Tyyneln liuvlla oH erlttia kauniilla paikalla, lahden rannalla. Taustalla k- liosi melkein kkijyrkk Pankan vuoren- Tinne. Komeat kuuset, jotka turhaan koettivat kurkistaa Pankan laelle, kaar- sivat pohjoisen puolelta huvilaa; ainoas- taan rannan puolella oli vihre nurmeke, jossa seisoi jokunen valkorunkoinen koi- vu, iknkuin "ujostellen korkeiden (kuus- ten seuraa.
Huvila oli korkea, jyrkkkattoinen. Itsivulla, ylkerrasta oli hauska parve- ke, jonka kaiteita kuusen oksat sivelivt, ja jossa oli hauska kuunnella pienten laulajien suloisia liverryksi.
Huoneista trkein oli pirtti, valoisa ja koricea huone neljine akkunoineen-, maa- Saamattomine lattioineen ja peittmtt- imine seinineen. Pirtist noustiin mu- ikavia kiertoportaita ylkerran molem- piin hfuoneisiin, joista parvekehuone p- tettiin luovuttaa Lailalle, mutta jota Ar- mas siihen asti sai kytt makuuhuo- neenaan. Alakerrassa paitsi keittit oli viel pari pienemp huonetta, joista toinen valkeine kalustoineen J&:Sointau- luineen yh viel oli samassa kunnossa kuin se oli olhit Armaan idin eless.
Ensimminen viikko Tyynelss meni Armaalta aivan huomaamatta, olihan siell niin paljon jrjestmist ja puu- haa, ettei paljon joutanut ajattelemaan, 'Koko vitkkoon hn ei edes viulua pit- nyt kdessn. Mutta sitten, kun hn
 sen otti taas esille ja asettui oillakkoka- tmarin parvekkeelle, rupesi hnen syd- mens kiivaammin sykkimn, ja hnen silmns hehkuivat, sill nyt kuvastuivat hnen sielunsa silmin eteen Lailan sil- mt sellaisina, kuin ne loistavimmillaan olivat hnelle nkyneet.
Armas alkoi soittaa hiljaa, jousi kulki kuin hennosti hyvillen viulunkieli, snutta ni paisui vhitellenvyoimakr kaaksi, ja esiin tulvahti aina uudelk^ iknkuin kimppu sihkyvi steit, v- lill se oli taas tenhoavan lumoavaa, vie- aioa, houkuttelevaa kutsuvaa kuin seiree- nien laulu. Soittajan silmt paloivat, sierd!imet vavahtelivat ja huulet vrisi- vt; hn oli kuin juovuksissa omasta soi-
' tostansa.--^ ' " v ^ Pikku laululinnut, jotka olivat soiton
liimoufeest lentneet kMuse^ laulamatta kuunnelleet tuota ihmtel- iist soittoa, 'katselivat nyt ihmeissn soittajaa ja alkoivat sitten liverrelF, v- hitellen saattaen uittajan mielentilan ' tasapainoon.
Eivt kuitenkaan ainoastaan lintuset olleet tenhoavaa soitoa lumoissa. Par- : vekkeen alla oli akkuna auM ja huonees- f sa istui Ester ksitytn tehden, mut- ta soiton kuultuaan jivt kdet liiWvu- snattomiksi syliin posket purppuioituivat ja silmien kiilto kirkastui, kun sveleet kantautuivat ylhlt hnei| luokseen. T<uon soiton hh oli ennenkin % oli silloinkinMnet lumonnut, oli tehnyt
 syveKn /vailrat^^ nin tai Bachin hienoimmat svellykset. * Ester muisti sen yon hyvin; ja hn oli sen jlkeen parikin kertaa pyytnyt Ar- -
- ihasta sit'solttamkii, mutta'-Af^ teli, eli sanonut kykenevns sit vie- ' l silloin esittmn. ~ Nyt hn soittaa ' sen minulle, riemuitsi Esterin sydn.
Oli onni, ettei hn ymmartnjrt soiton
ankarasti, mutta niinhn tehtiin useim- ^ mille kotimaisille elokuville ja olihan siihen monasti syytki. Nyt olen ko- vasti utelias nkemn minklaiset ar- '
' vostelut tuo elokuva tFi saa. Siihen- hn voi paljon vaicuttaa ^kin kun kuu-
. lee' vuosien," eM: vuosikymmenienkin - jlkeen -omaa idinkieltn  puhuttavan. -' . Ja sata-sk siihen liitlyi^t tapohtur ' . mat, ovat t i  l t i hyvin kakkana, eloku- ^ .vasta/
tarkoitusta, sill silloin olisi hnen syd- mens srkynyt. _
- Aranas, Arrmas, tulehan jo alas! Ester ihuusi.
Armas laskeutui hidastellen j Ester otti hnet steilevin, onnesta loistavin silmin vastaan.
 Kiitos, 'kiitos soitostasi, jota olen talvesta saakka ikvinyt uudelleen kuulla. Nyt soitit lumoavan fantasiasi.
Armas tunsi punastuvnsa hpest, hn seisoi kuin rikollinen tuomarinsa
/edess.- Maitta Ester oli kaikesta tietmtn,
hym3nllen hn virkkoi: Tulehan t- hn viereeni, ett saan oikein sinua kiit- t.
Silloin Armas vaipui polvilleen ja pai- noi mustakiharaisen pns morsiamensa hehnaan ja kyynel kieri hnen silmis- tn.
Ester siveli hienoilla sormillaan kiil- tvi kiharoita ja sanoi:
 Sinunhan pitisi olla ylpe kuin kuningas, sill tuskinpa kukaan toinen voisi noin ihanasti-soittaa, sin tulet kuin pieni lapsi, joka on pudottanut idin so- keriastian ja sitten piiloittaa pns i- tins vhelmaan.
 Sin olet hyv ja rakas, sin olet aivan liian h3rv minulle, kuiskasi Ar- mas.
 Mit sin, lapsi parka, nyt hptt, sinhn toki meist kahdesta olet parem-
P,
ILMESTYY EHIKOISENA
illli ii i i i l i l S i i JOXJTLUKUUN 22 PMViiM
Kuten ennenkin, julkaistaan tss nmmierossa yksityisten, jrjestjen sek liikelaitosten joulun ja uuden vuoden onnitteluja. Sanomalehdess Vstvien, omaisten ja tuttavien tervehtiminen on kytnnllist ja mukavaa.
Halvin joukkotervehdys kehyksiss julkaistuna on $6.00 ja tavallisten yksityisten tervehdysten minimihinta on 25 sentti. Listain tiUee olla kont- torissa joulukuun 10 pivn menness.
KHRJOITTK NIMET HYVIH SEhYABTi
maan Esterin viereen,  Min en - edes telvoilinen sinun ken^ nnanho
pstmn.
Et amakaan nyt, kun Ulinalla kenki o:ekaan, vastasi Ester nauraen
Armas otti nyt Esterin kden omal sa, silitteli sit, vei sen huulilleen! painoi poskeansa vastaan.
 Mutta sinullahan on kuumat 'ket, virkkoi Ester.  ivanhan sini lienee kuumetta.
 "Kuuma veri on aina kuumaa, k| minun lmpni on normaali.  Kut' Ester .
 Mit haluat?  JLaula nyt jotakin. Armas otti matalan jakkaran, Isti
tui siihen ja painoi pns Esterin syj Ester laski ktens hnen hiuksilleen alkoi laulaa suloisella nelln.
Ei koskaan Esterin ^ ni ollut soit" niin kauniina kuin nyt, ja Armaan il\ nan yli liukui lmmin laine. i^.
Sen pivn iltaan asti Armas oli ris hallinen. Hn otti osaa kasvitarhatyh'' ja puuhaili yhdess toisten kanssa. M|| ta ilialla vikkyivt Lailan silmt tlk hnen, dessh, eik hn saanut un| Hn olisi mielelln noussut yls ja soS tanut "Silmien laulua"^ mutta hn taht - soittaa sen vain itselleen, kenenkn sl { kuuntelemalla, ketn hiritsemtt siksi hn antoi sen svelen soida V2
; sielukaan. Siihen hn vihdoin nukki kin ja nki unta  Lailasta.
Aamulla aikaisin, toisten viel nukk essa, nousi Armas yls, pukeutui hilja
. otti viulunsa ja hiipi ulos. Keskui aurinko oli jo korkealla; pienet laulaj tervehtivt hnt kymmenin nin, k; hn nousi Pankan rinnett yls. Yu relle pstyn Armas ei malttanut ps ' jokaan katsella suurenmoista luonto  Hn jtti sen taakseen ja laskeutui to! ta, loivaa ripnettr alas, kulki viel ka| paleen matkaa juhlallisessa kuusikoss. kunnes tuli pieneen aukeamaan, joka c kuin temppelli mahtavine pilareineen j korkeine kupukattoineen. Lattiana c pehme sammalmatto. Siin oli jok istuinkin, vihre sammalmts. Yhdc le niist Armas istuutui ja alkoi soitta Ja kun viulun ni vihdoin sammui, ist?
" M n sihi pitkt ajat liikkumatta kii eiot olento. ^ 1
Tmn aamun jlkeen Armas ka; 7 melkein jol^^^p^ tll paikat " soittamassa,, mutta koskaan hn ei py^
tnjnt sinne^ E Ja vai! ka hn. tiesi, kuinka: rauhoittavasti Estf rin seura hneen vaikutti ja kuinka R ter isholoUaan karkoitti nuo luvatu ' mat ajatukset ja haaveilut hnen mi :estaan> sittenkin hn haki yksinisyyj- t ja oli valun p^ ^^ ^ pivkin yksla metsss ja temppeilissn. i
Hn laski pivt tarkkaan, mitk oi sivat viel Lailan tuloon, ne tuntuivi vhenevn rettmn hitaasti. 1,^
Esterikin huomasi Armaan mutta ei osannut aavistaa, tuotti. Hn aryeli ,ett ArmaaUa, jo^ on tottunut vilkkaaseen elmn, on ik| v t^ss hiljaisuudessa. Armas ei o^ l|l mikn innokas kalamies, lukea ja sffit^ telia hn ei aina jaksanut ja puhelenf njen hnen jaf idin kanssa ei aina huvittanut. Ikvh^ silloin tulee kostakin. Nin ptellen Esterkin c mielissn Lailan tulosta, odottaen hi t Tyyneln elvyttjksi.
Laila oli jo aikaa sitten 'mrnnyt t lopivhs, hnelt saapui kerran vnH* sa^tikortti, joka Armaalle toi mitasc
, loisimman tervdidyksen, vaikka se olik Esterille osoitettu.
Fi\^t&uluivat, ate^ eteenpa Mennyt oli juhannuskin. Mansikat al- koivat punertua ja pivt vhenivt maan Jskelmista: ndjn, ko^
ja seuraavaaaiJis^