itkoa ukaudet sitten olivat tuskin Mathilda-muo- attiin. Lumet olivat aneet, lorisseet puroi- tiden merta. Oli pal- ka tuOksirvasta sylist iot tunkivat tenn, linnut, jotka pesivt uihin ja pensaisiin. maveistmU olivat :.hetes5 kyF hels- ?iden kalkutukset iloi- jiell tehtiin korjaus- pa tilkittiin ja suunni- itelmia. ^ da-muorin mkki oli lsemtn valtakunta, at tyyty vain uteli- kulkiessaan ohitse ja
laan Aililta, joka kul- , mokin uutisia. Mut-
itiins, hn^n huu- liiat sanat luiskahdel-
talvi oli ollut ihmeel- le-Marien tulo heidn :as sisar, ksittmtn; ,'a. Hn olisi- tehnyt
puolestaan, jos vain
stavuotias sydn tunsi nit mkiss;, tulisi ta- sit ajatellessaan hn
Xiti, enemmn kuin , eivt olleet 'koskaan nirtta hn tiesi kaiken Jetti, lla hn .^ne-Marleta perisin iniilt ajoilta,
rie ern 'kespivn Dakikiin isns rin-
>li ylln silloin valkoi- n levereunainen, ohut st hnen 'kasvonsa oU- nqken kasvoilta. Hn 1 ohitse idin ja hnen elioUa timnustelemassa ja iti oli sanonut: Sii* mismies tyttrineen. Aili monesti kuunnellut nen soittoaan nimismie- puolella, ihaillut hnen ollut onnellinen hnen hymystn vastaantail- n viime kesn hn oli sta pakahtumaisillaan, ett Anne-Mariest oli
n salainen ystv.
aikessa tulla Anne^Ma- Hn tahtoi puhua yht
Umasti kuin hn, Oppia ja lukea hnen kirjo- niirtkuin hn. Tuo i- hienous, joka ankaran keskell oli saanut ka-
f, oli hernnyt Ailissa i Anne-Marien vaiku-
muutettua -lopullisesti oli .%ine-Mrie saanut
^varoista itins perint- li ern pivn tuotu avaroiden kuorma, muas- n piano, Mathilda-muo- in tervehtiess ihastunein a. Koko mkki oli kau- iivn jlkeen, e^in eniten oli Aili rie- ett Anne-Marie jatkoi
n heidn entisi soitto- iv pivlt hn huomasi Sormet alkoivat lyt
oikeat koskettimet Ja hn naan virheettmsti vai- ^arjoitukset. talven kuukaudet kulu- tullut * tydess loistos-
viMteen. Hn itki pidellessn kar. keissa, tyn kouristamissa ksissn las- tenlastaan, katsellessaan silmiin sukunsa uutta polvea, jonka edess vanha aina mykistyy, aavistaen siin elmn suu- ren ,ratkaisemattoman an*oituksen.
Se oli pieni, tu*mmasilminen poika- lapsi, jonka otsalla oli tumman tukan kiehkura, muistuttamassa niin elvsti isns. Kaikkien yhteisest sopimuk- sesta se sai nimekseen Sylvester, joksi se viikkoa myhemmin ristittiin.
Ett se nyt oli tapahtunutj levisi kuin kulona dalvikilaisten tietoisuuteen. Roh- keimmat saapuivat kohta katsomaan lasta, mutta Mathilda-muori seisoi ovel- laan jrkhtmttmn. Hn ei salli- nut minkn uteliaan silmn luoda kat- setta heidn aarteeseensa ja hirit si- ten sit onnea, jonka he olivat saavutta-^ neet. Ja tuskin he olisivat viel pit- kn aikaan saaneet nhd lasta ellei Anne-Marie olisi ern pivn sano-
nut: . :. Antaa heidn tulla. Pikku Sylves-
ter kyll valloittaa heidt. Ja niin kvikin, Kun_tulijat kuimar-
tuivat kehdon reen, oikoi lapsi so- masti ksin, aukoi suutaan, paljastaen vaaleanpunaiset, hampaattomat ikeneen- s, katsoi tummilla silmilln heit ys- tvllisesti silmiin, tietmttmn mis- tn pahasta. Ja nuo uteliaat silmt herahtivat tulvilleen kyyndeit, jotka pyyhkistiin salaa knsmenell ja suu, joka aikoinaan oli puhunut paljon pa- haa, vavahteli liikutuksesta.
Mutta sehn on aivan Sylvesterin nkinen, virkahti j<u katselija viat- tomasti.
Niin, hn on tullut arvan isns, sanoi silloin Mathilda-muori, ja hnen nisaali oli ydytt ja onnea.
Siiloin vieras katsoi hmilln h- neen, sitten Anne-Marieen, eik tahto- nut uskoa kuulemaansa todeksi. Vasta tiell mennessn alkoivat ajatukset kir- kastua, kitkastua sekin, miten Mathil- da-muori oli joutunut niden asioiden johtoon, kirkastua Ailin soittotuni[iit ni- mismiehen talossa ja monet, monet pik- ku seikat, joita ei aikaisemmin ollut osannut ottaa huomioonkaan Anne-Ma- rien asiaa pohdittaessa.
Nyt oli Mathilda-muori itse sen tun- nustanut isoidin hiriintymttmtl ilolla, ja Anne-Marie oli hymyillyt kirk- kaammin kuin koskaan siin pienen kehdon ress seistessn. -
Ja kyllt tuli uusia vieraita, tuli yk- sin, kaifcsin ja joukottain. He toivat k- rj, sinist pehmoista" kangasta kaup-
^piaaitiay tssiij^ kuja, jVpian oli"piktuSy^ nut pieniin kasiinsa kokonaisen omai- suuden.
Enk sanonut, ett hn valloittaa heidt, hymyili .^ne-Marie voitonrie-- muisesti.
- Xiin. virkahti Mathilda-muori.
^evtyn, jolloin hiiren- t puissa ja linnut elivt :int aikaa uusissa pesis- nne-Marie lvntse suuren Sin yn Mathilda- i kerran moneen, moneen
Ei tuommoisia voi mikn vastustaa. Muistan ajan, jolloin Sylvester oli pieni. Sit juhlittiin kuin olisi perintprinssi syntynyt. Semmoista se on aina.
Anne-Marien mieleen lensi nist Mathilda-muorin sanoista suloinen kai- paus ja ikv. Hn oli nuori iti. \'as- ta kahdenkymmenen vuotias, jonka rakkaus oli ajanut tllaisiin myllert- viin elmnkohtaloihin. Xe olivat nyt kntyneet onneksi, suureksi, rajatto- maksi onneksi, jonka ksitti vain yksin hn, painaessaan pientn rintaansa vasten. Tmn aarteen hn oli pe- lastanut suuren rakkautensa haaksiri-
. kosta. Se oli oleva hnell aina, vaik- ka Sylvester ei koskaan palaisikaan.
Mathilda-TOUori oli jo aikaa sitten lakannut toivomasta Sylvesteri takai-
sin, mutta Anne-Marie uskoi yM. Toi- sinaan isin, han valvoi tyyanytel- Ien pojuaan, herkisti hn kuulcmn. Oli aivan tuntunut silt, &uin joku l- hestyisi. Ja hn oli ^-an aaakevinns, miten Sylvester astui sisn.
Mithn silloin tapahtuisi? Sit sa- noisi Sylvester kaikesta siit, onit oli tapahtunu^ Mit sanoisi, kun hn ojentaisi tmn aarteensa hnt koh- den? Anne-Marien sydn oli pakahtua omien mielikuvien loihtimasta jnni- tyksest yn hiljaisina tunteina. -
Hn jaksoi uskoa Sylvesterin paluu- seen niin kauan kuin jokin seikka var- masti todistaisi hnen kuolleen. Maa- ilma* oli ihmeellinen, sen kohtalot mie^ likuvitustakin ihmeelKsemmt, ^uk tiet, mik pyrreA^ei Sylvesteri men- nessn. Hn palaisi kyll takafsin, jos vain voisi. Tm usko sily horju- mattomana Ainne-Marien sydmess silr loinkin, kun tuli laivayhtilt tieto, ett Redanssian perlauta nimineen-dli ajau- tunut Afrikan rannikolle, todistuksena sen varaftasta tuhosta.
Niin vierhteltvt pivt, <viikot ja kuukaudet Dalviktssa. Pikku Sylvester kasvoi ja kehittyi. Enemmn rakkautta kuin sen kehdon ress, ei lytynj^ missn muuallakaan. Anne-Marie, Mathilda-muori ja Aili kilpailKat suo- siosta, tuhlaten ylenmrist rakkaut-- taan sen ensimmiselle elmntaipaleel- le.
vn Dalvikissa oli jlleen kevt. Meri
oli aikaa sitten vapautunut j^ittees- tn ja sen laineet loiskivat tuulisina pivin punertaville rantakallioille ja veistmn rantaan, josta kuului kauaksi tyn iloinen kaike. . '
Siell laivaveistmn liepeill leikki iloinen lapsilauma oonatekoisia laivo- jaan kaukomaille lhetellen, kevn ru- sottava paahde poskillaan.
Anne-jMarie, jonka kahdenkymmenen kolmen vuotias olemus oli kukkeimmil- laan, jkulki pient Sylvesteri taluttaen veistmrannan iloisia ni kohden. Hnen oli tapana vied pieni poikansa pivisin toisten lasten leikkeihin osalli- seksi, sill alituinen seurusteleminen Mathilda-muorin, Ailin ja hnen paris- saan mkiss olivat vaarassa tehd Syl- vesterist pikkuvanhan.
Siin tepasteli lapsi hnen vierelln somm askelin, tehden kekseliit huo- mioitaan kaikesta mit ymprilln n- ki, ja Anne-Marie koetti selitt hnelle, vastaillen vhnen lukemattomiin ikysy- myksiins niin taitavasti kuin taisi
Vastaantulijat pysyttelivt heidt tavan takaa, lausuen Anne-Marielle pari ylistv sanaa Sylvesterist, joka ojensi , heille pienen ktens, kumarsi kihara- ptn idin neuvojen mukaan ja raa- paisi jalkaansa.
Sylvester vain kaunistuu piv^ pivlt, sanoivat he. Ei se ole tur- haan tullut isns. Sellainen oli Ma- thilda-muorin Sylvesterkin tuon korkui- sena.
Anne-Marie jatkoi hymyillen, sydn salaista ylpeytt tulvillaan^ matkaansa rantakallioita ja hietikkoja kohden, jos- ta lasten iloiset net raikuivat. Ni- n kolmena vuotena hn oli voittanut koko Dalvikin suosion. Se aika, jolloin dalvrkilaiset juorut olivat kohdistuneet hneen, oli kaukana, ja miss hn vain pienen poikansa kanssa liikuskeli, kat- soivat monet ystvlliset silmparit h- nen jlkeens. Hnen ihmeellinen rakr kaustarinansa, tuhoutuneen parkkilaiva Redanssin matruusin, oli jnyt kans;^
. sydmeen kauniin ja lhtemttmn. A'nne-'Marie tuli rantaan ja antoi Syl-
'^steriia fs^sla ilkki\-ien lasten' rj-h- m a n . feat^Ei kahdesti Mskalie, emaa&sia smmlll'-ml!lispn, mutta
: atten M n istahtikSia | toisten.Joukkoon, takeosi >ialf?^falinnan ' kdenknteess
' toisten QuaMn mukaan, ja hnen iloinen Enea^ ^ aatantoi - sielt Icaukaa Anne-
2S2-llsrf2-' oli -is^taaut- .^allonkle- lekiiesllei Josta aiava iilappa avautui li- ness eteaiis, ;^ma ulappa, joka vuosia sitten vei hallalta Sylvesterin. Siell kaukana hn ma!d laivan piirty'vn tai- vasta vastaan tysin purjein. Se oli veistmn sken a^ almistunut laiva. Su- sanng, joka sunnuntaina oli laskettu ve- sille smmn juhlallisuuksin, ja nyt mat- kasi siell kaukomaita ikohden.
Aili oli tn vuonna ollut noiden x-e- sillelaskujuhlien sankaritar. Hnest oli sukeutunut niehttv^ seitsentoista- vuotias neitonen, joka toimi kauppiaan pieness kohttorissa ^kanavatorin var- rella, 'kirjoitellen hnen kau|^kirjeens Ja hoidellen kirjanpidon.
Mathilda-muori oli kustantanut .^ nne- Marien kehoituk^sta Ailin kauppakou- luun, jonka hn loistavasti oli lpissyt ja aloittanut tn kevn ensimmisen ansiotyns.
.Aili oli nhnyt konttorihuoneensa ak- kunasta .%nne^ Marien Ja Sylvesterin me- non rantaan ja ptti menn heidn luokseen aamiaislomallaan. 'Pikku Syl- vester oli hnen sydmens lemmikki, jonka,rakkaudesta hn kaikella tarmol- laan kilpaili AnneJMarien kanssa.
Dalvikissa oli paljon nin kolmena vuotena muuttunut. Monet niist, jot- ka viel vuosikin sitten astelivat reip- paina ja tervein kylteill, ni&kuivat nyt vihren nurmen alla Dalvikin pie- nell kirkkomaalla, satmalla kuin uusi polvi (nousi heidn sijalleen lukematto- missa daVvikilisissa perheiss. Karinie- men Hannu oli viime kesn "vdettnyt hitn. Morsian oli tullut kaukaa kau- pungista Ja Hannu oli saavuttanut rau- hah sataman. iMutta yh hn Anne- Marieta vastaan tullessaan lennhti pu naiseksi ja nytti menettvn mielen ta- sapainon. Hnen tervehdyksens oll kohtelias ja kunnioittava, mutta Anne- Marie vaistosi, ettei hn koskaan oikein ollut antanut ante3wi sit silloista.
Kellon lyty kaksitoista sulki Alli fcorkean konttoripytns kannen, su- jahti alas tuolilta ja lhti rantaan. Hn juoksi avopin kevisess tuulessa lpi kyln, harppi yli kallioiden ja hiekan ja lennhti suoraan .Anne-Marien vierel- le.
No, kuuluuko mitn uutta? tkysyi Anne-Marie.
Kuuluu! Ranta oli kirjavanaan vke, kun "Susanna" lhti. Heitin santaa sen jlkeen ja loihdin sille onnea. Herra Adams itse lhti mukaan. i tosin Afriikkan, vaan ;^ aupunkiih^ jon- ne hn meni jrjestelmnasioitaan, kertoi Aili.
Anne-Marie kuunteli hiljaisena. Sit- ten hn nki Ailin huiskuttavan leik- kipaikalle pin nenliinallaan ja pikkti Sylvesterin kohta lhtevn tulemaan kiireisin askelin. He nauroivat kumpi- kin hnen vaivalloiselle tulolleen. Hiek- ka oli raskasta kvell ja piv oli kuu- ma. Pieni mies oli hiess otsin, tukka ja kasvot hiekassa, kun hn tuli perille.
Eik hn siekaillut hetkekn ps- tyn Ailin luokse. Hnen pieni kten- s haparoi touhukkaana hnen tasku- jaan ja suu venyi leven nauruun, kun oli lytnyt sielt jotakin. Se jotakin tynnettiin htisesti suuhun ja sitten istahdettiin AnneMarien ja Ailin keskel- le. A5li ei koskaan unohtanut varata jotakin lemmikilleen.
Anne-Marie, voitko auttaa minua tnn? kysyi Aili.
-Mist On kysymys? Uudesta puvusta. Lauantaina on