'jttlks ro1i%'e5syri Kitia. Helkki- " . Vastoin tavallisuutta .Leena- toi
kali via vuoteeseeni. ''Eik -hn ole tullut kotiin?'" " E i ny, ei kuulu. Ei ollut rantakal-
, Ijollakaan Aapelin Idiydessa kalassa. i*ttelimme hnen Jneen yksi Heik- kiln. Pivllinen on heti valmis", huomautti hn poistuessaan huoneesta.
Pivlliiien? Kyllp olinkin vedeh lyt unia! Hyphdin yls \'uoteesta ja pukeuduin. Oliko minun taas lhdett- v etsimn tytt.^ Ei, ptin lujas- ti, en lhtisi, vaikka hn pysyisi sill matkalla Ikns. Mutta astuessani ruo- kasaliin iivahti Kittikin sisn, virke- n kuni kiif^u. Kysyvn katseeseeni hn vastasi menneens nukkumaan mi- n.im muinaiselle aittaviioteelleni, koska, hn tullut kotiin isiin "hi-irven'' myhn ja koska ..ulko-ovi oli pantu hakaao^ Istuessamme pytn Mn ha- lusi- tiet, olinko lehnyt sen tahallani.-
"Se on . tepalitiinut ephyomiossa, vaikkS' 0l.kyll-e|ii:.sisJlIe,;. Nitorten- tyttji ei sovi' ykaosla veleleliti.ul-
 kona. - Mit .sanoisi-issi? . ' 'Hirttisi iiiiniit^ tutkimatta. ; Oletko
sin hirven vihaiaen? Anteeksi rakas ioh\fessyri . .
"'Ollkt?, sfnuHa, hauska^?" kysein hap- paiBa^ . .,
^Taivaallista!" liuoahti' tyt t. ' '""Jos olisit, iitiien,' iiiin llelisit- milt tuntuu,; istua |>yfiitang0Pa-.-kahdea:ruskean,. voinial^kam-ksi^-arrea . . . Mik-,si- nua, vaivaa, 'selPetteri?; Eik' sltilla
, o k islkB Taisll eilen syd; ,liikaa;- Misssi ei ruoka-lEnalstu niin--kui-'--ti- , koissa, tulin--tietmn.- Mutta Xeeha suiittuj,- ellet sy. Hm, asiiss Olinkaan? Niin, emmehn ane "koko matkaa ajaneet  takalistoni,, nes vsuin'. kvelimme. Kuu paistoi, kaikkialla oli niin hiljais- ta'- ja kaufiista jff m.sanllell- olimBie vain me. kahden. Santtu lupasi; tullvi Vanha- lan talkoisiin . .". Tiedtk, ha OK" ai- - van erilainen kuin Eevertti.  Ei tippaa- kaan-ujo, vaan kskev, hallitseva,'hie- man, 1'aak.alain-en. Sangen miefeiikiin-' loinen yksil. Set Fetronius, oletko sin koskaan ollut kuutamokvelvll?
No, etk todellakaan-aio syd mitn?" Xousin pydst, uMinulla ei ollut
r^lk. Ja kuutaniokveiyt tekirt p- ni- kipe-ksi- Sulkeuduin huoneeseeni. AilvOmuksenI oli sj^^enty lukemiseen, mutta kirjaimet nyttivt ksittmt-- tmilt koukeroilta valkoisella taustal- laan. Lauseet eivt merkinneet mitn }, mmrrettv atv^kopassani.
Kskev, hallitseva, hieman raakalai- nen  oliko se mitn nuoren tytn pu- hetta? Oliko tytt sittenkn niin lap- sellinen kuin olin luullut? Mutta kuu- sitoista  kuusitoista oli sentn niin rettmn nuori  viattomuuden ui- nailevaa aikaa. Tietysti hn vain lap- sellisuudessaan oli lrptellyt minulle. Niin, eihn siiii mitn sen kiimmem- paa tarvinjiut ollai Elokuu, inen met- st^,- kal;si.-nuorta'  kssutamo. Ioi,~kai-, ken ylle jpakinlaisea yliluonnollisen hohteen, ja tytn mielikuvitus kietoutui hetkeksi romantiikan, pui^puraan, Sauttu,'. oli; todeBakia' komea- poika. Tie-r - sin.tyttjen hnt kilvan tai^oitlele^tan.
Arvasin myskin,-ettet hn koskaan haur. t^tutulsi tnne maaseudun hiljaisuuteen^ kuten - Heikkiln toiset ,pojat,va-n .,yrit--  tisi joskus siipiens kantavuutta suu- remmassa maailmass^. Kitti oli Ifneile varmaan ensimminen tuulahdus p-
^ kaupiuigista.- |os-'-^hn, Tkstiusi tyt-' tn . . . Hitto viekn, olin onlnkiri
' hlm ^.ja.tella- "nyt rakkautta, kun. oli- kysymvs kuusitoistvjuotiaa^ta-kakai-as- ta!.  / ; - -
liakara, pisti' trken"' n^kiseii^-  pn- s-sisn pv^stani..' '  '.
"Pekka'^sfi:ti, -mlt-sinm- tekisit', j$)S; jou-"'
ollut .puhelinta. Pyytisin Maijaa- tu- lemaan loppu\iikoIla vieraaksemme.
ICiertessani niemen ympri nin K i - tin kaikessa rauhassa loikoilevan kalli- olla. Keltainen kylpjn-aippa loisti lurk- joukkoon ja suuntasin oraan^ i/^ r^ kaana hnen allaan, ja Eevertti istui Aapeliin. . ' hnen vieressn kuin uskollinen henki- "Kah, kummoo, kur rupes tuota - i vartija. Kuullessaan airojen loiskahte- luuta kolottelemmaa  ja vielal^^^^
Astuessani keittin olivat fcaji-y- J viUa eivtk vhkn h  m m k ? t iimestymisestiii. Xeena ja \ ' vain vaihtoivat katseen. Istu^ 
lun nousi tyttkin istumaan. "Don Pedro! Peed-roo! Hei, l vie
venett, mekin lhdemme postiin!" Mutta min kiskoin airoista voimieni
takaa ja tusin ilket rnielih3rv kokan kohisten halkoiilessa sj^nsinist Muu- ruvett,
IX.  . . ,
. Huuliaa.l kutisi. Pyyhkisin-laiitrk-; dellni ja^ - ^ oin.: jatkaa -iml^ni.. Huuleni Liitisiva.t: jlleen viet^ifcti. -Hitto soi-- koott'.' ' Aloin, hangata- suutani* | a .avasin silmni; IT-uoteeai vi.ere5s s^eisf3i" Eitti, kdessn pitk kukonsiilk^ ja- silrjiis-^ sn.'.veitikka->. Hp;-li-: pUjeltit-.-iMyan^ haan takkiresuuB,- 0ni^. vudtsia' sitten "oitnl-liyljhnyi:.; Ja hoiisu|h|5iV- i'#tka-. ne-'. Uin hailiansa meaneisyydes&l olivat kuu- luneet minulle.    "Hsrraii pieksut, kyllp-- siu-'^ miikut- Sikesti,'set.iPettml"   - ' - " - ilkaislif .,'klloa. y ^  y ^ l  m - . -'- ' -' ''
' "Mita.-l^ii', mBFMts#?" '"kysyin; -sBut-''' tugeiiiL-  " '  ' ""'" - - -."'
:  . "Sit, eijtg-, .lhdet- kaiEss^i -fekemh" "katiskoita.*'"
y-st^xaispiilr siin-, erc
"Mene suolle!" tiuskaisin. "Kiitog. Min menen. Hahhahhaa!"
0\!i sulkeutui., Olin kiusaantunut koko pivn.
"Kahden ruskean, voimakkaan ksivar- ren . . toistui toistumistaan korvissa- ni.'. Lopulta vk veli n rantaan ja astuin veneeseen. Soutaisin osuuskaupalle ja soittaisin l^aijalle, sill ^Metsolassa ei
Miksi' Tu.rkiii- tMen'ei'mene--Aapelin! kaassii?" - '  ' '
"T-urkpla ei oletmitp-tel^em^ malssa^ katiskoissa- ja; Aapeli.^,.-v^v^v
- vaivaa luuvalo'V'alitti:'-tj^ tt-"kirii-! kaasti. "Siis lhdet sin. Ala suorin-, tua matkaan ja ripesti, sill' haluan nhd,' auringonnousun.Hn-'  kntyi ja imarssi ulos ovesta.
Minua alkoi hjvmyilytt. Hn njt ti vaatteissaan aivan Chaplinilta. Aa- pelia ei vaivannut mikn, sen tiesin. Terveyttnhn Aapeli aina etupss kehuskeli. Luuvaloko? Hahhah, kaik- kea viel! Xo, koska kerran olin val- veilla, niin saattaisin kyd hnen kans- saan jrvell.
V V -iJS," m
SS il
kiivi kaupungissa tapaamassa nuoru- kaista. Yhdess he sitten naureskelivat Francois a. Kirje oli mieletn. Se sattui Francoislie kuin tikarinisku sydmeen. Hn ryhtyi pitmn Mariaa silmll, lin huomasi sen Ja raivostui. Syntyi suoranainen tappelu, muita sovinto teh* lijn sentn lopulta menrinteell, ke. vll, siell, niiss oli pieni punaisia tulppaaneja ja visertvi lintuja.
Ja sitten nimettmi kirjeit alkoi tulla lis. Niiss oli yksityiskohtaisia tietoja, ja Fraucojs joutui kokonaan nHistasukkaisuuden.valtaan, Kiivashion- toinen kun oli, hn pieksi ISIariaa, Tytt sieti sit kymmenen, kaksikynimens kertaa, sill pitihn hn pojasta. Fran*" iMMww>MM!ai^ttfe^^ -^ s^.;;::^:- cois oli kaunis, haisi hyvlle ja hnen hiuksensa olivat kherretyt. Niihin Pila- ria tynsi ktens, kun Francois hnt kmmiskeh. Mutta kun poika sitten tuli tytn kotiin, .Mariaii isn ollessa poissa, ta rvhtxi penkoiuaan ta\~iroita, niin se oJi jo liikaa. Tytt antautui erlle teh- taan tylisille. Siin ei ainakaan voitu \'uitt. ett rakkauden "takeena oli jo- tain muuta kuin mies itse. Esimerkik>ii 3Iirette.V jolliisesta Francoisin saama viimeinen nimetn kirje oli vihfaillut.
Francois itkeskeli kolmen kuukauden ajan. lhti >;itten pois kotoa ja pestautui muukalaislegioonaan. Vuoteen ei hnes- t .^latu t-ietoja, ja lopulla hn lhetti Morokosta postikortin islleen,
Sumumlaisin Suzaiiiie urkufen^a - ^^^^^^['f^^J''^^^^<^ iektipmthm MmMan phnss. Madot saattavat pnhdLsfaa ress kiitti Jumalaa siit, -ett^hpelli- f ^^ ^^ ^^ ^^ minmlhsajamdmrnma tapauksissa se an pmm kuo- nm- liitto oli saatu estetvksi.
kessee", valitti AapeU polveaan si,;.!! katsomatta iminuun.
"A^peiaieklB alkaa tuUa ^-^^ eteen,'V^j,'ht>i. Leena -vakavana seen. Karkki kolme olivat siis juonessa, ajattelin^ .Aiutt^Xeema^, iial eivt olleetkaan AapeUHe im'^^
"Jotta vaaahuusko?"' rhti lia. .g tss va^ahiiwesta tarvihe 'Um^^ vum valoluusta^ vae miks Kitti sit no . . .  -'^ "i^sij-kolios
:oi, Aapeli rau]^a!'' huoahti LeeuB^^^' osaa<a,ttaasti, see yanhmitta." -. "Mink raakka?" Aapeli tmu
njTkkins pytn. ,-"Kyll,.-nitn h , ^  t ^  ' o r rifkkal--^ "---,Liena,.^ itt -r? ..Saipla-;..,.'''--Hn- .naurahti;
. I^?mlln ja nousi  pydst, - "juiip^ R@eta;-,.a^ jal"-.,-'mmis5 ^'jrfeliim^ ciikfuttaess^n rulos.
1^1
-,,- **el-, tulisi. ayttelijl;"-. -,.,;".N^.tteBj,Sk?.^' -hymyili, Kitti j .. viattpmasti...-."Luuletko;, ^ ett ,tulisi,Jos yrittisin?"'- . '
" "Sinun-ei-.kannata ^ edes,yritt, c'  aivaa,tiyotpB. ^ Muttal sirkukseen W4 . menn .aafriksi."' ' 
. Ki t t i naurahti kuin olisin saijer - hyviikii?: , vitsi. ja:--hyphteli;ed dhaplinimaisis^ vaatteissaan ki\g!a toisella.  -\
"jDn Pedro, is pitisi sinusta.'' . "Kuinka^qiim?":, . '
"Olet niin epkohtelias minulle. IC sin sanoen,,et tippaakaan iiiiarteleu
^"Pitisik minun imarrella sinua? "Tietysti. Kaikki miehef, imartfi
vat naisia, eik totta?" "'Eivt ainakaan sinunlaisiasi ilS
myksi." "Erehdyt, rakas rohvessyri. Santtsj
kin sanoi . . Samassa hn luisksiy kivelt ja horjahti taakse "pin. Onnek sain hnest kiinni, ettei hn lentap? istualleen.
"Kvele toki ihmisiksi, ettet katbJ. jalkaasi!"
"Kas, tuota Juuri tarkoitin. Olet  realistinen. Ehk sait rukkaset,..
"Kuulehan, nuori neiti, tulimmeko laan, vai? Minua ei lainkaan'Jimiti keskustella itsestni."
"Miksik ei? Koska sin latelet c: nulle totuuksia pin naamaa, niin eni.^ ! min saisi tehd samoin?''
"Siin tapauksessa en tule jrvefe Ehkp Aapeli on jo parantunut lum^^ lostaan. Minulla ei ole piemotk:^ ' halua kuulla mit lapset minusta a;!'" televat."
"Ja kuitenkin olet heidn opettap sa!" sinkosi tytt-
"Olin. En ole en.'' , "Jos min olisin ollut oppilaani "Luoja varjelkoon!" "Sinua hn ei olisi varjelluf-^ ^ ^ Olimme tulleet rantaan. Har-iv.^ -
neena aioin knty takaisni. ' Ei , set Petteri, lkmme nior-
kuten Leena ja Aapeli. Lupaan m ^ vakuutti tyit noyra.a. ^
,.ille. Kittn--- '^ niisiksi
Tvnsin veneen
lenm, Parry Smmdm ja Peierboron vlill on 3,000,000 eekkcrm icMmcts /ma- piimat&jeu saastiiiiavuim.
pertuhdolle- Hnen ohjatessa^ _ nett soudimme Taivallahteen p^ u.^ ^ sipisarat-siiikuivat pitkin .feeliB.^^ na airoista, jotka ^ ^ " ^ ^ ^ pvrtjisi jn^en tyyneen, m pintaan. Rantojen yll lep;^ ^ >
SIVU 4^ IB:t?NXAfNA, KESKUUN 24 PIVN.' 1950