4 - s' i^a--.
HK O - U N T A I N tuulet olivat puhal-taneet viimeisetkm lumet kallioiden rioteih. Herttaiset piei^t puroset hyp- pelivt floisesti kieniurtelevia uomia pit- kin avaraa Laatokan lahiea^obti. Veh- mas vihre ruoho tyontytyf jdia rako- sesta valmistaen kesn kaunista mattoa nille yleville kallioille, joiHa he kaksi silloin kerran/kauan, kauan sitten sa- moilivat. Ksi kdess he kulkivat mil- loin vakava ilme kasvoillaan elmn kysymyksi pohtiva ilme - millom val- l2ft<mta hetten hurmaa tuntien naurun helinn kaikuessa kilpaa kuin villivar- sat rajusti juosten, tytt paeten, poika perss porhaltaen ja viimein keijukai- sensa kiinni saaden . . .
Tuossa on sammaloitunut kivi, jonka pll heidn oli tapana istua silloin, kun he keskustelivat tulevaisuudesta, tai (muuten nettmin toisiinsa Nojaten. Ni in , se oli helluntai, kun he ensi ker- ran eksyivt tlle paikalle ja siihen iki- ajoiksi ihastuivat. Silloin Karjalan mail- la laululintuset kauneimmat laulunsa helskyttelivt. . Se oli musiikkia, joka painui nuoruuden palavaa intoa uhku- viin sydmiin lhtemttmn muisto- na. Kevt, nuoruus ja rakkaus, nehn kulkevat ksi kdess ja niiden lumois- sa ihminen el hurmiotilassa . . .
Keski-in sivuuttanut nainen kulkee
nit maita nyt yksin. Joka askel muis tuttaa hnelle tuosta kerran eletyst el- mst, elmst, jonka kaltaista ei h- nen kohdalleen ole koskaan en sen . jlkeen tullut. Ihmeellist, miksi ei sa- manlaisia kokemuksia voi tulla useam- paan kertaan, hn ihmettelee. Miksi , vaikka elmn kulku on muovautunut niin tavallisen tasaiseksi perhe-elmk- si, miksi sen alkuaikoinakaan ei ole tun- tenut sit pyh rakkauden tulta, jonka tunteen, .vain ensirakkaus toi? Miksi..sen piti jd pysyvisen kytenubn sin- ne syvimmlle paikalle ihmisen sisus- kunnassa?
As^el, pari, kolme viel ja nyt hn on kallion kauneimmalla paikalla. Tuolla alhaalla. Laatokan tyrskyt iskevt ki- vist sein vasten aivan samoin kuin kolme vuosikymment sitten. Onko se pitk aika? kysyy nainen itseltn. E i , eilenhn me tll olimme. Tuos- sa istui Yrj, veti minut syliins, ja suuteli minua ensi kerran. Oh! .annoin- ko sen tosiaankin tapahtua? Naisen ke- . hoa puistattaa joku ihmeellinen vris- tys. Ei suinkaan se ole inhoa oi, mi- thn se on? Se kuumentaa ja panee sy- dmen lymn monta ylimrist lynti . . .
Qn^o siit niin pitk aika? En ko- ko sin aikana <rfe kertaakaan pssyt nill mailla kymn. Sen; vuoksi tn- ne paluti tuntuului^ . niinkuin hn olisi juuri,eilen tuota luikertelevaa alatiet astellut kaiipungista ja Hn ^is i liit- tynyt'seuraan tuosta somasta punaises- ta taiosU ~ tien vierest h^rinyilevaa, - iLaksin Jkasin vastaairattvada. ~ Ksi kdessi>be oliyac alkaneet vaeUuksoisa laakson^ pohjukasta nousten, kiipeilieet kukkuUut l:ohti. Mahtavat nkalat avautuivat sielt lakeuksien lapsen sil- mien et^. Mooel saaret, nieznet ja lah- det siintvn ulapan takaa kaukomaina kangastelivat. Ja kuinka hn, Karjalan poika osasi maakuntaansa ylist ja Marjatta pieni ylistykseen yhtyi. Omat laajat lakeutensa lupasi unohtaa ja ai- koi astua pahtmiaan tt ihanaa maa- kuntaa; jossa laulun mahtikin sai eri- koismutidon . . .
Niatn ryhdistytyy tyteen pituu- teensa, astuu mahtavan petjn viereen,
ta soud juoksutti hnetkin latoon. Son- ni kivi makaamaan ja mr^timan la- don Ofen eteen ja otti pitkn ajan, en- nenktaid p^^inune pois.
Sellaisu se oli silloin mutu kylli viejkin olisi naurustaan pitelemistii, jos joutuisi vihaisen sonnin kanssa kilpa- Ue.' - .
Shm 10 : ' t > r. .
A I N O TOIVONEN:
**Menetimme kauniin niiss hn niin usein on seisonut ja laulanut. Huomaamattaan hn hyri- lee: .
"Tuhanten rantain partahilla herj armas synnyinmaa! Herj taivaan rantamilla jo aamun koitos leimuaa ..."
ni paisuu paisumistaan. 'Rint,a kohoaa, ni selkenee. Tss laailaa yhdeksntoistavuotias neito maailman kauneinta laulua maailman parhain poika rinnallaan . . .
"Soittomme sumn viel peitt vaan,iset haamut karkoita! Herran haltuun rientos heit elosi hetken aamuna . . ."
Laulu kiirii y l i ulapan,,lpi metsien.- Se skeelt nainen laulaa sit laulua, joka on aina saanut hnet herkisty- mn aina kyyneliin asti. I^Jin hn on siirtynyt ajassa kolmekjmtiment,vuotta taaksepin ja vahvasti uskoo olevansa nuori tytt eniisilt ajoilta . . . ' *^ Kk<5a& kultakknen kuk- kuu ... . " j a . niin eddleen, laulu toisensa perst, tulee mieleen ja ne tytyy lau- laa. Mikp tll on laulaessa, 'kun saa hallita yksin koko tienoota.
Eip laulaja ole tullut silmilleeksi taaksensa. Hn on vain katsellut ulapal- le, eik ole huomannut vierasta kuun- telijaa. Kiemurtelevaa polkua pitkin on hiljalleen noussut mies. .\stunta ei ole en reipasta, joskaan ei voi menn sa- nomaan, ett tuon kynnin hiljaisuus johtuisi jalkojen kankeudesta, sill yht
hyvin tulija on voinut laulua kuunnel- lessaan hUjenta astuntaansa. Ny t hn on pyshtynyt ern kuusen suojaan^ katsellen sielt^ iLauan ja tarkasti ylpuo- lellaan olevaa laulajatyttan. Huokaus psee miehen rinnasta, syv ja surul- linen . . .
~ Tuolla hn seisoo ja laulaa niin- kuin ennen. Hattu on heitetty mttlle ja tuuli on irroittamit ohimoilta kiha- ran tukan valtoinaan liefiumaan. Mit! Onko se yh noin mustakin! Ja varta- lo suora ja solakka. Eik hneen ajan- hmtnas pystykn . . . ?
Mit hn sanoikaan v. "06? Muis- telen nauraneeni nuoren tytn teorialle:
^'Jos ihminen jaksaa olla kaikille hy- v, unohtaa ja anteeksi antaa lhim- miselleen pahimmatkin vryydet, h- nen tuottamansa krsimykset jos ai-
na tahtoo ja koettaa kmfi i asiat parham pin, e i k ^ Z hwttydy toivottomaka jT^ rakastaa latista elmnkaftati tiste ihnaa, ja jos ennenkajn^ sa elmn vaiheissa opi^i luonndlista steUev^ h y ^ koskaan vanhene.''
Noin hn puhui. Sanoi is nelle tmn neuvon antaneen. \ hn sellainen henkil, joUa on ky silytt nuoruutensa TiehkZ^ 'kauan . . . ?
Mies tunnustelee, voisiko ia^ vartalonsa viel suoraksi. Ei,cij hartiat ovat painuneet auttatnatti- kumaraan. - En ehk meneka| ylemmksi^ mitp hnelle pettji tuottamaan,, voi hyvinkin kmit^ nunkin silyneen ennallaan .
VLITMME RAHAA SUOMEEN 2V1AKSA3MBVIE PIVN KORKECVfMAN KURSSIN
Pionia sunuiMi 5,C|0a Smk. $ 1 9 ^ yaaa lhetyskulut SlOi JokainMi. MuraaiRt 1.009. auirkkaa ^8S: >
R a h a l h e t y k s e n n e toimiteta&n vastaanottajalle lOtlA pivn dsUfll kaiseUe lahettj&Jle lhetetf tn valtaanottajan allekirjoittama kuitti
VAPAUS TRAV& AGEI P . O . B O X 69 SUDBURY.ONT/
f en n ia LEVYUUTUUDET! Suositun hanuritaiteilijan
PAUL NORRBAGK'AN
Uudet Pinia-levyt ovat seuraavat: P 107-KeaftlUan viaaW< ftr , .Merikanto, aov. Pau^
F lOS Idimoava hetki, tancv. t&v, P a u l M c n ^ ^ KtiOkurin valsBi. sov. P a u l NorriMick
] F 109 act&mainen tunnelma, sir. P a u l Norrback Po lkka sikenn& No, 1, un. P a u l Norrback
F 110 B k m r Street Rfaiunba; P a y l Norrback K o t i a muisteUcKa, iralssi. siT. P a u l Norrback
F 111 6uoznAlalnen kansanlaulu s i k e r m No. 2, sov. Nmrback or kaunis kesiUlta l a u L Laur t l ,aine. sftest. Norrback
F 112 Lapsuudeti kot i , lauL L a u r i Z^ine . sftst. Norrback Rakkauden hTmy, tango. aftv. Pietro Fros in i
F 113 M e i s t o kukka, J i k k a . sov. P a u l NorrbackL MuBtalaislaulaja, a&v. P . de Sarasate. sov. Norrback
Lketmmt levyj kaikMle Canadassa
HINTA $1^5 KPL.
(Oetajaa jnakael tavl i lMtyakitl i i t )
Postttilausten tulee kls i i t i f t . vfthintiLin kolme levy, Ti la tkaa osoitteella:
VAPAUS PU6USHING CO. LTD. Leijona-, Fennia- ja Beavtr-ievyjem tukku- jt^ vikittiiamyyjii Canadassa.
P. a BOX CS STOBUBY, ONTABIO
j