siltä päivästä,
jolloin hän tuli Helsinkiin seitsenvuotiaana, ja päättyvät hänenjkol-
manteentoista ikävuoteensa, l905:een. Hän ei ole arkaiUut, ei pyr-
kinyt siloittelemaan kuvastessaän lapsuutensa värikkäitä vuosia.
Niinpä tuloksena onkin harvinaisen: rehevä, riemastuttavan huumo-
rin värittämä teos, joka on valloittanut sekä lukijat että arvosteli-
jat. Runsas kuvitus lisää teoksen arvoa.
Martta Salmela-Järvinen:
Alas lyötiin vanha maailma
187 SIVUA — HINTA SID. $3.50
Martan muistelmat jatkuvat. "Kun se parasta on ollut" päättyi
tytön viimeiseen kpulukevääseen. Tässä hän on kolmentoista Ja as^
tumassa aikuisten maailmaan. Ensin pilaksi Grönlundin leskt?!le,
sitten Sirenin verstaaseen oppitytöksi. Ja kun kirjotetaan vuosi 1918,
hänellä on kolme lasta ja mies vankileirillä.
Tilatkaa osoitteella:
VAPAUS PUBLISHING CO. LTD.
P.O. BOX 69 SUDBURY, ONTARIO
Surrny and Shiny for Yritys Vuosijuhla
PART i
Somebody up there must really,
be pulling for our side, because
in spite of the' horrid w,eather
we have been having. the Sunday
of the Yritys 61st Annual Vuosi
juhla saw the sun rally around
almostUs if oa cue, and-present
us with tjhe lpveliest, jvarmest
day this spring.
. Needless to say, our family had
been looking fonvard to this day
with much excitement and antini-
pation for some time* and were
absolutely chafing at the bit to get
to the Hall.
We arrived about 2.30, and last-
minute rehearsals för the pro-
gramme vvere in full swing. How
good it was to see everyone — the
children were so intently concen.
trating on their work — tiine was
running out. Mind you, many of
the adulls were pretty excited and
jittery about the programme too
— perhaps even more so. We vvere
even excited and nervous, and we
were just to sit in the audience.
I guess I vvas so busy talking to"
everyone — not having seen them
for vvhat seemed like ages —; it
vvas difficult to concenlrate too
much on hovv the rehearsals vvere
going.
Besides, we ali sort of wanted to
save our enjoyment for the actual
performance.. However, one thing
that was absolutely delightful, and
vvhich the audience unfortunately
missed out on in the finale num-
ber, .vvere ali these little 5 and 6
year olds very seriouslyclutehing
the vvords to their finale number
and singing at the tops of their
voices— not.a one of whom had
yet learned to. read. The older
children had vvords, so they had
to have vvords too. It vvas just
priceless! But Im getting ahead
of myself again.
At precisely 4.00 o'cIock, a very
familiar figure slipped out of the
side exit, looking apprehensively
tovvards the main "Sali" door. It
vvas almost time- Nothing, but
nothing compare3 \vith the feeling
just before the "Sali" door opens,
and-the sounds of the opening
march fill the Hall. Nothing that
is except the feeling as you are
standing in line, awaiting the
sound of the door opening — the
piano playing — and that last "lets
go — now smile". .
Down: they marched, little ones,
big ones, smiling — a little nervou/
but proud — and oh so welcome.
Even little Sandy Männistö the
baby of the group (not qinte 4
l believe) who had decided at the
last minute that mommy's lap was
much safer than the downstairs
waiting room, joined in as her
group marched by and marched on
to the stage. Once the group was
formed on stage, the enormity of it
ali overwhelmed our little Sandy,
and the tears began to flow. How-
ever, once. she was seated beside
Eila Laine at the piano keyboard
— sti 11 a, participating member
of the performers — she was quite
happy to be one of the 'little giils
in blue".
After the singing of "O Canada",
Unto Penttinen, Chairman of Yri-
tys, spoke warm wotds of welcome
in Finnish to the almost capacity
house. Eric "Ike" Junnila, our
friendly M.C. for the day, Ihen
explained the format for the day,
which was to be a very casual and
informal one, and the programme
,was off to a flying start.
: Flying it was, as Ihe first num-
ber of the programme was mat-
asiansa oikeuteen.
Niinhän sitä mekin oltiin täynnä
nä uskoa ja innostusta, että raken-
namme uuden yhteiskunnan- noin vain
käden1 käänteessä. Mutta kuinkas kä-
vi? Sillä se kaikkivaltias raha puut-
tui ja toiveet särkyivät, sillä ilman
rahaa emme voineet viedä elämääm-
me eteenpäin kapitalistisen rahaval-
lan ympäröimänä. Emme myöskään
voineet ruveta elämään luonnosta, in-
tiaanien tavalla. Niinpä on heiltäkin
viety maat ja mannut ilman korvauk-
sia. Ja samoin ovat hävinneet ne lu-
kuisat "Totem pylväät" jotka vielä
silloin (1902) koristivat Alerts Bayn
rantoja. Näin lehdistä, että B.C.: n in-
tiaanit ovat alkaneet vaatimaan kor-
vausta menetetyistä maistaan, joista
puutavara-yhtiöt ovat koonneet mil-
joonia dollareita. Saa nähdä saavat-
ko intiaanit minkäänlaista korvausta
menetetyist ä ai ueistaan. Aika sen
näyttää.
Kiitän, niitä jotka ovat käyneet mi-
nua katsomassa. Ja toivon heille ja
kaikille lukijoille onnellistä ja viih-
tyisää kesää.   • —ISOÄITI.
work by the Yritys boys, directed
by Rocky Kivimäki, assistcd by
Jim Havi mäki and Roger Wright.
These. boys have certainly advanc-
ed by leaps and bounds. The move-
tnents are being. performed with
more ease and style; andthey have
r.eally been:working on their form.
They say action speaks louder than
words, and this is certainly born
out in this case. When Rocky got
out on. that mat to demonstrate,
his technique was excellent — his
form tremendous.As we ali know,.
this has^beeji Rocky's fortö throug-
.out the years — ahvays stress
form. If these boys continue to
follow his lead. there is no doubt
they will be building a foundation
for body movement and condition-
ing they will never lose; Rocky
certainly neverhas.
Nancy Linkovich's littlest girls
were next on the programme, and
in they marched, beaming, arms
swinging, so adcrable in their blue
tunics. They had learned their
number well, and even the tiniest
ones performed like troupers. Such
an excellent foundation these little
ones are ■ receiving, and how fortu-
nate to have someone like Nancy
to guide and encourage theme.
The next two numebrs were ra-
ther surprises for at least some of
us. Since Eila Laine teaches piano,
one sort of automatically assumes
that children would receive musi-
cal instruction of some sort from
their talented mother. Ilowever,
this is the first time to my know-
ledge that Dalyce has played at the
Hall — or rather. it is the first
time I have heard her play in any
case. When I first saw the ad an-
nouncing the duet by Dalyce and
Alex, I was pretty sure who Dalyce
was but a little puzzled by Alex.
Weil apparently these two gals are
buddies, and Dalyce has not only
sat at the keyboard with Alex.
but has a Iso brought her out to
gymn classes. The two numbers the
girls played were well done, very
gay and light — well reheased —
and a pleasure to listen to. Thank
you girls.
The next surprise number \vas
by a boy very familiar to /ali'of
us — accompanied by an Alec .we
are ali familiar with — Stanley
Penttinen and Alec Hunnakko. I
had heard, as many of us had l'm
sure, Laila or Unto mention at
one time oranother that Stan
played in the school orchestra.
However, I personally wasn't pre-
pared for such a polished perfor-
mance. ■ ■.Having two cousins who
have been trumpet bugs for years.
I have a little idea just how rlii-
.Heilit an instrument to play thi.s
is. Stan has certainly mastereil M
however, and we, can only liope
that we will have the ple;i-uie
of listening to him again. 11 jti.-l
goes ..to., show just how many-tii
lented children can be, for ;is we
ali know, Stanley is tops in the
athletic field —;,nad now.wc find
he is also tons in iho niusical
field.
When Ike came to announcc the
next number, with the comment
that here were four lads very
familiar to us ali. there was no
doubt that our own ■ Humber Vai-
ley Boys" were next on the scene.
I must admit that I'm not much
for (sorry boys). Country music,
but when it's our own gioup —
well it does make -a- difference.
They've got a good "sound", and
seem to work togelher exceptional-
ly well. From the applausc, the
rest of the audience enjoyed the
"sound" as well. As you know this
group includes Jako Maki, Henry
Saloranta, Mervin Manninen and
Bob Orava.      " ,
The last number before intermis-
sion was our women's group in a
jiumber performed to "Elephanfs
Walk", taught by Sue Penttinen.
This is a very bouncy, gimicky
number, and some of the move-
ments were quite difficult, with
many quick changes and turns; a
very enjoyable number to wateh.
It was a pleasure to see that a
few of our last year"s "older gii Is"
have now joined the women's
ranks and have made the transi-
tion very well I must say. I could
not help but notice the improve-
ment in each and every one of the
women in the grotip, This comes
fix>m much hard work, and to-
gether with the enthusiasm these
gals have, we can surely expeel
lerrific things from our women's
group in the fulure.
(To be continued)
Punaisen Armeijan
taiteilijain valtava
esitys
Toronto. — Eräänlainen hyök-
käys otettiin vastaan heikolla vas^
tarinnalla tai paremmin sanoen,
sille antauduttiin täydellisesti/sei-
soen annettujen suosionosoitusten
muodossa maanantai-iltana, kun pu-
naisen armeijan laulu-, tanssi- ja
soittoyhtye esiintyi ensi kertaa
0'Keefe Centressä. ■■>■■■
Taiteellisuus ja taitous näytti
olevan rajatonta, ja täydellisesti
valloittavaa. Suuri osa vaikutelmas-
ta saatiin näkemällä; ryhmittymiä
ryhmien jälkeen oliivin- ja punai-
sen "väriin pukeutuneita sotilaita
sinistä näyttämön taustaa vasten.
Kun valkopaitaiset tanssijat tuli-
vat vielä etualalle, niin nähtävyys
oli täyd^llinenTSe palautti mieliin-
vanhoja musikaalisia näytöksiä,
joissa laulavat ja tanssivat meri-
miehet laivastopuvuissa muodostit
vat taustan Shirley Templen esit-
täessä •'varvastanssia" etualalla tai
Deanpa Durbinin laulaessa. Shir-
leyä eikä Deannaa ei kaivattu tä-
män esityksen aikana.
Jos mainitaan tanssiesityksistä
ensiksi, niin se johtuu vain siitä
kun sen taiteellisuus on niin kau-
kana canadalaisesta mielenlaadus-
ta. Kovalla harjoituksella voisim-
me ehkä laulaa samalla tavalla,
mutta emme koskaan tanssia. Se
oli uskomatonta kuinka he ivasi-
vat maan vetovoimaa sellaisilla hy-
pyillään ja pyörähdyksillään jotka
olisivat meille hengenvaarallisia,
mutta jotka näyttävät luonnollisil-
ta venäläisille. Ja heillä myöskin
näyttää olovan miellyttävä rohkeus
vapaasti hymyillä kaikelle sille.
Kuorokonsertti alkoi balalaika-
säestyksellä esittämällä 0'Canadan
jonka valtavuus nostatti yleisöä is-
tuimillaan. Sen voimakkuus ei vä-
hentynyt kertaakaan. Eikä se ker-
taakaan muodostunut ainoastaan
meluksi, sillä punaisen armeijan
kuoro, ."Borit Alexandrovin johta-
mana on ensiluokkaisesti kontrol-
loitu ryhmii ... He ovat oikeutettu-
ja kontrollikykynsä näytöksessä, sil-
lä he voivat esittää vienoa hymi-
nää ja sen vastapainona kuohuvan
voimakasta fortissimo-säveljaksoä.
Sen lisäksi he siirtyivät usein voi-
makkaista esityksistä äkkiä seu-
ranneisiin, hiljaa esitettyihin sä-
veljaksoihin (diminuendoihin), sit-
ten taas nostaen pianissimon vie-
läkin suurempaan korkeuteen.
Ainoa arvosteluni kohdistuu pie-
nempään, mikrofonien armeijaan.
Ei olf epäilystäkään.' etteikö kuo-
ro voisi halvaannuttaa korvakalvo-
jamme ilman mekaanista apua.
mutta äänenlajennuslailteet tahtoi-
vat usein esittää ohjelmaan kuu-
lumattomia, omia pieniä soolojaan.
Se oli erikoisen äänekäs kauniin
Shemandoanin esityksen aikana ja
saboteerasi esitystä.
Surunvoittoiset laulut olivat
unohtumattomia. Kukaan ei voi
olla kaihon-ielisempi kuin venäläi-
nen ja he .lauloivat useita melodioi-
ta  liikuttu vai la surumielisyydellä.
Hurmatakseen meitä lisää he
esittivät muutamia lauluja englan-
ninkielellä: "No John no," jonka
V. Ruslanov lauloi vaikuttavalla
huumorilla ja "Voice of the Earth".
He lauloivat myös klassillisia lau-
'L-auantai, toukak-1'3 p..^ Saturday, May 1Ä, 1967
Sivsr3
Kun Mannerheim
Valloitti Pietarin'
(Jatkoa sivulta 2)
min saadessa tyytyä 50:een, kokoo-
muksen ja ruotsalaisten ääniin.:
Jälleen oli chevalier-kaartin upsee-
ri virkaa vailla ja jälleen hän, hyl-
käsi tarjouksen puolustusministe-
rin paikasta ja Pariisin lähettilään
toimesta — hänelle oli 1918 myön-
netty tuntuva elinikäinen eläke.
MANNERHEIM HAKI
ELÄMÄNSÄ ROOLIA
Englannin ulkoministeriön asia-
papereista käy selville, että 'yksi-
tyishenkilö" Mannerheim kävi vie-
lä syyskuussa 1919 Englannin uu-
den .Suomen-lähettilään Sir Ken-
nardin puheilla. Mannerheim oli
tällöin vakuuttanut, että armeija
seisoisi hänen takanaan Pietarin-
retkeä tukien. Hän, Mannerheim,
nostattaisi lehdistökampanjan ylei-.
sen mielipiteen muokkamiseksi
retkelle suotuisaksi. Mahdollisia
vastaväitteitä ajatellen Manner-
heim oli vakuuttanut, että sotatoi-
miin voitaisiin ryhtyä talvellakin.:
Ne 60,000 miestä, jotka hän arvioi
saavansa liikkeelle, voisivat suksil-
la kulkien olla jopa liikkuvampia
kuin kesällä.
Mannerheimin esityksiä Lontoo-
seen välittävä Sir Kennard arvioi,
että Mannerheim Pietarin-suunni-
telmillaan haki tilaisuutta "esittää
elämänsä roolia".
Mannerheim ei ollut aatteissaan
sentään aivan yksin. Englantilais-
dokumenttien mukaan kävi samoi-
hin aikoihin Englannin lähetystös-
sä myös suojeluskuntien edustajia
pyytämässä varusteita 40,000 mie-
hen retkikunnalle Pietariin. Suo-
men itsenäisyyden vaarantaminen
ei tässä painanut.
Saman syyskauden kotimaiseen
kuvaan kuuluu interventiokenraali
Denikinin vastalause Englannille
siitä, että se oli tunnustanut Suo-
men itsenäisyyden. Sekin paljas-
taa kääntäen, miten itsenäisyys-
paralle olisi käynyt, jos ne voimat
joita Mannerheim ja suojelukunta-
laiset halusivat niin kiihkeästi auU
taa olisivat voittaneet. Kokoomus-
puolue, joka ylen tiukasti, pitää
kiinni isänmaallisista arvoista, esit-
ti välikysymyksen hyökkäyksestä
Pietariin — ehkäpä juuri Manner-
heimin yllyttämänä.
VIIMEINEN VETOOMUS
PARIISISTA
Kun Mannerheimin yritykset ko-
timaassa haihtuivat hiekkaan hän
siirtyi jälleen ulkomaille, Pariisiin,
missä tsa:iri-Venäjän kerma oli
koolla ja missä toimi eräs "Venä-
jän hallituksista". Vaikka sotatie-
dot osoittivat intervcntiokenraalien
kärsivän -.'tappioita ja heidän johta-
mansa armeijat olivat hajaannus-
tilassa ja vaikka niin Englanti kuin
luja. Faustin "Sotamiesten kuoro*'
esitettiin rytmillisesti tavanmukai-
sesti-, mutta niin äänekkäästi, että
sen täytyi itse Gounodin kuulla.
Ryhmässä oli soololaulajien hen-
kilökunta, erikoistunut balalaikan
soittaja sekä vihellys-laituri, joka
voisi olla suppuhuuli Oisrakh.
Ranskakin empivät interventioavus-
tuksissaan, leimahti Mannerheimis-
sa jälleen hyökkäysinto. Lokakuun
28. pnä 1919 hän lähetti Pariisis-
ta presidentti Stahlbergille sähkö-
sanomana avoimen kirjeen, jossa
hän vetosi tähän Pietarin valloit-
tamiseksi. ' Euroopan mielipide on,
että Pietarin kohtalo on Suomen
kädessä ja kysymystä Pietarin val-
loittamisesta ei pidetä suomalais-
venäläisenä kysymyksenä, vaan
maailmankysymyksenä", Manner-
heim sähkötti. Hän puhui__samaan
hengenvetoon "viimeisestä tilaisuu-
desta" ja neuvostovallan pikaises-
ta luhistumisesta; jota Suomen pi-
täisi jouduttaa. Itsenäisyystakeista
ei sanaakaan. — Onneksi Suomen
presidenttinä oli Stählberg, kirjoit-
taa senaattori Onni Talas myöhem-
min.
Tämä vetoomus on osa valko-
kenraalien samanaikaista painos-
tusopcraatiota. Lokakuun 25. pnä
oli Judenitsh pyytänyt sekä kirjal-
lisesti että edustajansa kautta Suo-
men hallituksen apua joukoilleen,
jotka Suomenlahden eteläpuolella
olivat aloittaneet hyökkäystoimet
Pietaria vastaan. Myös Carl Enc-
kelliin vedottiin Pariisissa. Jude-
nitshin tarina tämän jälkeen oli
lyhyt: jo marraskuun 5. pnä hän
tarjosi armeijansa päällikkyyttä
kenraali Laidonerille Virossa ja
28. tammikuuta 1920 hänen omat
upseerinsa pidättivät hänet.
Viimeinen mohikaani oli ilmei-
sesti Mannerheim, joka vielä 20.
IL 1919 kirjoitti Sophie-sisarelleen
pahoitellen, ettei Suomen hallitus
tukenut Judenitshia.
QUISLINGIN ROOLI
Mannerheimin lokakuinen vetoo-
mus Stiihlbergille on eräänlainen
loppupaalu — tai sen olisi pitänyt
olla. Mannerheim todisti sillä vas-
taansanomattomasti intonsa palaut-
taa valta Venäjällä monarkisti
Kolsthakill?, Judenitshille, Sazono-
ville ja muille valkoemigranteille,
jotka kieltäytyivät. Suomen itsenäi-
syyden tunnustamisesta.
Jos tämä tapahtumahistoria si-
joitettaisiin vieraaseen maahan ja
suomalaista vaadittaisiin määritte-
lemään Mannerheimin siinä pelaa-
ma rooli, ei vastaus voisi olla muu-
ta kuin, että rooli oli Quislingin,
maankavaltajan.
Suomessa on kuitenkin toisin.
Mannerheimistä tehtiin kansallis-
sankari, jonka syntymän 100-vuo-
tispäivää on määrä juhlia suurel-
lisesti vielä vuonna 1967. Myytin
luomiseen on Mannerheim itse pa-
raatieleillään osallistunut, sen säi-
lymiseen ja elättämiseen yhä vuon-
na 1967 hän on syytön.
Pormestari Lauri Aho vaati taan-
noin itse kullekin oikeutta juhlia
"omalla tavallaan" itsenäisyyttä.
Niinpä siis oikeisto yhä ylistää
sankarinaan suomea taitamatonta
tsaarin kenraalia, josta Judenitsh
sanoi: "Hän on kauttaaltaan venä-
läinen". ■■..
Hilkka Ahmala
(Jatkuu)
JA RENTOUTUKAA
Matkustakaa mukavasti Montrealista — Expo '67 sydämestä
—Kööpenhaminaan ja Gdyniaan — Euroopan sydämeen. Ren-
toutukaa ja nauttikaa elämästä sydämenne pohjasta — kuu-
luisista^kansainvälisistä ruoista, huomaavaisesta palvelusta,
erinomaisesta tarjoilusta ja iloisesta matkaseurasta. Tämä
kaikki M/S BATORY-laivalla. Varatkaa nyt paikkanne erikoi-
sesti alennetuin hinnoin*.
LÄHTÖPÄIVÄT:
Montrealista: toukok. 25, kcsäk. 29, heinäk. 26,
elok. 22*, syysk. 20:,:.
Ottakaa yhteys m.atkatoimistoonne tai kirj. suoraan:
mi
!lfl