pili:i
iliit
Sivu 6 LAUANTCAEC^, T A M M I K U U N 14 P J i l V J ^
(Jatkoa 4--lt sivulta)
sehill, mii vastata. "Olen pahoil- lani mutta islen pakojtettu alenti- maan myskin koordimaksua" siit^ mit kevll lupasimme."
"Konnat!" shhti Ernest, Ke- sll ette mitannut puita muka kii- reen kuorimisen lakia^ ettei imik ku luisi kallista aikaa puidi pinoami- sessa, Ja \ielaf^ lupasitte ylimris- t niaksua miehelle, joka pysyy tys ^ loppuun asti. Tmk on nyt sit ylimaksua? 3 I^inua ette pet. Teill oli jo alunperin suunnitelma pett meit raatajaraukkoia."
"Hl huoli Bergh suuttua. Te olet- te hy\' metsmies, miesten parhaita, ja me kunnioitamme hv^vi metsmie- hi . -
Ivanauni ke^e>iti johtajan. "Te kunnioitatte hyxH miehi, to-
siaankin, eik svytta, sill heidn x^oi- mansa ja tytaitonsa \\>ittaa heikon ja toilumattoman. Ja heille useassa lapsuksessa vieJ jaa jotakin itsel- leenkin, vaikka aita rutkasti %:aras- taile. Huonommilta menee kaikki ja se on rahan ilkemp teillekin. Sii- n teidn kunnioituksenne,-'
''Punnitkaa sananne!" kivahti joh- taja. >
"Punnittu on. ja ne eirt pMkkea totuudesta hiuskarxmkaan". Ajastaa Ernest.
"Ja minun sanani mys pitaa. Ts - s on niaksuosoituksenne", sanoi loh- taja Ja ojeniu Emestille papeiTn.
'"Ja tss e* ole ollenkaan erehdyt- ty sanoi Ernest lappua sihnaiHeu.
' E i , oikein on laskettu." "Ja tuon thden min raadoin hel-
teisin kespi\nn,, "Mit u<3;oitie helisevi sanoja ja
raadoitte kuin hullu." Johtajan - ness oli lA-aa. ~ ~
"Ivaatteko te minua, i\'3att!ko?'' Ernest astui lhemm johtajaa, mut- ta hallita itsens ja jatkoi: "En tW5- kennellyt tavotellakseni teidn lais- tei^ne suosiota. Min twskentelin kuin hullu siksi kun perheeni tarvnt^ v^aatteiia ruokaa ja raratakseni heil- le niit kj-lmien tullen. T\-skeiite- lin niin siksi, kun njrtiv olevan pit- kst aikaa mahdollisuus tylln ansaita. Josmn olisin saanut tyden maksun, niin monta x-aatdcappaletta olisi perheeni ensi talven kylmi \"as- taan sa^inut."
iihaskaaii ei johtai^n kasvoilla \*- rhtn\t . Tm oli haneBe niin "tut- tua, joka x^iosi ja jonakin aikana joka pixm lujsiii^tintaa nytst, ^ttei se edes ouloudeDaaa Bikuttanut hnt.,
Ja nyt hx-vsti. Tm on xni- meinen kerta kun konttorinne wn "kiinni paiiian, ^rlnlIn tystni ette en riist. ikinr ' kajahutti Ernest vieB c^velta ja loi s*n 3ui- koon,
CH^en ulkomiolelle psty hn al- koi selviteB sekaxna ajatiiksiaan. E i - k tt olisi voitxj A-lit yhteistcft- mmnalla. jos- io\\^rien kaissa olisi pitvstsen x^aciittu t>tta mak- sua. Mutta olik^ hnell^iit tove-
reita, N> lox-^rit olivat x-iisaasSa k\ ' l - . lIcgsettaneel tyi>i melkdn alkiitm ja heidn tiklleftn oli hankittu uusia. Hn Sie o3i ^ -san raatanut kaiken aikaa l M Icc^utulokseBa. Jos M n oli iKMlie tcle pubunut yhteastoimin- nasta ja mnosta, oEx^t he mynta- tieet, tt ajatus nix^S i^ yxm, mutta se n TsBjea toteuttaa,., Samassa fcn tSrmS^ yhteen raan ^TnaTla l ^ t i ^ l a o l t o ^i?iverin kanssa,
"N, saitko t iyen inaksim?'* ^Ea, 3sM iinksas mutakaan saa-
nm. 0 ^ tukeissa k c S i o t e ^ ^
Bertram MiUstn joulusirkus on vuosikausia oUut yksi Lontoon joulukauden mielenkimtozsim- pia nyttelyj ja sen yhteydess esitetyt hevoset nayttdvn paras osa, YU Gena Upkawika joh- tamassa hevosia viimeisiss harjoituksissa ennen esiintymist. ' / , ' : .
Joukm menty
Tuulee ja tuiskuaa, mutta pilven- i^ aosta sentn aurinkokin joskus pil- kist, Jotsi vcsp sanoa, ett on iha- na tahi[iv. Ja miksd, tupa on lmmin ik ole j sa i i Imlta huo- misesta, sen pitgmmn jtaSHle ei ku- kaan tied. Julu <m jmttymss ja lahjat ja ten^eidykset ovat vida hajallaan, mmstuttamassa ysSvista, jotka ovat joulukiirdttfins feeskdla minuakin muistaneet. Vuosia atten xieraana tulin, en timtenut ken , en osannut kidt , outoja nte ta kuuntelin, xnerasta tannerta astuin, nyt maata jo omanani pidn. Usdn itsekseni ihmettelen, miten pian ih- minen voi mukautua utisiin olosuh- teisiin. Mutta sehn on damnhalu, joka pakmttaa imhoittamaan ment- n^n ja toixTomaan tulevaisuudelta uusia antimia.
Tt kirjoittaessani on joulunjl- keinen p iv^ Tuuli tuiskuttaa lun- ta. On kyhna. Rikkaiden pydt not- kuxat viel jouluhe'kkuja ja katajat ovat tulxTllaan tavaraa, nnk ji y l i jouluostosten, E2 tarvitse huolditia liuomisfsta pix-asta. Mutta miks min nin ikkunastani jo len huo-
teistoimintaan, sil olisa voitu tm kiejt pdi vltt, Xe , jo l ia lopetti- vat tx^onsa alkupuoldla, s a i \ ^ ty- den maksun, ja se oK v ^ pirun juo- ni, jHa toiset saatiin pysi}Tnn tys- s loppuun, jolloin vasta mitattiin ja tilitettiin.''
-\lakuloinen mieliala x"allitsa Er- nestin kotona hnen saavuttua ja ket- Tottua kokemansa. Hkku pojukin sen j-mmrsi ja. is salmiin katsoen kx'syi:
''Erantt5:o me sitten saakaan sit lumipukua?*'
Mutta kun hn huomaa ^ d i n sil- miss kyyneSat, niin tuE hn luo. kuT^tti pieni ksins idin kau- laan ja sanMlojjduttsvasiti:
*\-\l itke iti, vmkta sedt on pa- hoja, kyBa me viel saamme ne lumi- puvut. Knnhan ron kasvan san- nassa niin, niin
Pojulta ji kehien Imtse, e lyt- nyt sanoja, mutta Igrnn saattoi kaat- t. m i ^ hansa fixUoii
BfcaiHiai s B t d I i t i laisen jt^isb- xs^&u^tsissi ^rnrtniattiKsa mi- iiellismpTian tidecassaazixi^ Jtmka hinen lapsssa takrat armaan na-
1-OPPU,
unn Kir j . AIVLANDA
M I E L E S S . ^ on aina saulynyt ers kaunis muisto lapsuutou ajil^.
l iani oli kuljettanut mddn kuu- sipaisen sisarjoukon Etela-Suomesta Etel-Pohjanmaalle. Mutta taalla muuttuikin elm meille vhem- m n ^edett\'ksi. Siihra aikaan vid oli K-joi x'anhat tavat ja midipiteet ilyneet varsin paikoO- laan arvostdlessaan viera^xaka- kuntalaiaa- Emme tpaitsa olleet rikkaitakaan. mil kyllkin olia hd-
nosti puettuja ihmisi, ja tnn nen huonosti puettujen lasten \^ e- tavan kelkalla axTistustoimistosta saamiaan hiili ja ruokatarpdta mika he dvt ostaneet niit enni joulua, ja mika he eivt osta niit nyt ja anna. tuoda komeasti kotia? Ovatko hddn vanhnpansa huoli- mattomia, laiskoja, kdx^-ottomia? Eh- kp joku sdlainenkin t ^ u s moniai joukossa on, mutta d niin monta, d lheskn. Tv^t heist monet te-' kisx^t, jos a t olia, ja siten hyvin toimeaitulevansa toix^oisivat. ja tys- s monien noiden lasten huoltajat sortuivat, taistelussa ja puutteessa tauti tuli ja kaatoi. Mutta tarxitsee- ko lasten sen vuoksi krsm, kun kaik- kia elmntarvikkeita on kaupat tul- xillaan ja tehtaat uutta tuottaa. Jos ei x^nhempia ole tai ne eix-t kykene pitmn lapsistaan huolta, niin onko meill niin huono j^tdskunta, ettd se kj'kene kfsista huolditimaan? Ja mihin meidn kouluutettu nuoriso joutuu, kun d hdlldin lydy tyt. Joutuvatko hekin vetmn kelkalla hiili, joulun jlkeen ja xb edt^lleen? Onko x-ika hddn vanhemmissaan, jotka oxrat itsen sstmtt ja sii- n rinnalla itse nlkiintyen koetta- neet heat koukuttaa? Eik heist nseammat ilolla suorittaisa tehtx-n- s yhtdsktmnassa, jos se Icyttisi jrke ja asettaia hdd t oikeie pai- koilleen? , . , Miss on \ i k a ? , ,
X d t a netin ikkunasta katedles- satu Ja vomattomtras, tcovottoimms iKTpaisee. Xaytta nnn pBnelta takinfin imim. Mutta eko se o!e metkM pairam valkeneimsesta, pa- Tssmaa^ Iraoaasassta, etta imiQaaa, yiaaitotaineti tySlaistimram, loMte- ni taThrisia ^^ tnta-^ p^ii^ bQada Ja pim-
pottanut. asian tilaa Jossain mrin. Talo, jonka isni osti Pohjanmaalla, oli vanhuuttaan bannaan^ut ja rnastynyt, ei ollut kuten sidl oli tapana laulaa "Punainen talo ja vai-j koisrt &kanalaudat", kuten oli ky-j In ihannetalo. He antoivatkin ko-j diHii nimen Eurapunni, fl syn* nyiiy>itjamme oli EurajoM, muttaj tuo ' '^imni" ol i imiden K-joen talojen] ikivanha nnm.
M d k d n kaikille kyhille ibmisille| 6U k o e t t u , sovdluttaa Jokin liika] nimi, joskus rumakin-
M u i j a n vid senkin, kpn kaksi | isompaa siskoani kylll asialla ky- dessn olivat jollain tavcilla riitaan* tuneet t idBl kulkevan eukon kanssa] T a m | ^ oli haukkunut, ett te olet- te sellaisia ''veden kuljettamia", eikaj niin kuin toiset kyiliset-
Taic nyt olisi vida" mennji jo-j tlkin mukiin, mutta tten^ alkoi j kaikkein palun. K u n tuli aika mi- nun menn kansakouluun, niin el 1 ollut toisten lasten mieest koskaaij j puettu oikdn. Miflin oli vika ke^ gissa, milloin sukissa ja niin aina joka x^aat^appaleessa. Jos vaikka oS] uudetkin, d n ^ n kelvanneet, niiu piti nxpat ja napata sivukulkiessa. Luvuistani he dvat kyllkn voi- neet sanoa mitn, aH c3in luokalla- ni etex-in oppilas.^ Opettajat oHvaJj moitteettomia. En koskaan vlitt-, nut vaivojani kotona, aD en tali-) tonut antaa vanhemnnllgni hamua, j enempi kuin opettajallekaan, K o ^ l kest kaiken varvyden iirbolii-| sesti.
Sit olen nyt ruc^en varrella SJi^ j nesti miettinyt, etta olikohan se v ^ j hommiltani aivan <kea to . lap^t , synnyinseudultaan pois vie^ J rasti Simisten pilkan kol!teis.;j K j ^ n me se katett i in, eit sat o>-at lenneQeet liian kauas psss^ juurdtakm. Y k toisensa ' kun -ram. kynndfe: .kyettSn, px^^ tm tastenimdinen kyl.
i ^ i & i i 3 s S t k j ^ i S i ^ ^ P^'^ ne^ pOkksainaan, ^ IJSB O& ^ \ ckssa fEamvcraan 5^%w lalisia. lam^ l ^ j ^ k o a l a a I B ^ | n jae^aan | a isff^l^samm .
osa dli&sa 3 ^ D ^ J j ^ ^
3^ laiji^ ,^ tai^ ^ pahaa m*^
