1947 L A U A N T A I N A H E I N  K U U N 12 PIVN Sivu S
arBevaalivaloja Kirj. Lastu
'^Mihinks turkasen pyttj^yn ta- lon naisvki oli joutuniit, kun k e t   n ei nkynyt mailla eika halmeilla mie- hen palatessa t y  s t  ? ' ' terveht ivt Irmaa ja iti i sn sanat keit t ist,
ssi iti kaataessaan kahvia kuppei- hin.
- N o . ty t t , kuinkas on sinun sy- <lniesi laita eilisen j  lkeen?"
Isn kysymys tuli niin kki ja miss hn hri t  r k e  n  kahvipan- v i e k k a a s t i / ^ t  Irma tunsi punas- niin kimpussa.
'Terveisi muo t iny t t e ly s t  ! " sa- noi Irma. ' 'Sielt me_^tuleriime/'
"Muoti . . .e t tk ihan i t ikin ru- pea juoksemaan muotien perss? peaa juoksemaan muotien perss?
"Jaa, jaa", is huokasi hartaasti "tss taitaa ts t lhtien saada itse kahvinsakin ke i t t , jos e- mnnt muoteihin hulljiantuvat."
' "Sinkin olisi hullaantunut. H y v  vain, ettet nhny t n i i t ty t t j" , nau- r p i  i t i sitaistessaan . e s i I i i - nan eteens. " T u l l a sellaisen ihanuu- den jlkeen ruokaa laittamaan tun- tuu kovin arkiselta  hohhoh! M u t - ta kai sit t y tyy , kun on kerran ikeen ottanut. K u i n k a on psi laita, ukkoseni?"
"Eip hullummin - en. M u t t a aamupivll pni oli sekaisin kuin Haminan kaupunki. E i , totta viekn, siit mitn tulisi, jos aina,pitisi ot- taa olutta, sanon m i n  ! "
"Sekin on hyv , e t t  sen t ie t . Mutta juokaamme nyt t  t  isnnn kahvia  taitaakin olla puuroa", l i -
tuksen kuumana kasvoillaan. "Soo-o, vai sill tavalla, e t t oi-
kein punastutaan?" kiusasi is. "'Tauno taitaakin olla oikeaa sort-
tia mies tytlle. Eik hness mi- tn vikaa olekaan. E i ainakaan juokse joka hameen perss, niinkuin nuo nuoremmat. Se poika valitsee omansa tarkoin. Taisitpa rakastua!"
"l hulluttele! M i n u n ikiseni nainen ei yhdess illassa rakastu' sellaista miest ei tulekaan", vakuut- t i Irma.
l nyt rupea opettamaan Irmalle oman nuoruutesi temppuja!" keske- yt t i  i t i . ".\nna lapsen o l l a ! "
"Lapsen?" naurahti t m . "it i kulta, ssinusta kai min olen lapsi vie- l satavuotiaanakin."
" N i i n , niin kai" , sanoi iti hymyi l - len. ' ' N o , nyt sielt taas tullaan, e t t  ' talo t  r i s ee ! "
Ovet paukahtelivat, ikkunat! heli- sivt ja kaksoset ryntsivt k i lvan keit t in. Ruoka piti- siin silmn- rpyksess olla pydss . Heill oli trkei t menoja, he seli t t ivt kiireis- sn. O l i muotinyt tely, luqtapallo- peli, jkiekkoa, krmetanssia ja jos jotain ajanvietet t koko i l laksi . Siin sivussa Ma t t i tiesi kertoa suo- malaisen tulleen ensi tilalle aamui- sissa sahauskarsinnoissa ja sanoi ly- vns v^oa, et t samoin tulisi ky - mn loppukiriss huomenna. Y k s i -
taisi. E i l a t y t t i vlill lasit ja' k a i - k i l l a o l i hauskaa. idist oli kuiten- k in t nn tullut absolutisti  - h  n kiel tytyi ehdottomasti maistamasta suullistakaan, mutta lauloi j a nau- roi toisten mukana j a tarjoili sitten puoleestaan kahvia j a voileipi.
Myhemml l  idin satojen \a- roitusten saattamana - nuori vk i nousi Aarnen autoon. He ajelivat ympr i kaupunkia katselemassa kar ; nevaaliriemua, joka ol i tydess vauhdissaan. Monisataisena jonona,
Jiiulaen, nauraen ja meluten, orkes- teri etujoukkona, tanssivat ihmiset "k rme tans s i a " pi tk in katuja, ku -^ ten etel-amerikkalaisissa M a r d i Grasjuhlissa; j o l l a i n luistinradal- la ol i pukutanssit j a naamiaiset j a kaikkial la oli samanlaista hihkumis- ta ja iloitsemista kuin edellisenkin -
"Noo ^ kaiketi sin miehet tun- net, mutta vannomatta paras."
"Kyll tunnen. Enk kaikista huo- l i . Taunosta en tied, ainakaan tois- taiseksi."
"Mut t a aika ny t t . Ja onhan teill tss aikaa tutustua. M i l l o i n - kas sinun pi t olla takaisin tyss?"
"Ens i maanantaina. Torstai, per- jantai, lauantai  ja sunnuntaina on lhdet tv. E i siis ole kovinkaan pit- k aikaa." ^ '
" V o i , siin ajassa ehtii paljon, sa- no minun sanoneeni Ennen nuore- na. . . "
Hn syventyi lukemiseen. Va.s- ta kun aurinko painautui alemma, niin ett kuusten varjot lankesivat kukkulalle, hn hersi nykyisyyteen. Htntyneen hn lht i juoksemaan kotia.
Hiljaisena hn otti vastaan Mar t - han torailun. Se oli hnelle kuulu- vaa, sill olihan h  n viipynyt koko- naisen tunnin l i ian kauan matkalla. Mutta kun ^Martha heitti hnen uu- den kirjansa korkealle hy l lyn plle, niin korkealle e t t vain aikaihminen seisoessaan tuolilla sinne ylettyi, s i l - loin hnelt pillahti haikea i tku.
Martha ei voinut t ie t kuinka kipet hnen tekonsa teki, sill h  n ei vlittnyt lukemisesta, h  n ei tun- tenut rakkautta kirjoja kohtaan k u - ten Karen. H  n oli ennenkin heit- tnyt kirjoja tuonne yls eik muis-
Ja illallisen jlkeen, kun Karen oH tiskannut astiat ja suorittanut muut- k i n iltatj^ns, nousi Dav id tuolille ja otti hyl lyn p l t kirjan. Mar t - ha hypht i hn t  kohden aikoen ot- taa kirjan hnen ksistn, mutta Dav id tynsi hnet krs imttmst i luotaan. Karen seisoi keskilattialla kasvoillaan pelon ja ilon ja hmms-
^tyksen ilme sekaisin. " T  m  h  n on kaunis kir ja", sanoi
David . "Julialta sain sen!" kuiskasi Karen
hengstjmeesti .
iltana. Muutamissa paikoissa oli su\a. tyisess sarjassa nimit tin, sill cross- mahdottomuus p   s t  kulkemaan au- cut sahaukseen ei suomalaiset olleet tolia. Aarne sai k ie r t j a tehd mut- lainkaan ottaneet osaa. Is puoles- taan ihmetteli sit ja Ijjpasi ensi ker- ralla korkean-omakt ises t i olla pai- kalla valvomassa, e t t olisivat edus- tettuina kaikissa lajeissa. Suomalai- sen metsmiehen veroista ei hnen mielestn lytynyt toista, ja per- heenjsenet katsoivat parhaaksi olla samaa mielipidett, koska heill ol i halu kaikin mokomin Silytt rauha talossa.
Illallisen jlkeen kaksoset taas ka- tosivat kuin tuhka tuuleen. Is heit- tytyi sohvalle muka lukemaan leh- te, mutta jo muutaman minuutin ku - luttua hn veteli hirsi niin kuuluvas- ti , e t t Irma ja iti uskoivat hnen voittavan kilpailussa suomalaisenkin metsmiehen.
Tusk in olivat he saaneet astiat pes- tyiksi j a paikat jrjestykseen, kun E i l a  ers Irman entisist tytove- reista \Voohvorthissa saapui vie- raskynnil le . mukanaan nuori mies. Hne t E i l a esitteli sulhasehdokkaak- seen. X in karnevaaliaikana ehdokas- sanss viljeltiin joka asiassa  mik- si ei siis friijuunkin yhteydess, hn halusi t ie t .
Ty t t jen jlleennkeminen oli i lo i - nen ja niin neks, e t t iskin s i i -
Ota se nyt, Karen, ja mene yls hen "meteliin hersi ja oli valmiina omaan nurkkaasi sit lukemaan. E h - dit viel tunnin lukea ennen aurin- gonlaskua. Ota vaan, ei ole mi tn pe lkmis t ."
Mut ta ps tyn yls ei Karen voinut alkaa lukemaan. 'nen oli
tanut antaa niit alas ennenkuin p i - Ji i in kummallisen paha olla. Hnes- vien kuluttua. Jos hne l t pyysi niit, ei hn antanut. T  y t y i vain odottaa ja odottaa he tke jolloin h  n "luisti tai muuten oli hellemmll tuulella ja antoi ne ilahduttaakseen surijaa.
Illallispydss D a v i d katsoi tyt- tseen useampaan kertaan ja vihdoin J^ ysyi Marthalta:
'-^likU Karenia on i t k e t t  n y t ? " ^'Heuin hnen kirjan tuonne yls",
va-^ tasi Martha vl inpi tmt tmst i . "Miksi niin?"- 'Etk luule e t t min t iedn mi-
ten menetell t mn lapsilauman
t tuntui e t t Davidin ei olisi saanut antaa kirjaa hnelle. Ja kuitenkin  miten hyv hn oli kun antoi sen.
H  n ka t so i ' ulos pikku ikkunas- taan. Alhaalla kuului torailua. Mar tha oli kovin vihainen taaskin. Vuoret ja jrvi alkoivat ny t t  ik- vilt, yksinisilt, ja ilta-auringon s- teet niin varjoisilta. Ja paha olo h- nen rinnassaan painoi enemmn ja enemmn.
Ja sitten hn kuuli :Marthan nen huutavan vihaisesti:
" . . . kantaa taudin pasilleja Ju- lialta kirjoissaan, etk ymmrr? Va i
vastaanottamaan pussia, jonka E i l a hnen ksiins tynsi kskien hn t heti t y t t mn lasit, e t t saataisiin juoda kauan kadoksissa olleen tuh- laaja tyt tren malja.
Is lhti t y t tmn ksky ja hetkiseen kuului vain kyselyj ja vas- tauksia tyt tjen kesken. E i l a oli aina omannut enntyksen puhetaidon alalla eik vielkn ollut yh tn huonontunut. Hnen piti saada tie- t kaikki , kerrassaan kaikki , Irman ' sivartensa hnen kapeiden hartioit- tyst ja elmst, miehist ja avio- tensa ymjDrille.
kia parhaansa mukaan, E i l an ollessa viisaana j a epvi isaana neuvonanta- jana hnen vieressn. Kenenkn heist ei nyt tehnyt mieli tanssia u l - koilmassa, pakkanenkin oli niin pu- reva. Ja aikansa katseltuaan karne- vaalimenoja .\arne ajoi erisin Irman koti in ja tarjoutui sitten viemn Taunonkin. ' Saatettuaan Irman ovel- le t m otti tarjouksen kiitollisena vastaan.
Nuor i Helena oli Irman tullessa jo kolona - ja veikistcli parhaillaan jjeilin edess y l ln Irman silkkinen aamuviitta. Nididessn sisarensa h- nen huuliltaan alkoi virtana valua huudahduksia muot inyt te lyn ihmeel- lisyyksist. Superb, marvelous, grand olivat liian kyhi sanoja tulkitak- seen sit autuaallista ihannuutta, mink hn siell oli nhnyt . Oliko Irma nhnyt sen j i tarkastellut t  t  , huomioinut kuosia siin ja viivojen suurenmoisuutta tss, pehmeyt t turkiksissa ja ihania jalokivi kengis- s?
"Kj-ll min nin ne ka ikk i" , nau- rahti Irma. ^ " O i , voi, e t t  ilimisell olisi edes
liymmenes, edes sadaskaan osa niist vaatteista ja korui.sta!" huokasi nuori Helena haikeasti. "E ik se morsian ollut kufh uni? Olisinpa min joskus niin kaunis!" ^ '
" E h k  viel oletkin. K a i k k i , mi- k on nuorta, on kaunista."
" M u t t a minun nenni on ih^n nyker. Kuule, Irma, luuletko sin e t t ihmisen nen voisi milln kor- jata?" kysyi t y t t hyvin totisena.
Irma katsoi sisarensa viel kulmi- kasta vartaloa ja.kiersi nauraen k-
J^anssa?'Juuttui Mar tha . "Pi t is ik /haluatko e t t tss toisetkin kuolee, "'inun sinulta aina kysy miten ran- R i^sta mitkin tottelemattomuutta?"
I>avid huokaisi vsyneesti ja jat- ^ oi syntin. M u t t a h  n ei voinut
katsomatta yh pydn toiseen Paahn. jossa Kareen kalpein poskin pakoitii itsens nielemn ruokaan- ^- Hn oli niin rasittuneen ja surr kaatuneen ilakoinen. E ihn ty t t - P-y^ '^ ollut viel ehtinyt kunnolleen ^J^inty sairaudestaan.
kuten varmasti syksyyn menness Ju l ia tekee?"
Hitaasti, hyvin hitaasti Karen ta- jusi mit sanat tarkoittivat. N e soi- vat ja paukkuivat hnen korvis.saan, ja .sitten, vhitellen, tuli hiljaista. Ja vihdoin oli kuin ci mi.-^sn mikn olisi liikahtanut, ei nnhtnyt , kuin ka ikk i koko maailmAssa qlisi seisah- tanut.
Jatkuu.
liittomahdollisuuksista Torontossa, ilmoista ja kesnviettopaikoista. H  n porisi kuin rkkapata , nauroi helesti pienellkin sutkauksella ja oli niin tynn vilkkautta ja elm, e t t hn t katsellessa koko ympris t pa- kost.ikin tuli hyvlle tuulelle ja leik- kisksi.
Taunon saapuessa oli riemu kor- kealla. Aarne, suhasehdokas, oli E i -  lan vaikutuksesta jo vanha ys tv kaikkien kans.sa, ja Tauno suljettiin samaan iloiseen piiriin kuin olisi hn aina siihen kuulunut. E i l a ptteli myskin, et teivt kemut mil tn maistu, ellei niiss lauleta, ja kohta kaikui laulu toisensa i>erst ilmoille. Is ci ilsc huomannut joskus ve tvn- s aivan eri nuottia kuin toiset. E i - vtk nmkn sit pahakseen ot- taneet. K u k i n lauloi ja rallatti mink
"Rakkaani , sinulla on oikein sie-^ v, pieni nen. Si t paitsi sin c)let suloisin pikku sisar, mik minulla on."
" Ja s in olet kultaisin sisar maail- massa. E thn liene vihainen, e t t  koettelin t t takkiasi? Se on niin kaunis. Vo i , jos min olisin jo kah- deksantoista!"
"Vihainen? E n toki . Ja kahdeksan- toista sin olet l i iankin pian." 
"Ne l j  vuotta viel! Se on hirven  kauhean pi tk aika. K u n min eln niin kauan, menen naimisiin. Katsos, mina en halua olla vanhapii- ka  old maid,"