Marie oli pitkin kes hoputtanut hnt ryhtjmn johonkin toiseen elmnty- hn. Hn oli joskus maininnut, ett kauppiaan pieni konttorihuone ahdisti hnen mieltn. Ahne-Marie kyll kai- ken kustantaisi . . . tietysti hn tekisi kaiken, mink vain tiesi tuovan onnea Sylvesterin omaisille.
Mutta mit hn r\'htyisi tekemn. 2^ Ionet elmnalat olivat x^khdelleet hnen mielessn. Anne-Manella oli
' loppumattomia ehdotuksia. Hn tahtoi lhett hnet suureen maailmaan n- kemn j a lM)keiTiu ja tuo suuri maa-
*ilma olj jo kaukaisella huminallaan al- kanut Ailia viehtt.
Hnen katseensa oli sukeltautunut jonnekin kauas t!et>Tnttmiin maail-
moihiQ, ik hn huomannut nuorta miest, joka lhestji teiden yhtymkoh- dassa kantaen olkaplln ongenvapaa. Vasta kun mies oli tullut lhelle, vain muutaman metrin phn akkunasta, hn ^pshten huomasi hnet, ja ve- tytyi akkuna^rhon suojaan, ^ilics jat- koi tuloaan Ailin sihnien tuijottaessa suuresti hmilln hneen. SiUoin juok- si Martta sisn innoissaan.
Siin han on, nimismies Haarda, kuisi^asi hn kiireissn ja katosi jl- leen kaupan puolelle, OH vieP tullut joi- takin ostajia juuri Martan aikoessa sul- kea kaupan ovia.
A i l i katsoi mieheen hmilln. On- genkoukku oli tarttunut hnen housui- hinsa ja aivan siin akkunan alla hn
koetti sit irroittaa. Sitten hn nosti katseensa, katsoi avuttomasti jrmpril- leen, mutta kun ei k e t ^ nkynj^t, jat- koi hn koukun irroittamista.
Ailin sydn oli sykshtnyt rajusti sykkimn.Nuo kasvot olivat hnel- le tutut, kovin tutut. Jollei hn ollut Haapasalon sankari, niin silloin hnen silmns varmasti nkivt naiyj, tai oli maailmassa toinim ihminen, joka oli ai- van samalla muotilla valettu. Hn tark- kaili mink saattoinerhon lomasta. Tuo vaalea puku, avonainen paidanrinnus ja auringon ruskeakslpaahtama iho tekivt hnet oudoksi.- Se Haapasalon sankari oli ollut puettuna pllysvaatteisiin. T- m asu oli kiusoittavasti hmnnytt- v. Jatkuu
OLISI AVUKSI Mies valitti lkrille, ettei hn J^*
sin nukutuksi ja pyysi lkrilt n^, miten Mnen tulisi hoitaa itsen. ^ tuaan kaikki asianhaarat, sanoi l a s ^ L .
"Ottakaa aina silloin lyyppy ^ora^^ kun ette -voi nuloiua." - ^
"luuletteko, ett sitten todella sais nukutuksi?" . na-
isen pitisi auttaa, sill ellette yoi^^^ kua. niin on teidn kuitenkin silloin -o^ kempi olla valveilla."
TEESI ESMOTSEN
Kun heidn 25vuotishpivns^^ keni. aloittivat iti Ja is askareens^^ ten tavallisesti. iti kuitenkin i^^ oija
"Is, Uedtk. mik piv tanaan "Joo. tiedn kyll." "Mits jos vlin juhUttaisim. Is tumni vton aikaa ja sanoi "Mit, jos pitisimme ks^den anin
hiljaisuuden?"
|tor:aj
Mu:
jtopist
<aiitta
