Kuva Lontoosta kuutamolla, 'jolloin muut valot on sammutettuna
nat olivat pimein. Hn on varmaan- kin mennyt jo nukkumaan. Aukaisin oven ja hiivin hiljaa sislle, etten he- rttisi hnt.
sin elmn. Vlist hn oli her- misilln, mutta jykistyi sitten taas, ja min jatkoin kulkemistani.
Aamu oli jo tulossa, kun Irma v i i - mein aukaisi silmns. Hn katsoi minuun ihmetellen, ja minun tytyi jnnit t kuuloni rimmilleen voi- dakseni kuulla, kun hn kuiskasi:
" M i k s i en saa nukkua? E n halua hert en koskaan, kun Pekka on mennyt pois    "
pottako kuullu sit niirmoolaasen isnnn kyytiretuuttia?
Sit ku se isnt vanhaapiikaa rei- syysti h3rvnh3rvyyrell kuskas por- varihi?
J a mit siit sitte t u l i ? ^ ^
N o siit tuli totisesti sellaane t- min, nuotta se isnt*ei ota toista kertaa en vanhaapiikaa kr ryy l - lens. E i k ^ l s i sillokaa ottanu, jos s'plis arvannu akkaven oikiah luan- non. ^ \ -
Se isnt'oli_ yhten sateesena pi- vn menos seittemn kilomeeterin ph porvarihi poukl^olvalla, kun se nki till rapakot nienn flossot/ tavan erellns yhren Vaimonpualo^ lioosen. V \
Satoo kovasti, n'otta isill ka i ro l i nostettu pllyshames korVihJb^^i^nn- ku t   i  piiales pruukathan. ^ Jat:J>u- naruutuune tikuttu alushames, John
kyny k^m^(utlman verra Si in 'ol i l  c y asia, M u t t a ku^ky ln akat
saivat kuiiUa, jotta isnt' on ny sei t temn kiiomeetriy haapiikaa hamhet Itorvis, ngn
' k  s mly nousu! Porokellot yat p i tk in koko kyl Votta nkin syrnalaa rupes lopj lemahan.
Se ka t to salaasin pualin jonka kans sen olis puhet t  - ^ a yVastamjety ja rupes mamaha jotta
 ; K u k a se t it .  oks pll?  sanoo
isnt; vaa. -r- Vanha ihmin^ ku .mehsit jsalaviaa haukki hullu o l i . .
 E i tir^ pyssy taata, s'olsi laringiskaa  jumutti
r u p ^ jo uskomhan. J a ku se sen.vanhanpiijan sitt"
- n i in se k u l k i jo aiva sivutut
Kuu valoi hopealoistettaan huo- neeseen, ja saatoin nhd Irman ma- kaavan vuoteessani. Hnell oli y l - ln tuo sama leninki, jonka hn oli aamulla ostanut. Hnen toinen ktens oli painettu rintiaa vasten, ja omituinen hymy leikki hnen huu- lillaan. Hn oli aivan kuin pieni tyt- t, Vjoka on vsynyt kesken leikke- jns. Pikku raukka! Kuinka iloi- seksi hn tulisikaan, kun kertoisin hnelle, etten jttisi hnt en koskaanI ^
. Kumarruin herttkseni hnet suudelmalla, miitta kki vetydyin jt luokseni ainiaaksi?"
> Puristin hnef rintaani vasten ja ensi kerran koko yn uskalsin kes- keytt kvelemisen..
" E t pyyd paljon, Irma", sanoin. "Rakkni , en lhde en koskaan luotasi. Kuuletko?"
"Tarkoitatko  tarkoitatko, ett
' kauhistuneena taaksepin, sill huo- masin hnen toisessa kdessn pie- nen myrkkypuUon. Myrkky! Irma ei ollut halunnut el minun lhdet- t\ 'ni!
Hetkisen seisoin aivan liikkumat- tomana ja katselin tuota valkopu- kuista olentoa vuoteessani. Irma kuollut! E i , hn ei voinut, hn ei saanut olla kuollut! Minhn ra- kastin hnt enk voisi el ilman hnt! Hn oli pelastanut minut elmlle, ja nyt min olin palkaksi siit ajanut hnet kuolemaan!
*'Hy\' jumala, l anna hnen kuolla! ' ' rukoilin tuskissani. "^||ma hnen hert edes hetkiseksi^ e t t sn sanoa hnelle,' ett rakastan hn-
. t  ja etten voi el ilman hnt l - H  n oli kokovelmhi, mutta min en tiennyt sit, vaan tapoin hnet! Min juuri tapoin hne t !"
Oliko se mielikuvitusta, vai nin- k todellakin, et t hn hengitti? Otin "pullon hnen kdestn. Etikettiin ol i kirjoitettu "Ludanum". Monta \aiott sitten olin kuullut Jossakin tilaisuudessa, et t laudanum aiheutti syvn unen, joka pttyi kuolemaan, ellei myrkjtettyir henkil pakotettu^ kvelemn ja liikkumaan. .
Nopeasti tempasin Irman \'uoteel- ta ja nostin hnet jaloilleen.
"Her , Irma! Sinun tytyy kuun- nella, kun sanon sinulle, e t t rakas- tan sinua! Rakkaani, kfeta kvell, koeta el minun thteni !"
H  h aukaisi silnins, mutta sulki ne aivan heti. -Riemu tytt i syd- meni. H  n ei ollut \'iel kuollut! E h - kp voisin pelastaa hnet!
E n koskaan tule unohtamaan tuo- ta yt K o k o yn kuljin edestakai- sin }v.tdUa pakottaen spnalla Ir- man kangistuneet jsenet toimintaani^ J a koko ajan puhuia hndle rkkau-
. testaili ja koetin kutsua hnt takal-
-oli kovasti l^yikairaane krepu h  n - ns ja sammaivehriset '^ "^^'^ ***sti j ^ : v  i  j i k u salasmaa. ^^ ^^ ^^ ^^ ^^ ^^^
I snt huikaasi jo kaukaa ja sen j,^piij.a\_ ja huiskahutti hni salaviahevoonenki rupes pritakooni- ggj^ Q^ j^ ^^ j^ ^
^an.  Ohoh, i l i spa halpa!  Se on vissi! '  jahkaasi
ja uskoo k u kir\yehensilrah. Ja siit se juri^tes aikoo.; N i i n e t t  ku t hiljan olivat
nioon kirkos ja( emnt nki sen hanpiijan toisella? seinll, muistahukkaa, mihn oli, kun putimaha nyrkk i ja veisuu mm ve vrh kurkkuhu.
J a kun pihalle tulivat, niin t kuapii ai^a ymprillens t haane kana ja huyti-jotta
 Ajaasikko vilki friik senkin kruttu!
E i k  menny sivuutte, vaikka i sn t olis kuinka nykiny ja jukittariu. Sa- lavia nosteli vain ptns k u a i n a k i
^tievoone, irvisteli taivahalle ja hris-: teli jotta "
 liiha-haha, i ihI  okko hullaalemata siin senki
pll L T  s ihmisellen huutelet k u pareeki hevoone, vanha rutimulius!  jahkuu isnt ja fltksi suitten- perill salaviaa h!nnlle,^No meek- ks siin! ,
 liiha-ha-ha, iiha-ha-ha  huusi Hnen nens oli epilev, mutta salavia ja rupes oikee lymh ka-
kun vakuutin hnelle tarkoittavani viua tyt t totta, hn hiipi syliini kuin  vsynyt lapsi;
"Olen niin onnellinen'V hn kuis- kasi, "mutta niin kauhean vsynyt r,   haluan nukkua    "
Ja nyt, kun katselen pient vai- moani, joka hrilee tss pieness kodissamme, en voi olla ajattelemat- ta, kuinka vhll olin ollut menet- t hnet . Lauri-set on kynyt luo- namme monta kertaa, ja Irma on \'alloittanut hnet kokonaan. Tun- nen itseni maailman onnellisimmaksi mieheksi, ja onneni perustana 5)n Ir- ma  - j a pieni poikamme, jqka on Lauri-sedn, lemmikki ja joka kantaa samaa nime kuin hnkin.
- N o kyll m sen hjen! E i sun trenk s i t siin hristell,  puheli ij krryyll, eik saanu salaviaan- sa sen punaasen hamhen sivuu. V i i m - mee kysyy jotta
 k u k a se krepuhnt sil on? Silloo kntyy se_punahamehine
akka, eik se qllukkaa akka, kun Hik- ka, vaikka jo yanhanpualohoone ja vh krussahtanu.
 Min tl vaa  sanoo se
Afatelmia Muisto on ainoa paratiisi,
meit ei voida - karkoittaa.  Paul.
^ Parempi on krsi totuuden de n hiin nauttia palkkaa vl
Paras kosto vrintekijlle on, tei tule hnen kaltaisekseen.
-r-Markus Aurel'.
paiva koittaa
Ilta saapuu, aurinko laskee korkeiden vuorten taakse. Kultaa hohtaa mkien rinteet, siin on huomisen pivn enteet.
Saapuu hmr, karmaa ilta, varjot laskeutuvat kunnahilta : hmriss huokaa vshtneet, pivn raadannasta rientneet.
Monet mietteet mielt viilt, ajan kumman karkeloihin kiit. On keskiy fo musta, j ei mistn ny huojennusta.
Yt onkin elmmme t, tai onko viel sit synkemp;
-tuntvai ettei piv saavukaan, kaikki toiveet vaipuu manalaan.
Mutta kas, jo hmtt! Vaikka hitaasti nUnvicra hetket n.
vanhapiika.  Pi ts ts porvarihi menn, mutt'on niin lipoone ti, n'ottei taharo oikee piaksuuUa ps- t  . .
 No tulla tnne krryylle, niin ps samas kyytis, kun tuo hevoo- nenki niin pelek sun punaasta alusi- hamestas, n'ottei sivuu pse. Lmmin veri ja kylmt rahat
Ja niin teki isnt milestns hy - , koskaan ole kauati yhdess. vn tyn, kun otti sen yanhanpiijan .X krryyllens.
Reirusti ja rehellisesti siin menn krtettihin. E i puhuttu, ei pukah- rettu. Isnnn hatun partahasta vai sUloo tll noicahteli vesipisko ja piippunj^sh, jqtta se vh kuraji ja sitte samriiuu. Ja vanhapiika is^ tuu hames pn ymprill, n-ottei n-
Saapmi sittenkin vieV uudet pivt, pimeyden harhahaamut jvt. ' .
Ulisi piv, misi aika koittaa, ' pimeyden vaivat voidaan voittaa, - kun vaan kesten sen yli kydn, valonvoima itsestnnne lydetn.
Niin nionta pimet vietettiin, suriiin, valvottiin ja mietittiin; nyt valmistumme suureeh- pivn
nousuun, -
KATRI L.
Oikeastaan ei meidn ole mtnt epill miiuta kuin il me, silloin kyll totuus selveneel
y ,Lamarti
_ __, - L^ Rochejoucavli
Krsimys osoittaa sinulky maalliset seikat ovat ja mit on ktketty.  H. Suso.
'4'- UseampiSn ihmisten elmn kent tai kirkastaa juuri se,
- heille tapahtuu; mutta, on den sisinen elm kirkastaa mit heUle tapahtuu. '
. : ., - ~. - / MaeterliBct
Tai