L A U A N T A I N A HEINKULTS' 12 PI \^N
Jan oli heti tyss. H n sitoi haa- van.
" E i se ole s y \ ' / ' v i rkkoi h n ; j a sitten lissi h n kjatsahtaen y ls : "Lhe tyssaa rnaa jaa ei kuulu.'*
' * E i / ' lausui Cummins lyhyesti . " E i k postiakaan- H n on sen mu- kana."
H n ei huomannut Janin sormien vavahtavan eik nahAyt kauhistu- nutta i lmett hnen silmiss.ri J an lopetti sitomisensa ilmaisematta mie- lenliikutustaan j a palasi Cumminsin mukana yht in kauppaan.
Seuraavana aamuna saapui etelst ks in kaksi chippeway-intiaania ajaen sekarotuisilla rakeilla. Sitten ei C u m - minsilta en r i i t t ny t paljon aikaa Melisselle. L u m i pehmeni p iv p i - v l t ja aurinko paistoi y h lmpi- mmmin pannen turkismetss t j t l i ikkumaan l iukkaasti . Mukeen v - k i lntisilt ' tundroilta saapui ensim- misin mukanaan vankat kuormat myskihrn ja kariboun nahkoja j a armeija gsuii|a!kusia>^p^ mackenziie^koina^ jotka; ^ vinkuivat kuin piestyt pennut j a tmistelivt kuin hevoset susikoirain j a eskimo- koirain kydess niitten kimppuun.
Ids t , lnnest j a etelst johti- vat nyt ka ikki polut kauppa-asemal- le. K u n oli kulunut kolme piv y h - t in asiamiesten tulosta, oli alituinen tappelUj haukunta, huuto ja hl in karkoittanut tyynen rauhan mik ol i vallinnut Cumminsin vaimon kuolles- sa. Puolisensata laumaa, "niist u- seimmat yh t hurjia ja kesyt tmi kuin sudet, joista puolet polveutui- vatkin, joutui kki yhteen ja siit
- synt3'i luonnollisesti sota. K a i k k i muut koirat plivat tappeli-
joita paitsi hentokurkkuiset macken- zieliset, joitten verkkaiset, voimak- kaat liikkeet muistuttivat h rk , sek etelnpuolen sekarotuiset. N o i t - ten onnettomien kimpussa olivat toi- set. Hudson-lahden rantamilta tuli hurjia labradorin koir ia , joita ei voit-
tanut muu kuin kuolema. Valjakko toisensa jlkeen pieni keltaharmaita eskimokoiria, y h t nopsia hampail- taan kuin heidn mustat isntns jaloiltaan j a ks i l tn , kohtasi pal- joa kookkaammat j a tummemmat athabascala is-mlamuti t . N o i tten kaikkien vihollisia tul i joka sunnalta tapellen, purren, r is ten, raivokkaita susikoiria, joissa oli synnynninen
, esi-isilt, susilta periytynyt murhan- himo.
O l i lakkaamaton, tappelun melske eri laumain vlill. Se alkoi aamun kajastaessa j a sit kes t i^a iken pi - v , jatkuipa viel ill nuotiotulilla. Koi ra t keskenn ja koirat j a miehet keskenn olivat alati sotajalalla. Lumella nkyi verisi j lki , ja ve-
, ren haju y l ly t t i yh susikoiria. Joka p iv tappoivat koirat toisiaan. U h - jriksi joutuneet olivat e tupss ete-_ In puolelta tulleita vahtikoiran sukuisia suuria tanskalaisia doggeja ja paimenkoiria sek onnettoman h i - taita mackenzielisi.
TyytvTnttmn katseli vartio- kuusi haudan rauhaa loukkaavaa hur- jaa mellakkaa. Mut ta kaiken veri- sen ottelun ja toran keskell sykki- vt rehelliset ihmissydjnet onnelli- sina, kukkuroillaan hetken iloa. U u - sia yst\^fysliittoja solmittiin, van- hoja uusittiin, vahvistettiin veljeytt, joka yhdis t ka ikki ky lmn , har- maan pohjoisen taivaan alla asujat toisiinsa.
E i ollut kinastelua metsstjien kesken, ja hurjat huudot, jotka antoi- vat p o n t u nahkaruoskain ' ' l imyk-
ystvien pdkind muuifo-
Matkustipa ern syksyn, tar- kemmin V . 1907 ers Keskipohjan- maan pi tjst kotoisin oleva 16-vuo- tias t>i;t kauas Lnnen kultalaan,
:^mer ikoih in , jonne siihen aikaan niin monet suomalaiset menivt . Silloin veivt syksyn muuttolinnut muka- naan senkin perheen nuorimman pois kodin ja syimyinmaan kamaralta. i- t i vanha odotti kaks ikymment pit- k n p i tk vuotta, usein silmt kyy- neliss kuopustaan, joka lupasi pian palata kot i in . "Ainoastaan vi is i vuot- ta v i ivyn reisullani." M u t t a hauta ennt t i vied idin ennenkuin odo-.. t e t t u v ^ p m . Vasta nyt y^^^^ 1947* t- mkin muuttolintu lensi k e v n l i n - tujen rhukana synnyinmaahansa tosin laivalla, mutta sittenkin en- simmiset linnut h n toi tullessaan-.
Koska t l l ihmiset ovat uteliaita kuulemaan pi tkmatkala isen e lmn- vaiheista, niin jokainen kyselee esim. n in :
Mik sai teidt muuttamaan vieraalle maalle?
M i l t nyt tuntuu nin p i tkn ajan kuluttua nhd jlleen kotiseutu ja synnyinmaan rannat?
Minkla inen ksi tys Amerikan suomalaisilla on tn aikana meidn e lmstmme?
.aiotteko nyt j d lopullisesti kotimaahan asumaan?
N i i n nihin hn on vastannut: \'ieraalle maalle lhdin tieten-
k in samanlaisin toivein ku in ehk kaikki muutkin siirtolaiset siihen a i - kaan lht ivt . Siis parempia e lmn- mahdollisuuksia tavoittelemaan. J a mikp o l i menness, kun siell o l i - vat vastassa jo ennen menneet kolme sisarta j a lupana hmoi t t i opiskelu Suomi Opistossa. Suuren maailman vaiherikas elm ja "koko maailman kirjat" micIikuvfTuksissa noin vaan kuin hyl lyl t otettavina ihanteina, joiden ress voisi kaiket vapaa-ai- kansa vie t t ne olivat arvoja joit- ten takia hennoi he i t t kotiseudun, omaiset j a isnmaan.
Kotimaan nkeminen n i in pit- kn ajan kuluttua j a josta n i in tui- k i vhn muistaa, he r t t v t tuntei- ta, joita ei'osaa juuri sanoin lausua ne vain tunnetaan. M u t t a junamat-
ret ovat viel s.v^-ll Suomen l - . rassa. Mu t t a jdk tnne' toki . Siell rapakon takana or>1 ten kodit . . .
Sinne taas mielelln Arniokia, laa, mutta voi lopun elmns J joskus muistella synnyinmaata tl l elvi omaisiaan.
N i i n , kyk te vanha polv-j, synnyinseudullanne, kyll se h i , lenkiintoista teille on.'Ter;-etii]c-,!|
Kajaanissa 1 p :n keskuuta i j AIXOR.T.
kais n
Niis t ivtk Aatami ja Eeva nns? Oliko Paratiisin asukka3 koskaan nuhaa? Valitettavasti r i vaikenee tst asiasta kuten my nenli inan, historiallisesu jnerkir sest, eik olla saatu koskaan tli pyyhk ik Potifarin vaimo
ka Turusta aina Kajaaniin saakka oli ^ e l e e n s nenliinaan eponni^ S hidasta j a hankalaa. E i toisenluokan ^jisaan Joosefin viettelysuitv vaunussakaan r saanut alussa istuin- ' ' '
sille, kajahtelivat sulassa sovussa. Jos Hudson-lahden susikoirat purivat hengen hentokurkkuiselta mackenzie- liselt, oli se koirain keskeinen asia, ei heidn isntiens. H e eivt r i i - delleet.
Muuanna p ivn saarsi lauma villej eskimokoiria jtt i lissusikoi- ran suuren kuusen juurelle ja tappoi- vat sen siihen. Tullessaan i kpuo - leen yhtin kaupasta Cummins nki joukon miehi paljain pin puuhai- levan haudan vieress. H n meni lhemm ja huomasi heidn tekevn sen .ympri aitausta oksbta. H n tunsi liikutusta kntyessn koti in- pin. H n huomasi myskin, e t t haudan lhettyvil le ei ollut ilmesty- nyt nuotioita. Ja hnen mkilleen vie\^t polut s w e n i v t ja levenivt metsmiesten kydess katsomassa pikku Melisse.
N e olivat verrattoman riemun ja onnen pivi lapselle samoinkuin ne olivat koko yhtille. Talo oli puo- lillaan kummallisia esineit, sill jo- kainen kvij toi jotakin Melisselle. Siin oli j karhun hampaita, jotka pienet, mustat miehet olivat tuoneet saaden ne taas vuorostaan rannikko- jen asukkailta; outoja, puusta vuol- tuja: nahkapalasia, tuuheita ketun- hnt i , i lveksenkpli. kuivia hedel- mi, satumaisin hinnoin kaupasta ostettua rintasokeria ja myski ja taas myski iMukeen velt lnsi- tundroilta.
vMelissen palvonta oli Janille mie- leen. Siit .tuli yhdysside hnen ja Cumrfiinsin ven vlille. Entis t va- paammin seurusteli ja ystvystyi hn heidn kanssaan.
Jatkuu.
paikkaa j a mik ihmeellist: nuoret miehetkin istuivat rehevsti paikoil- laan, vaikka naisia j a vanhuksia oli
I
seisomassa. (Tulijalle selitettiiil, e t t suoma-
lainen ei ole koskaan kohteliaisuudel- la pilattu, mutta sota-aika ja sen tuo- ma ahtaus junissa, kun vaunuja on vhn, ovat saaneet jokaisessa sen ksityksen, et t on otettava paikka vaikka rynnkll, jossa heikommat hv iv t ) . Turusta Hyvinkl le saak- ka oli sitpaitsi niin ruotsia puhuvia matkustavaisia, ettei luullut viel Suomeen saapuneensakaan. M u t t a kun psi Savon pikajunaan, ni in jo leve murre alkoi korviin kaikua hauskalta ja lmmit tvn lupsakkaal- ta.
Suomen nykyisest elmisen me- nosta on yleens Amerikan suomalai- silla se ksi tys, e t t tll vielkin eletn suuressa puutteessa ja kur- juudessakin, mutta nin kki nh - tyn tll ovat olot a ika 'hyv t . T i e - tysti on monista tarveaineista puutet- ta, mutta ei tll en n lk ole,
_eik t mn sodan aikana ole tarvin? nut edes pettua syd, ni inkuin en- simmisen maailmansodan aikana o l i - vat syneet. A i k a paljon rakenne- taan ja siisti on joka tekee hy- vn vaikutuksen matkailijaan. K y l m on kesn alku ja siksi matkustelemi- nen l ykkn tyy juhannuksen j l - keen.
N i i n , mik sai nyt juuri mat- kustamaan tnne. Sit kyselln, ja vastaus kuuluu:
Kotiseutu. Olet kaunis. K a u - niita paikkoja muitakin on - 7 - mut- ta silmini edess vlkkyvt vedet ja valkoinen rantahiekka, iie kaik i l ta voiton vie. Ja juhannuskokko ja tan- gossa liehuva vi i r i , joka hulmuten tuulessa lauloi, ja niemenkrjess leh- to, jossa kulta kki illoin kukkui , kun viimeisen kerran illan tullen viel lmpimiin aaltoihin sukelsimme tahi salmen sillalla pieni kaloja on- gimme. Silloin me nauroimme ja me lauloimme ja elm hymyi l i mut- ta sittenkin jotain muutosta toivoim- me. N m lapsuusajan viattomat el- mykset ne vieraalla m a ^ l a aina kuis- kivat: Mene ja viel kerran katsele ne seudut, jossa olet onnellisimman elmsi e lnyt ! y
Paljon on uusi kotimaa anta- nut lapsilleen, mutta paljon on otta- nutkin, ja vanhan siirtolaispolven juu-
sessaan. . . Heprealaisten, kaldealaisten h;
syyrialaisten ei tiedet kyttneent t mukavaa toalettivlinett. Kuites k i n t iedetn, ett Kyyros, persiulai^ ten kuningas, nhtyn kerran eri alamaisensa kaivelevan sormella nenns , kielsi kaikkia alamaijia julkisesti niistmst nenns sylkemst. Kreikkalaiset eivt ci!^ loinkaan ny huomanneen mr nan hygienisi mahdollisuuksia: ontelonsa ja kasvonsa puhdistamiscf he kyt t iv t '"suodarioniaan". X e J l i inan vastine, pieni silkki- tai liini-j kankainen lappunen, auttoi vain ea-j t is t enemmn aikakauden naiseE^
eleganssin korostumista.
M u t t a sellaisiakin aikga on ollal,! jolloin kuivaa n e n o n pidetty auml ehdottomana 'luont^nominal^uuie-j na". Onpa sattunut niinkin, etilii-l hnen .on kiinnittnyt enemmnii>J miota morsiamen kuivaan" nenij kuin mytjisten suuruuteen ja tuun.
Ranskassa ei tiedet tarkoin, cH-l loin nenliina ilmestyi elmn ni}t- tmlle, mutta varmasti tiedeiiJ, e t t t m pieni liinakangastilkku e2-| sin otettiin kytntn pohjois-Rin.- kassa, mutta saatettiin tydeHb}7-j teens Cambraissa. jolla aina m lht ien on ollut hienoimpien b3tiiti-|
j a nenliinojen valmistusmonopooli- 1700-luvulla Ranskan ksityt |
set alkoivat, Intiasta perisin oieria 1 kauniisti maalattujen liinojen inno!^ , tamina, koristella nenliinoja. S!-:^ ! saakka niin arkipiviselt uK^^l nyt kangastilkku mit sopiv.n njiiM kaajan taskuun, sai kaikkein Vimmat ja hehkuvimmat vri: .^ j^ koristeaiheet, jotka hertti\-t ni-^ er lisen turhamaisuuden. Ja siit \ ^ ^ ^ pi t i jokaisella naisella olla tlbr- '^ pieni, vriks liina. Siit tuli iT^t;^j asia ennen kaikkea nuuita. ^ ^ ^ ^ ^ oli syntynyt. Ensimmiset nenal^ ^ i olivat pumpulikankaasta vaImi--M tuja ja ulkain kukkasin koriste.t^i M u t t a vhitellen siirryttiin ne:-^: noissakin sarjavalmistukseen. }^\ rationalismilla oli painaja I sanottavana.
1686 annettiin sds, joi lettiin "maalattujen intialaistaa nojen mvynti" . ja kesti ama vuo- . 1759 ennen kuin .saatiin valmistavan tehtaan P>'st.v"*'^ '" Ranskassa. Rouenista l^^f^
lliinat W jen pkaupunki . Xena