Kirj. Sohvi
"ILJEI TIMO! Lopeta nyt jo sinakm . i J . tysi, ky.l se tmn viikon osal-
le riitt. Irhdetan mieluimmin ui- anaan, ett ehditn takaisin ianssei-
"Sinp sen sanoit. Olenkin tss j lopettelemassa titm. J a kyll se uinu- nen hyv tekee kun on ollut niin kuuma Soko pivn'V vastasi puhuteltu.
Hetken kuluttua jo astelivatkin rin- nakkain oikopolkua jrvelle Umo ja Mikko, naapurusten samanikiset pojat, lapsuuden toverit ja eroittamattomat ys- tvt. Monta oli yhteist kepposta tul- lut tehdyksi ja nyt jo nuorukaiaksivar-
. tuttuaan eivSt koskaan ihastuneet ma- niaan tyttn, sill eivt halunneet ys- tvyyttn milln rikkoa. Siin he as- telivat nytkin rinnakkain auringon rus-
keiksi paahtamina uhkuen terveytt ja nuoruutta. 3aapuivat rantaan eik n-
kynyt muita tavallisella uintipaikalla. Timo siiu riisiiessaan jutteli kuin itsek-
"On se tuo Martticn hyv mies, vaikka onkin rikas. Niinkuin nyt nit veneitnkin tss rannalla on useam- pia ja niit saa lainailla lupaa kysymt- t , kunhan vain tiK> takaisin eik riko tai tee muuta pahaa. Tmn pienin vene oh minuakin monasti jrvell keinutel- lut, milloin kaloja kiusaten, milloin taas on jonkun tyttlapsen kanssa haa- veiltu. Tm onkin h3rv ja kevyt vene ja nyt se on aivan erinomainen kun saa tmn kokkapuolen lukolliseen kaappiin vaatteensa laittaa. Eihn tll nyt varkaista ole pelkoa, mutta joku ilki- ikurinen voisi vaikka vaatteet piilottaa meidn uimassa ollessa, ^rk tll p- fis niihin muurahaiset ettei tarvitse fl- ikeenpin itsen k3msi. Tuoppas nyt Mikko sinkin vaatteesi tnne, ett saan kaapin lukk<K)n ja avaimen narulla ran- teeseeni. 'Kumpi on ennen jrvess?"
Melkein samaan aikaan knului kaksi molskhdusta Ja <vesi vaahtona ryppysi - Ituh kaksi-nuordcatsta elmn ilosta fr- vess rkisaiii. Aika -iului pian, inutta ei
' sit-vprvifejssi^^ : -vin^ i^ ^^ s u a o kuu--
.-^U jaMartta:!^ tulevat-
., ;; ^ mnsBs- etteivtjse^ meit.-"., . ; Kiireesti pojat etenivt rannasta^ p^^ ^
. pin ja tytt keskustelivat ja hyppeli- ^ t kevyesti^ven^^^ toiselle eiArt- !c huomanneet jrvess olijoita. Kun pojat luulivat olevansa tarpeeksi kauka- na, kntyivt he tarkastelemaan tytt- jen touhuja. Eivt nkyneet manaan aikovana koska meim ^t suoraan veneit- ten luo ja siin hetken aikaa hriK tyn irroittiyat yhden asettuen kumpi- akin keskelle soutamaan yhdell airolla ja suuntana nkyi olevan vastakkainen ranta.
"Eiks vaan ole komea tytt tuo Ai- li?"
lemaan "kapskkejmme-*, niin Dagmar ja Sam Rajala tulivat ja komensivat meidt matkaansa. Tm olikin viimei-. nen kylilypaikka tll lomareisulla.
Seuraavana aamuna hyvstelimme Alman y\ Antin, joiden vieraanvarai- suudesta olimme nauttineet niin mone- na pivn.
Etel-Ontario ji selkmme taakse ja ne monet tuttavat joille olemme suures- sa kiitollisuuden velassa. >^^ i" P^ '^^ t>j keslomani, joka on ehk muistorik- kaimpia hetki, mit olen tyni lomassa viettnyt.
LoppiL
"Taitaa sinulla^olla piiput sinnepin kaMellaan?"
"No ei se ole ^el muuta knin oHaan yhdess ihailtu kaunista maailmaa. Mennn kai mekin jo pian takain, ett ehditn tyttj tanssittamaan. Sinne kai hekin jo menivt. On se mu- kavaa kiusoitella, ett nhtiin rannalta heidn lantns eivtk uenneet meist mitn." . . v
Kilpaa uivat pojat rantaan J^ mutta kolkko oli ylltys kun huomasivat tyt- tjen lhteneen juuri sill veneell, jossa heidn vaatteensa; olivat lukittui- na kaapissa. Eihn siin noituminen auttanut. Koettivat pensasten takana piileksi ja odotella hmrn tulok. I<ai- ha oli sekin lohdutus^ . Ei tuie Suomessa kesll kunnon Mmr edes yll ja lisksi oU "Viel Jauantai-ilta^ j^^ tanssit niin ei ollut paljoa tietoa-iLuinka selvit pulasta. Ei ollut halua turvau- tua k e n e n k sivullisenkaan apuun ja tehd itsen iiaurettavksr^^^^^ mistp sit apua olisi saaimtkan kun lhim^ pn talcM n^kin dli taipeeksi pitli^ matka vilkasliik'enteisell paikalla alastoman midien.
Mikko jo voivotteii: "kyllp ne ty- tt nyt meille tepposen tekivt. Ja kun ei sinne tansseihinkaan pse niin ei tie-
,d kuka sit Ailiakin tanssittaa." "Ei tss nyt tuskailu auta."" Ja kyll
se tytt .siell tallella pysyy, parempana pit kun et ole aina nkyvis^. Olen koettanut suunnitella mist olisi parasta^ yritt kotia pin. Se on ainadcin var- maa, ettei samaa - tiet uskalla yritt- kn mist tultiin, se kun on koko mat- kan liky vli paikalla. Matka pitenee ainakin puolella ja onhan sit kolmessa kilometriss imatkaa kun nkymttm- n pitisi menn. Koetetaan kulkea ojia pitkin ja peltojen pientaria matalana. Mutta tarkkana siin on oltava ja kum- mankin on ensiksi arvk>itva tilanne ja
' tditv iiarkintansa: mukaan eik keastiiseurttavatoista. Oletko valmis,
jflain%:Jhden nyt?." i i^i^kttoi is l on^ jhonMn Jhte,
vjin^eltJsffl-ki^aln^l^iSS .i^^ipto-.T&m sannasta 'tc^le-
:-vimn^-^^<m'^iHte^-.aH?^ - .'laveani tn^Q^n: .reunasi liels^vat vO(^lj^;sQ^i\M t^iiaisiustta tieni ylitt-- : ml^ en .^ j^Up'olikin,vilkas 'Siikemiej ..CKOtllut^ ^ykSi jk^uMSirvo^ ehtm^ vista^im jo;tonEm.ilnmntm^f^^in harmiUi^n^ia olivat kaksittaisi kulke-^ vt haaveelliset.parit. Heill sit. aikaa nkyi olevan kun eivt tuntuneet mene-
. vn nkymttmiin-koko iltana. Psi- A^t'sentn tien ylittmn ja sitten
matalana ojaa pitkin minkauankun sit psi kotia pin. Oli siin vlill pieni harva metskin.,Sai siell edes.sfana- kulkea. - ^ M i k k o - a - ' h e t k e i ^ i 2 ^ ^ varovaisuuden, kun edell kulkenut Ti - mo hyppsi puskikkoon piiloon ja al- loin polulla tulikin vastaan joku nais- henkil. Mikko lhti laukkaamaan mink jaloistaan psi ja siin pojat eksyivt toisistaan. Nainen kertoi sit- ten kylll juttua alasti juoksentelevasta
'miehest ja sitks tuumailtiin kukahan hn mahtoi olla.
Timo odotteli hetken aikaar mutta kun ei kuulunut ^nkyTiy t nut^ lhti yksikseen jatkamaan- matkaa. Kaikki kvi hnelt hyvin siihen saakka kun hn psi Kaihokallion juurelle. Sit paikkaa ,hn oli.-alusta asti peln-- a3rtkin. S^ oli laaja korkea kallio ja vaan muutama pieni puskifcko kasvoi alempana, laki oli aivan sile ja paljas. Ja mik pahinta niin se oli paikkakun- nalla mieluinen vapaahetkien vietto- ^ paikka. Siell'nuoret kohtasivat toisi- aan ja mielelln siell vanhenmatkin istahtivat ihaillen laajaa < nkalaa joka sielt avautui. Timon oli ylitettv t-
, m^kallio sill >kiertkan ei .sit voi- nut kun vilkskulkuinen maantie oli air
ivan kallion sivussa ja Timon koti oli heti kallion takana... Timo seuraa liikett kalliolla viimeisen puskikon turvasta: Ei nyttnyt olevan mitn; mah^Hisuut- ta pst 3^ 11. :
Mutta apu tulikin odottamattomalta- suunnalta. Siin lhell -oli pienoinen tupa ja emnt astui Juuri pihalle kdes- sn vastapesty hame asettaen sen na- rulle kuivamaan. Ei ollut emnt ps- syt eteist pitemmlle kun jo Timo hykksi hameen luo kietaisten sen jo- tenkin ymprilleen ja samaa kyyti yli silen kallion ja niin hn psi onnelli- sesti kotia, vaikka mrk hame ilkesti tarttui kinttuihin, esten juoksua. H- tisesti hn puki plleen paidan, hou- sut ja kengt ja samaa kyyti naapu- riin, sai sielt tuvan ovipielen naulasta siepattua Mikolle housut ja paudan, ken- ki ^ ^llut :aikaa - etsi, ja kenei&n: nkemtt takaisin samaa tiet kuihioli tullutkin.^ Ensiksi: hn ripusti ottaman- - sa hahieen narulle: samalla: tavalta ^ un
oli ollutkin ja sittn'etsnnan Mikkoa. -Mkm emnt oli hstX xsn.-menv
^ t3^$n iw^tanut 4kkuB3sto js .^un d > tihnyt..h^Stt^np.Q2^,teka3an ulqs ja voivotteli: - . "MahSv minun nk^ra ayt.,vaivaa- kiin jsnw2^>hametta.naful!a ^knmaasr
panin. E!ka 'ketn oEut likellkaa." Sit kumniaa ahdettiin naaparisia o!-
kde^joukc^a katsomaan, sill kamalaa- - Haa ' ^ on jos-varkaita ilmaantuu kun ei
niit ennen ok oUut. SieOhn se name narulla roikkui, kaikessa rauhassa. MQ. kin emnt ei tiennyt mit sanoa hm ei kukaan h a m ^ katoamista uskonut, ja ^^rkin kuin hpeillen sanoi; "Mithn tuo itee hpf??
Timo kulki kiireesti etsien -Mikkoa tietmtt mink hirin oli saanut ai- kaan. Pitklle ei hnen tan^ innutkaan menn kun nki puun heiluvan kun ko- vassa myrskyss i^^ka oli aivan ivyi^ Ihna. Sidlhn se nykyaikamen Aata- mi puussa tappeli pistelevi oksia ja elu koita vastaan, oli hdissn sohaissut ampialspe^ ja siit oli leikki fcankaiia.
"Hei, Tarzanll Tulehan alas saa- maan housut ;jalkaasiftt voit Bjlty. ty ihmisille.' - Timo-laski leikki: puun alle pas-
-tyn.-Mutta puusta kuulurrjynyt Mi- kon ni.
'IJos sinulla "n housut minua varten niin heit ne 4aireestinnne, sill ilman
-niit-en alas tule." , -."K^3fsta.herra Tarjan", ja hjvlla heitolla housut lensivt alimmalle ok- .salle. .Timo kapusi^ samalle oksalle i l - maan mutta r&Sr-ja siioin hn oli puun alla heinikossaoksasta vie^ovasti kiiij^ ni piten; :Kuiva oksa katkesi, mutta se puoli miss; housut-olivat oli viel puus- sa Ja tiej^sti ne kovan onnen, vaatekap- paleet olivat taas eri paikassa kun niit niin kipesti kaipaava omistaja. i sii- n ollut aikaa tuhlattavana kun kuului Joku tulevan, kiireesti vaan puskikkoon. Saatiinhan housutkin vihdoin alas ja hielpotuksesta huokaisten puki Mkko ne plleen. Sitten lhdettiin rantaan katsomaan jokp vene oli tuotu takaisin. Oli se meno nyt toisenlaista kun ei tar- vinnut ihmisi piileksi. Vene oli ran- nassa ja vaatteet hyvss tallessa lue- tussa kaapissja. ^ - '
Jlkeenpin pojilla oli :haiiskaa muis- . telemista kikkailustaan, mutta kukaap ei saanut siit tietoa.; Huhu alastoman Hiiiehen. liikkumisesta paikkakunnalla loppui kun eL mitn muuta kuulunut, mutta mkin-emnt ihmeteltiin, etta on tainnut tulla^vanhaksi kun omiaaa -juttdee. ' -
. , : > : i ; # ^ ; ^ s f e ^ l ^ f r ^ ^ -kuoli m ketOisi-^mts.: .atri<:e. KeUett,: jaftaen j
sa." Meni. Ja oikein ksllan kopeloi '.jaK^ -^ s^stamsntissa^ n jmrttiin, etta jaaiis- tst on=liyttt^ $5^^^ ^^ se- ; m n t e y t a y n sisiliskonsa hoitaini^^
narun.past pnhn mutta kun^i vaan hametta nkynyt niin Thti pelstyksis- sn Qaapuriin mis^. tyttrens oli ja voivotteli.
"TIIU Mari pian kotia kun mun mek- koni hvis narulta juuri kun ssn siihen
. Vanlun. katu Canadassa on Notre Dame Quebecin alakaupungilla.
Jimmy Bourassa-mminen lentj, katosi lennottaan jo viime toukokuussa YeUoivknijen pohjoispuolella. Syt hancn It- neens on lydetty ern jrven rannalta. Kotjeessa oli paperi lippu, jossa sanotaan, ett' hn lhtee jalkaisin yrutam.-^ misasmmoiUe 200 mailin phn. Hnen etsintns on aloitettu uudelleen. ' '