1947 numM
L A U A N T A I N A S Y Y S K U U N 13 PIVN "nwnnmBuui.,Buimmnininmniuimmnmmnuiuniu^ jmouar
Sivu S iUUttUXKSI
Kirjoittanut F I N N A A S E N
Kun ukko Tjder katseli toverei- taan, muita ukkoja, heidn aterioiden vlill istuessa penkeil l puutarhas- sa knnellen ryppyis i kasvojaan elmn syysaurinkoa kohti omiin a- jatuksiinsa vaipuneina ja hiljaisina kuin karpit lammikossa^ mietiskeli hn:
__ Tm vanhainkoti ei sovi mi - nulle. Tll vain istutaan kuin ka- nat orrella, pyri tel ln silmi j a odotetaan kuolemaa. Sellaisille ei edes voi kertoa kunnon merimies- juttua. Niinkuin tuo- "Lord ik in" , tuulee kai olevansa jotakin. M u t t a mit oikeastaan olet? Virkaheittp kirjanpitj, selstn j ykk ku in rautakanki pelkn cmanrvontun- non takia. Sinulla on musta takki ja knallikin, vaikka aurinko pais- taa. Oletko milloinkaan astunut ja- lallasi laivan kannelle, mi t? N i i n , min vain kysyn.
Tjderin katse si ir tyy edelleen py- shtyen johtajattareen.
Ja sin, senkin vanha kana, jo- ka et tee muuta kuin virkkaat ja puhut Jumalasta. M i t t iedt M a r - seillessa vietetyst ys t?
Hohoi, niin niin, huokasi T jder ja nousi yls. H n kpi t t i nurmik- koa pitkin omenapuiden alle. Ver- jlle ei ollut pi tk matka, ja sielt kulki kapea tie alas jrvelle, jonka ranta kierteli muutaman kivenhei- ton pss. Jos vain voisi . . .
Silloin kaikui kimakkaa ni : Mihin T j d e r aikoo menn? Hn aikoi juuri avata verjn. - - Tjder ei saa poistua tuolla ta-
voin. Tulkaa takaisin j a istukaa. Aloitamme heti.
Ukot hersivt lyhyeksi ajaksi johtajattaren lukiessa ' hengellisi mietelmi. Mut ta pian he taas nu- kahtivat. Kun johtajatar katsahti ' yls kirjasta, oli ukko Tjder ka- donnut.
Suomentanut T . P L A .
ruinen pakkasilma vilahtaa valkoi- sena, nkyy tulen punaisenkellertv kajo. Ja tulen ress istuu pieni o- lento, joka koneellisesti nostaa ja las- kee k t t n .
H n on talviongella! Hn on tehnyt avannon j hn! Se mies ei ole viisas! Kjn ukko Tjder myhn i l lal la
tulee kotiin, ei hn saa lainkaan ruokaa.
Hahaa, h ih i t t hn huoneessaan, se vanha hupsu ei tied, e t t ahve- nia voi paistaa hiilloksella. Hah-haa!
M u t t a lopulta pn plle alkaa kasvaa rikkaruohoa. Ihminen huo- maa,^ ettei en kelpaa mihinkn.
J a nyt aikaa kertomus hir i inty- neest idyllist.
E rn p ivn kevll kantoi ukko Tjder omaisuutensa pois van- hainkodista. H n ku lk i polkua pitkin, joka vei padolle jrven toiseen p- hn . Kaks i kertaa hn tuli takaisin noutamaan lis, vuodehuovat, vaat- teet, kalastusvlineet ja muuta. Ajan- kohta oli onnellisesti valittu, sill johtajatar oli kaupungissa. Va in " L o r d i " huomasi hnen puuhansa ja yr i t t i katkeroittaa hnen iloista miel- tn.
Mene tiehesi senkin . . . senkin marsalkka! puhisi Tjder .
Kuullessaan tuon kummallisen sa- nan "Lord i ' ' lhti pois. Padon luo- na oli pumppuhuo^ne.,Se oli vanha vihreksi maalattu puuhkkeli , joka oli rakennettu paalujen varaan kais- likkoon. Sinne ukko Tjder kantoi ka ikki kapineensa.\ H n levitti vuo- dehuovat kuluneelle patjalle, pyyh- kisi nenliinallaan krpsenjljet pois vahaliinasta, johon oli j ny t pyret jljet kahvikupeista, tukke- si ikkunan vanhalla sanomalehdell j a nyppsi hmhk in kihdin runte- lemalla peukalollaan. Sitten hn te- k i tulen kamiinaan, ja pian pieni huo-
ne ol i t ynn mielyttv lmp, On se kummalista, ettei tuota mik sai _ krpset hilpesti surise-
niskoittelijaa saa 'pysymn aisois- maan ikkunalla. K u u nousi jrven ylle kuin hohta-
va kehr, ja vesi lorisi paalujen alla kumeasti ja salaperisesti.
Mut ta ukko Tjder oli loistavalla tuulella. H n jutteli puolineen,
sa, sanoi hn p i ten etusormeaan tekstin kohdalla.
Kuten esimerkiksi sin talvi-ilta- na. Kello hallissa ilmoittaa ruoka- ajan olevan ksill. Ukot , jotka ovat Viettneet pivns lmmittelemll hykerteli ksin ja otti pieni tans- I ^ i n takkavalkean ress, nou- siaskeli. N y t hn oli vapaa. H n sevat yls ja menevt ruokasaliin, saattoi kutsua tnne ihmisi tai ks- Johtajatar istuutuu, " L o r d i " istuutuu ke heidn menn hiiteen, aivan
kaikki muutkin. M u t t a yksi paik- oman mielens mukaan, ka on tyhjn. Joka .kes hn vietti vapaata el-
Onko hn sairas? Eik? M u t - mns pumppuhuoneessa. Hn kor- miss hn sitten on? T y t y y h n ja i l i rysin, jotka olivat bileet
fanen jossakin ol la . ' ^ talven silss, tynsi ruuhen vesil* Mutia " L o r d i " on tehnyt huomioi- le ja kiinnitti sen pajuun, jonka ok- ja \ iittaa ikkunaan. Alhaalla jal- sat riippuivat veden yll. Ruuhi sai
Ja, koleassa hmrss , miss huu- siin turVota muutaman pivn, jol- "^ T""^ " loin hiin tyhjensi sen 'vedest . Sitten loukkaantunut myllyll pahasti, vaan se .soluikin vedess kuin joutsen.
^'en^envaarallisesti." H[n luki sen uudelleen. Ja oli kuin ei hn si t sit- eenkn olisi y m m r t n y t .
"Mit se on?" kysyi Michael ja ^"^artui lukemaan.
I^avid katsoi heit hetkisen ja h - suunsa vristyi iknkuin h n tahtonut itke. H n kntyi ja
"'eni ikkunan reen, ja katseli mi- tcn lumihiutaleet olivat valkoisia ja Pi^hialta. Pitkn hiljaisuuden jlkeen ^ " l^ ^Juli Karenin sanovan:
"^I 'n menenkin kotia olemaan, ^^"^ vain kymn, Michae l . "
Jatkuu.
Hohhoi! Sellaista se on olla v;m- ha ja yksininen ja huokailla! M u t - ta hn ei varmaankaan huokaillut. E i varmasti. Sill hn ei ollut yksin.
Kuului keveit askelia kynnyksel- l ja sitten koputettiin oveen. -
I^Iencek set Tjder soutele- maan tnn, kysyi ty t t hengsty- neen ja innoissaan. Hn mahtoi olla siin 12-vuotias, hnell oli i loi- set kasvot ja hento joustava varta- lo. Sitten he loutivat jrxelle. T y - tn seurassa ukko oli vilkas kuin srki , taputteli polviaan ja kertoi a i- van mahdottomia juttuja.
Onko se tosiaan totta? Kysyi Kaisa.
- Aivan s i lkkaa totta, yat;isi Tjder . Mut ta nyt soudamme Sipe- riaan.
P ian he olivat j rven toisessa pss , miss kuusikko ulottui aina rantaan asti.
T m on Arkangeli, selitti uk- ko. N y t saat hyp t maihin ja ot- taa kyden vastaan! H n viittasi suureen, vedest esiinpistvu k i - veen.
He menivt metsn ja virit t ivt muutamia terslangasta valmistet- tuja salaperisi ansoja. Kuusien varjossa oli hmr j a viilet kuin kirkossa.
Onko Siperiassa karhuja? '- Varmasti siell on. Karhuja,
susia ja hirvi. Min pelkn karhuja, sanoi
Kaisa . Hetkisen kuluttua hn kysyi miksi Siperiassa asuvia ihmisi kut- sutaan.
He ovat samojeedeja. Silloin leikimme olevamme sa-
mojeedeja. Sin voit olla. pllikn ty tr . ~ J a set Tjder voi olla pllik-
k ! E i , vastasi ukko, min olen
vain kuljeksiva kislli, joka sukel- lan esiin ja katoan taas- yht 'kki . ;Mutta pllikn ty t tren otan mu- kaani.
Heidn palattuaan pumppuhuo- neelle ukko paistoi perunoita ja lanttuja kamiinalla, kun taas Kaisa huuhtoi kahvikupit puhtaiksi.
]Mutta tn kesn ei ty t t ollut nkyny t . Koko kevt kului, paju oli alkanut viheriid ja rastaat/ra- kensivat pesin niihin.
E rn ])ivnii ty t t joka tapauk- sessa seisoi tiell. Mut ta hn ei ol- lut yksin. Keskenkasvuinen poika seisoi hnen vieressn.
E t k uskalla tulla tnne? huusi ukko krsimttmst i .
Voitko ottna meidt kummat- kin veneeseen? kysyi Kai.sa.
Kaisa nojautui veneenlaidan y l i ja . pit i ksin vedess. Tjder in mi- lest hn oli muuttunut. Ruumis oli suurempi ja pyrempi, ja hneen oli tullut jotakin itsetietoista. Ukko oli saanut kypsyvn pienen naisen veneeseen. Poika istui ty tn vieres- s suorana kuin seivs ja hnell tuntui olevan ikv.
- y Kaisa, lhdemmek Siperiaan? tiedusteli ukjco.
Siperiaan? K u i n k a niin? kysyi poika.
Se on jrven tf)isella puolen oleva mets, selitti Kaisa .
Sijjeria on Venjll, sanoi poi- ka.
M e vain leikimme. Kuinka hassua, sanoi poika. T jder souti edelleen jjuhumatta
sanaakaan. Set Tjder, kertokaa meri-
krmeest, pyysi Kaisa hetkisen ku- luttua.
Olen itse nhnyt sen, aloitti Tjder. N i i n kal.sokaa, merikar- me voi kaataa koko aluksen, jos haluaa. K u n se ui laivaa kohti, su- keltaa se klin alle j a nostaa il- maan koko aluksen lasteineen, mie- histineen ja kaikkineen. . .
4 - E n usko tuohon juttuun meri- krmcest, sanoi poika kuivasti. E t - hn kai usko tuollaisiin loruihin, K a i - sa?
Vain niin, et usko merikr-
sanoi T jde r harmistuneena. E h k luulet minun valehtelevan?
Poika oli vai t i . Hetkiseib kuluttua h n pyysi ps t maihin.
Voin kulkea jrven ynipr i , sii- noi hn, Kaisa, tuletko mukaan?
Molbmpien imiorten kadottua met- sn tynsi ukko Tjder taas ruu- hen vesille. V a i ni in, tuo pojanlur- jus ei uskonut merikrmeeseen. N i i n , nuori sukupolvi oli sellaista. O l i hiLuskaa olla vanha. Tosiaan, se oli hauskaa. M u t t a e t t Kaisa saat- toi. . .
N y t ol i kes lopussii, Rysii t pH otettu maihin, ja k d a ei kuterifit en. Pian mets tuli kuumesairaak- si j a vesi mustemmaksi. U k k o tunsi olevansa yksin.
Kummallinen tuska matoi rinnas- ta kurkkuun haluten tukahduttaa hnet . Satoi joka puol(;lla, j a tuuli ulvoi kaislikossa. Lat t ian alla l iplatti vesi.
Oliko tm talo kunnollisesti ra- kennettu! E i , h n ei pelnnyt . M u t - ta jos vesi sattuisi nousemaan h- nen maatessaan ja hukuttaisi hnet kuin rotan!
Tik- tk , tik-ta . . . Joku vieras ja sivullinen olento S3'kki ja pumppasi hnen sisssn pi ten hn t elos- sa, a lu t t a jos se olento lopettaisi, ei hn voisi sanoa: jatka vain, pid kiirett, pumppua edelleen. . .
Ol i oikeastaan turhaa olla niin yk- sin ja vsynyt, olla . . .
Kuvia , joilla ei ollut j h t y e t t toi- siinsa, vilahteli hnen mielessn. H n kuuli ni, kaukaa ja aivan l- helt. H n nki kohisevien aaltojen kantavan itsen, valkoiset linnut kiertelivt taivaalla. H n oli Siperi- assa, hopeanharmaalla poronjkln pei t tmll maalla.
" L o r d i " kumartui mielteissn shakkilaudan y l i . Mustat ja valkoiset nappulat loistivat. Hi in muistutti enemmn kuin koskaan muuten hau- tajaisurakoitsijaa. Hnen otsansa oli korkea ja sile, tukka valkoinen.
~ " L o r d i " siirteli nappulaa toisensa jlkeen.
Odotahan " L o r d i " , kj^ll min lylytn sinut, teen matin sinusta. Pelaan itse keksimni jrjestelmn mukaan, sen avulla kj^ll yoitan ja silytn kuningattareni.
Kas kuinka sade ropisee lehdiss! E n voi en kunnolla nhd siirtoja- ni . Olen niin vsynyt , en vlit lain- kaan tst pelist.
Joku pultuu ulkona. Se ei en ole lapsen ni , vaan aikuisen naisen. Ja miehen. Ulkona on kaksi ihmist, he ovat nuoria ja lmminverisi. . .
Vain niin, " L o r d i " , sanot, e t t me- netn kuningattareni? Mut ta nyt on minun vuoroni siirt, ymmr - r thn . Min kyll pelastan sen. Odo- tahan vain. Sanot, etten mahda asi- alle mi tn? .\nna minulle vain v- hn aikaa. Tahdon si lyt t kunin- gattaren. Sanot, ettei se auta, mi t?
"Lo rd in" k a s ^ t ovat kalpeat ja tunteettomat. H n on sl imtn, leppymtir, pelkk puhdasta k y l -
' m logiikkaa. N y t hn noukkii lo i - sen valkoisen napj^ulan toisensa j l - keen.
Olet li ian vanha- thn peliin, T jder . Sinulla e i ' en ole voimia.
Ent sin itse? Ukko Tjder y r i t t nauraa. M u t t a hynly jykis- tyy hnen huulilleen, sill " L o r d i n " kasvot alkavat kki kasvaa, ne kas- vavat tavattoman suuriksi. . .