K i r j . M A R J A T T A
tuu AnnanLiisa viimein * vuoteelleen. Kiitollisena hn sulkee vsyneet sil- mns yuneen.
(Jatkoa)
ANNA-iLlISA on pttnyt menn kvisemn tuoUa sairaalassa, miss hn oli ollut hoitajana jonkin ~ " vuoden. Siell on monta tuttavaa vie- Vuodet vierivt ja aika rient . . . l entiselt ajalta. Hn on myskin Anna-Liisan elm on sopeutunut hiljai- tervetullut joka kotiin vieraaksi. Hn een uomaansa. Mikp rikkoisikkan
-kertoo myskin Lisan ja Eskon lyt- yksinisen ihmisen mielenrauhaa. Tuos- lapsesta.' Silloin Esti, hnen entinen sa hiljaisessa ja rauhaUisessa kodissa pn toverinsa muistuttaa, ett jokin mies oU pikku. Sirkka venynyt jo tyteen ikn.
kynyt sairaalassa muutama viikko sit- Hnest on kehittynyt kaunis tumma ten ja Uedustellut hnt. Esti^etsi sit- ' ^ "0  kiltU ja hyv. Hn osaa antaa ten tuon miehen jttmn osoitteen.
Seuraavana pivn Anna-Liisa soit- taa tuolla osoitteella asianomaiseen paikkaan. Sielt ilmoitettiin, e t t mies oli kuollut. Jonkin aikaa sairaalasta psyns jlkeen oli hn joutunut ta-
' paturman uhriksi. Hnelt oli jnyt pieni tytr, Sirkka-Liisa, joka nyt on tydellisesti orpo. Tytt on nyt isn-
' s sisaren hoidossa.' uAnna-Liisa meni tapaamaan tuota
idin arvon huoltajalleen^ Koulunsa on hn kynyt menestyksell ja valmis- tunut idin toivomuksen mukaisesti sai- raanhoitajattareksi.
Rinnan Martan ja Topin tyttren Ir- man kanssa on hu kasvanut. Yhteiset koulumatkat ovat sitoneet heidt eroit-' tamattomiksi tovereiksi. Kaikki pienet hauskuudet ja harmit he ovat jakaneet keskenn. Usein illoin tytt ovat omil- la teilln ja Sill aikaa^anhemmat is- tuvat lmpimss sopessa, joko Anna-
naista ja pikku tytt ja lysikin hei- Liisan pikku kodissa tai. Martan ja To- dt molemmat  saman tyttsen, josta ^ ^ ^ ^ kertoillen vajihoja muisto- han kerran oli huolehtiva kuolevan i- din viimeisen toivomuksen mukaisesti.
Sisar kertoi liikuttavan tarinan nuo- ren isn elmst. Hn oli oikein hy- v poika, kertoi sisar ja vaimonsa kuo- lema koski hneen kovasti. Minun luo- nani hn asui pienen tyttns kanssa ja min hoidin Sirkka-Liisan oman tytt- ni rinnalla, puheli sisar Anna-Liisalle. INyt on minulla jo kaksi nuorempaa las- ta ja kun Ernest kuoli, on vaikea sa- noa mik tulee lapsen osaksi. Meill ei
ja. Martta sisko uskaltaa joskus kiu- soitella Anna-Liisaa Topin rakkaudella, mutta kaikki se on kuitenkin vain leik- ki. Joskus Mi tenkin vakavuus kuvas- tuu kaikkien asianomaisten silmist, kun he muistelevat nuoruuden aikaa, rakkauden hermisen aikaa. Se rak- kaus oli kuitenkin tuomittu kuolemaan ennen" tydellist hermistn ja tyttymistn.
Anna-Liisa kuitenkin muistaa aina kiitollisuudella, kuinka Topi nosti ja auttoi hnt k6vimman koetuksen kes-
Partiopoikien-ollessa ulkoilutnatkalla Saii^ Gabriel-vuoristossa Los^-- Angelesin pohjoispuolella, ylltti heidt tlle vtmdenajolle eptavalH-, : , - nen lumimyrsky ja kylmyys. Jalkaisin matkalla olleet pojat oU kak- ; i ; J den vuorokauden kuluttua haettava takaisen hevosilla^ Yll kaksi pp^^ ,^ psta paluumatkalla, i ^ . . ^ ; . .<
:: ole muuta kuin nm vuokrahuoneetpa > mieheni oi|^ pienipalkkainen sekatyli- tmn"
il^J^^-^t^i^. "*" J  ^ u  myhisin iltahetldn viipyy
i l 
j a he molemmat kvivt tyss, tulimme kohtalaisen hyvin toimeen. Ni in , kaipa minun tytyy antaa lapsi pois!
Anna-iLiisa U nettmn kertohut sisaren surullista kertomusta. Sen p-
 tytty hn pyyt saada lihd lapsen. Hn kysyy isn nime ja ptyy lo- puita siihen, ett lapsi on sama, jonka hn on kerran luvannut ottaa huollet- tavakseen . . . Pieni hento tyttnen. Tumma ja kihara tukka kehyst kau- niita kapeita kasvoja. Pieni suloinen Sirkka-Liisa tervehtii ujosti tunteniri- ton ta t  t i  .
Pienen ajan kuluttua pn kaikki sit- ten saatu jrjestykseen. Sirkka-Liisa saa seurata Anna-Liisaa tmn kotiin, Anna-Liisan omana lapsena. ; .
Kauan valvoo Anna-Liisa ensinuni- sen iltana tytn kotiinsa tuotuaan, lai-
* tettuaan tyttsen ensin nukkumaan. ' Tuntuostakin hn kvisee katsomas-
sa pient vierastaan. Outo ja ennen tuntematon tunne t i in- :
tuu hnen rinnassaan. Hn ei piisi en -
Ann-Liisan katse tutun naapurin ikku- nassa. Sinne muistaa hn katselleensa jo lapsena; sillom-kun kotoiset huolet painoivat vanhempia, jotka nyt nukku- vat kalmistossa kauniin kukkakunimun alla . . ; Veljet muistavat joskus har- voin lhett kirjeell pienen terveh- dyksen kotiin. Mutta elm jatkuu. Vsyneet siirtyvt - pois ja uudet elin- voimaiset astuvat tllOe ja jatkavat kes- ken jnytt tyt.
Viel ptt Ann-Liisavalmistaif- tila matkalle, ^  n ptt menn ky- mn Lisan-ja Eskon luokse. n kau- nis kevtaamu, kuti hn mtkalaukkui- neen odottaa maantien vierell linja-au- ton tuloa. Sirkalle on hn edellisen i l - tana keirtoniit lhtevns tapaamaan vanhoja tuttaviasm. : Usean kerranhan he ovat Sirkanyn: kanssa pisty heid^n^ luonaan y i e r : ^ ^ 5irkka^pHutiPekait{ kanssa k^ ^^
mm-
 hoittaa^ r^^^Qib^ioi^^ yksm, pieni, ihmistaimi olisi nyt hn^ l eva t t i i i i^j^j^rm^BH toimeen omansa . . . Isn ijuioleman jS lke^ -tu^rt^^^p;^^^^^^
^yksiniseksi jasyijytetyksi . Sisko kin pn Jiddn pma e l  m ^ ^ ~ ^ T o d  ^
MMJa-Terttuluit koulutouhumee^ on y j j , j ^ \ j j | j ^
hn on yaUia I S h ^  a n Sirk-
m .'ui,':
kuin eri maailmassa. IH kan paremmissa olosuhteissa kasvanut
. kuin Anna^Liisa, j a Slartta sis^o.. No, l Martan luona on hn sentn aina tun- ^ tenut kotoisen rakkauden tuntea. To>
pi taas on aina ollut kuin iso veli, rakas j a tucvallinen. Mii t ta omassa pikku mkiss, on yksinistyyden peikko ollut
" aina peioittamassa. : Mutta nyt tulisi olemaan toisin. Pie
ni Sirkka, joksi hii oli pttnyt kut- sua lasta tst lhtien, olisi riippuvai- nen hnest.. Hn hoitaisi tytn kuin omansa, aivan kuin onian lapsensa. Se tulisi saamaan osakseen rakkautta ja myttuntoa. Niine mietteineen paneu-
$iYu4 Lauiintainau tolB6tam 4 i>iaviiaL 1957
ka oli viel kuiskutellut. hnelle hjrvs- tins, lhtiessn toimeensa.
Iloisena, joskin hiukan vsyneen hn iltapivll koputtaa pienen tohtor rilan ovelle. _ Sydmellinen vastaanotto saa molempien ilmiinTl^jmeleetir^Esko ei ollut kotona, mutta pian saapui hn- kin ja vastaanotto oli taaskin yht sy- dmellinen. _ '
Monta hauskaa hetke he viettvt-  aina iltaisin, kun l^sko on saapunut ko- tiin sairaalasta. Lisan kanssa kahden ollessaan he ovat vakavampia, sill ovathan he jo elmn iltapuoleen ehti- neit. Monta muistoa huoruuden ajal- ta sukeltautuu kuitenkin mieleen ja noi- den muistojen parissa kuluu aika, hiin viihtyisesti.
Mihink minulla en on kiire, huo- maa Anna-Liisa ajattelevansa, kun toi- set pyytvt hnt jmn koko tal- veksi. SirkKakin on kirjoittanut v o i - : vansa hyvin ja tulevansa joskus vapaa-' aikanaan hnt katsomaan. - Ole siel- l vain. niin kauan kuin viihdyt, selitt' hn kirjeissn, s i U  t ^ nut kunnialla elmntysi . . . Sitten tulet viettmn :dmn i l t a p  i v  mi-
V nun luoksenijV s^iU sittenkin olen aina. kaipaava ^ua^ .
? K u n kevt tulee;, saapuu Anna-Liisa- ^ kin^k0tiin; : a i- r koina kynyt^^ Kjrynel- .^ Uhnin hn ny^eihnehtil kaikkia omiaan, j p ] ^ pUvat
: Tc^ in ^ n ^ ; * 4  n g f e ^ ^*^pnilla en-
i l t ao i t JQ h  ^ ^ kevn tuok- su^jrttiiUiihy 'Sunrhe oyai istuneet
t^:yidai;^kin'H}^l^^ , . h^pypeetpirliUe sis- ko^mennyt vuotosll^ '
^^^^^^^ ^her muistelevat kuluneita
vuosia, N e olivat sisltueefe ienemiafft sunia kum iloa . . . Niinhn-oi(&ia
Jhmisdm^ . ^Vaia harvpui kulkei^p^ ku ruusujen.yli. r^- . . - [v;
Olen kai\^innut sinua i^^vaiij^^ noo Topi hiljaa. - 7 Vuosien > kiiluessa''
: pien tottunut siihen^ me. Ethn^^fe^ ;Sm kuulut^jerpit^maitonmst^f j i ^ ^ seemme . . , akastm smua^'kp vuosia sitten,;multa  sili'et'fitaili- nut minusta. Olen ollu^ kosi kanssa, mutta smunVutta^^^^^ piisi selvinneet kmkista^elnTi^
" sista. Lasten sairastuessa "^^f^bid^i muun arvoituksen edess olef sin iffiafi ollut paikallasi apua antaihassa^^ lhtemttmsti 'sitonut itse^ir^ 1:- sydmiimme ^rakkauden siteii j^J^^:- vaikka kohtalo eroittikinmeit^kulke^,^ maan eri teit. ' " ' '
Topi,nousee ja auttaa mjpskin.^-r na-iLiisaa, ho.u^man, . puristaa,: ^ Utea - t  m  n k  t t  J a k u i s k a a : ^ H y v ^
, t, mimin.^hytv hengettkemK^^e.t^^^^ niit unia. - Sitten hn poistuu^pmaU?-, puolelleen. ^ . ..^ . '
Anna-|iiisa menee sislle, rjisuuntuu;. i ja; ky; vuoteella kauan^ muisteUen yaiihoja^ ^^ ^ t^^ kupnes j m i j y m ^ ^ .^i^itt^ Jjaet,.
Viel unessakin hn muistelee:puna-' tukkaista poikaa, joka kauan; Sitten plt^is kosmut hnt Hn tunt i pnneair^ jota voi tuntea vain ihmini,fiioka:.on'  tehnyt velvollisuutensa kanssaihmisin kohtaan. "
(LOPPU) :  : 
i<>nMiksi**N^ Jokaisen joka haluaa saada ttWJaikkrt6mttlc^^ lalMtiiMi Hilee katsoa* etta Xe- ]dn ^ii^^m^^^l^^ joiKiroakiii^l^ ajasta
^ '  ' " TOIMITOS.
_Iaan, kun pakolaiset jrjestivt mea-.. kan Aabenraassa>
lellakia a l ^ kieltjrtyivt lhtemst hotellista, hh teliin suikiemiafeiika ]^un pai? v kaJle kutsuttiin laiset: heiliin kaksi^jplloin^^^k^ poUh ; sia loukkaantui vakayasU . ^ ;