itni. ; ^ ^ H
l i
itva??'J
tui
liani j a | t. En' luistaa, 1 kiro- oli sd. ja va- :aa in- kurja
" . V W
la nun-
kaamean kuuluisuuden saavuttanut \starolainen Matti fHaapoja, jata viilakin -muiden entisten Suomen *'urho-
mukana muistellaan. Valokuvattuna Titrussa sen jlkeen kun hnet \iimu oli ratiroilla kiytkenyt".
ikseni uuIan;
'.. otin stuin
nalle kau- ettei tisi -au-. n ras-
joku niiriti "Vasten. ihanaa laiskan elm saaden vhi- lun t^Iin tajuihini^ lepsin miel- telien voimani takaisin Irman minua
ftvss, pieness huoneessa.. K u u - hoivaillessa. Hn kertoi olevansa ai- nen, joka kuiskasi lempesti van yksin maailmassa. Aikaisemmin
Irvaani, mutta sanoja en voinut k- . hn oli asunut ern-toverinsa kans- jt^Ja:4)ian:-menetin jlleen ta- sa yhdess, mutta tmn menty fitani. K u n uudelleen aukaisin sil- naimisiin joutunut aivan yksin. H n ini, huomasin, e t t pni ympri oli ehtinyt koota jo sievoisen omai-
kiedottu side. Viereisest huo- suudenkin. N y t hn oli lopettanut [esta kuului keittiastioiden kolinaa tyns tuossa pikku kapakassa, kos-
iloinen ni hyrili .pient, kau- ka hn ei erikoisesti viihtynyt siell ?ta laulua. n e n omistaja saa- ja oli muutenkin aikonut hakea pa-
Ir-
311
ei
iQ
remman paikan. Toistaiseksi hn ai- koi kuitenkin omistaa aikansa minun hoitamiseeni. Koetin-taivuttaa hn- t panttaamaan kelloni, mutta hn kieltytyi siit itsepisesti.
"Qlet minun vieraani", hn vain sanoi, "etk saa maksaa mitn."
Hn vietti yns ern vanhan mummon iuona, joka asui viereisess huoneistossa. Minun tytyi luvata,
Melkein idillisell M y y t i e l l M n eti koputtaisin seinn, jos tarvit- jrjaiUpieluksiani ja kaikin puolin^ sisin jotakin. Ja jos vhnkn sa- )etti huolehtia hyvinvoiiinistani. tuin liikahtamaan, hn tuli heti luok- "Ja n)^ ujdon lqrey,^^i3^^ :seni.
p ovelle, hnell o l i tumma tukka, maiset huulet ja hyvin valkoiset ^mpaat. H n oli Irma.
Vai niin, te olette ^hernnyt", hn hoi iloisesti. "E ik teill tietysti^ 3n ole aavisttistakaan, miss olet-
Olette nyt i rman hiona t m nimittin OTinun asuntoni. J a ai-
m pian saatte jotakin haukatta-
tunimesiron. ^ i i P e k k a l Sill nyt let minun ffifcfcupoifcani ksitt-
Tuona aikana n ajatellut juuri ollenkaan Lauri-set J ^ t v a a . M i - nusta tuntui, i u i n he olisivat kuu- luneet toiseen elmn, jonka T)lin elnyt iauan sitten, dmn , joka
/^yt Ien sinun itisi. J a nyt si- un on tehtv aivan niinkuin iti 3noo, muuten saat h i tsaa ." Vasta v h i t e U e n s a m - t i e t , Tilit oli nytkiibflut TOinuiie. Sisimmss-
ikeastaan 4jli tapahtunut. Irma oli ni olin iloinen^ ett Irma oli estnyt favistanut aikeeni ja seurannut jal- assani, v l j n se juuri pH j i e i t t y -
TOinua vasten ;ja ^ huutanut s i l - )m, kun -xdin .painanut iUipasinta.
Sensijaan e t t l i ioti olisi lvistni^t j>t5ani, l i se ^tdinjrt svain: mitt t- mn naarmun j^jcta kuitenkin oli
minut tekemst itsemurhaa. El- minen, vaikka huontounmissakin olo- suhteissa, oli sentn parempaa kuin olla kuolleena. Tietystikn minul- la ei ollut aikomustakaan palata en Ouluun. Mutta tll Helsin- gisshn minua ei kukaan tuntenut.
ullut Tunsaasti VCTta. Irma asui ta- ja kuka tif, ehkp viel voisin on- nistuakin, ennenkuin aikani tulisf kuolla.
kinen? E t kai aio lhte luotani?" " E n voi en kauemmin olla \'as-
tuksenasi", N-asiasin s jTikst i . '*01en- lian jo i\'an terve."
Tartuin hnen kteens. "Onko simdla minknlaista ty<
t tiedossa?" Irma kysy i . *"Er, \'astasin katkerasti, '^Minul-
la ei ole mitn e i ketn, joka A^astannut ih i tn .
*'Minun ^ minun t y tyy mietina ^ k e i t t i n ^
Aterioidessamme hn jutteli i loi- sesti kaiken maailman asioista, mut- ta huomasin, e t t Mnte^entdK
**Onko sinusta t k a w , kun mat- kustan?" kysyin hnel t .
H^^lui^ma olkapi tn eik
odottaisi mimia^" Hn k a t ^ i minua ujosti. "Etk pid minusta ollenkaan?''
hn kysyi matalalla and l . **\'ai mist syyst iialuat l h t ^ pois?"
Tteasin oIevaIli^kovasti Hikattunut.
**13edt, e t l tulen ina olemaan ystvsi" , sanoin. ^'Maailmassa ei ole imitn, > i m ^ . en haluaisi tehd pucdestasi. 'i^e<pthan Irnia?"
AHn ei puhunut im tn . , " ^ K ^ ka i - s in txdet^toimee^^ i l -
Loppujen lopukehan olin l^meUe iman rjmhuakiii?" jal&oln spii^ kiitoffisuiidenvassa vh-ej[i;g*st;h^ Miksi-en^voia jd; Mnenludksefe^ ravastasi j a nau- viel irahksi aifca? ^ ^ ^^^^^^^^ . ku-
ja min jaoimmevomiitiQSta ta- .*aan l r o ilman louttamme, ja ;hed,:^kim satin^^^,^!^ ssinuh^ tiikeri. 'Ja silpaitei min te liikkeelle, menin panttaamaan
kelloni j a pakotin Irman kyt tmn siit ^ saamani rahat ^talouteen. 1 Ih- meellist kyll, oli viinanhimo koko-
, naan :hvinn3^.;.:.. ^ . ' = ,
Mutta kkiHhersiyt niuisttEn- tisest elmstni eloon. E n lukenut ollenkaan oululaisia lehti, mutta kerran Irman kengt olivat olleet korjattavina, ja kun hn toi ne ta- kaisin, olivat ne krit3rt vanhaan ou- lulaiseen lehteen. Sattumalta vilkai- sin siihen ja silmiini pisti ^muudan otsikko. Mielenkiintoni hersi he- t i .
"Tunnettu sanomalehtimies joutu- nut auto-onnettomuuden uhriksi ja kuollut. Tunnustanut ennen kuole- maansa ern tel^smns rikoksen."
Luin uutisen lvitse, j a siin ker- rottiin, e t t Visnen ol i kuollut ja ennen kuolemaansa tunnustanut ole- vansa syyllinen siihen rikokseen, jos- ta minua ol i syytetty.
Muistot tulvahtivat valtavina .y3^- ryin mieleeni. Koetin pst niist vapaaksi, mutta en voinut. Mennei- syys, jonka olin aikonut kokonaan unohtaa,_ alkoi jlleen el, ja min nin Ritvan kasvot silmieni edess. Ritva! N y t olin vapaa ja saatoin pa- lata hnen luokseen!
Ajatukseni myllersivt yhten kaaoksena. Takaisin kotiin! Ja R i t - va silittisi tukkaani ja pyytisi an- teeksi.
*'01en ostanut itselleni uuden le- ningin", Irma sanoi kki hertten minut todellisuuteen. *^ Se maksoi ai- ka paljon, mutta minusta tm on ihastuttava. Mi t p i d t ? "
K u n en vastannut mitn, katsoi hn minuun hyvin kummastuneena.
"Mik sinua vaivaa, Pekka? E t kai ole sairas?"
vcnh kenen miehen tahansa --~ jos vain^liluan! IV
V ^ ^ n i n :>hhen luokseen ja sivelin hnen pcskeah.
"Tiedn sen, ^^ I^^ ^ J a sin an- -saitset paljon paremmaa miehen ki\ in min olen. Olen usein ihmetellyt, et- tet ^ le jo vsynyt minuun."
"l puhu roskaa!" hn huudahti. Otin hattuna Ja sanoin lhtevni
asemalle ottamaan seh^a junien ku- lusta.
"Mut t a et kai matkusta viel t n iltana?"
" E n en tietenkn viel tiin iltana."
Menin ulos. Kadul la knnyin katsomaan hnen ikkunaansa, j a sy- dmeni sanoi, e t t tulism kaipaamaan tuota pient olentoa, joka oli anta- nut hiin paljon j a vaatinut niin v- hn.
Torjuin kuitenkin nuo ajatukset mielestni ja koetin vakuuttaa itsel- leni, e t t entinen elhnhi ol i jllfeen avoinna edessni, j e t t sinne juuri kaipasin.
Mut ta kuta kauemmaksi kaupun- gille kuljin, sit hitaammiksi ja ep- ri vimmiksi askeleeni tulivat. To i - sinaan minusta tuntui kuin pieni, tumma olento olisi kulkenut vierel- lni. Olin jo melkein kuulevinani hnen nenskin.
Mi t oikeastaan ajattelin j t tes- sni Irman? Minhn olin ollut h- nelle kaikki kaikessa, nyt sen k s i - - tin. H n oli pelastanut henkeni. H n ' o l i hoitanut minua ja antanut minulle uutta elmnhalua. Ja nyt min aioin hyljt hnet hnet , joka oli antanut minulle kaikki , mut- ta ei ollut vaatinut itse mitn. Itse asiassa olin suurempi roisto, kuin jos olisin vrentn3rt setni nimen.
^-Tlss, j i h n o l i k a t s u n u t i h - lisi kantaniaan minut J a n e n asun-
toonsa, i t t e n hn oli kutsunut l- rin, joka o l i sitonut haavani.
Pivatv^kuhiivat, j a rimina viet in
Ern pivn Irma kysyi k -
ki: " M i k s i olet noin aJkuloisen n-
Irma pH ollut olevinaan aivan y^^^ Rutistin kdessni olevaa paperia. Impitmtn matkastani. H n pH "Olen saanut uutisia kotoa. M i - ksittriyt,-ett kaipasin takaisin ko-
nun tjrtyy-matkustaa." Uin, ja hn ei ollut halunnut vai- H n ei o U u t . k o ^ a n kysellyt men- keultaa lhtni . Mu t t a tiesin, t t
neisyydestni. H n ei ollut koskaan hn tuUsi ka^ipaamaan minua. Hnen udellut, mist syyst olin aikonut jokainen ajatuksensa, hnen jokainen pt t pivni. Nyt . hn tuijotti sydmens lynti kuiUui .minulle. Jos minuun kauhistuneena. K a i k k i w i nyt hylkisin hne^^ palaisi hn ta- oli kadonnut hnen kasvoiltaan. kaisin tuohon ;ka{Kddcaan,: jota 1 ^
"Ynimrrn, Pekka", hn sanoi, inhosii^ 'iSiell on joku, jota -sin r^sastat. Ja kki knnyin takaisin. Ep i - Et ole koskaan k e r t o n u t ^ t n , - m u t - lerss sydmmessni alkoi orastaa ta min aavistan. Onko hn kau- lepo j a rauha, nis?" H
Kerroin hnelle Ritvasta ja Itu- ta pient :tytt, jonka Jtuskse nyt vailin - Jiiit tapauksia, jotka ^ l i v a t aioin palata, c finen kanssaan iea saattaneet minut siihen, t t nyt olin varmastikaan tulisi onnettomaksi. Helsingiss. H n kuunteli tatikkaa- Jo huomenna yg^yis inune toimen- vaisesti ja sanoi sitten: y piteisiin ;nainiisiin menoamme varten.
"Ja nyt voit matkustaa takaisin. Ja varmasti min saisin jotakin ty- He tietvt, ettet ole varas, ja^JRitva t nyt, kun jlleen saatoin kantaa rakastaa sinua edelleen." pni pystyss.
" N i i n , voin matkustaa nyt mx- Ol in vsyksiss tuosta kamppailus- nel'
H n kohotti kaiden otsalleen ta, jota olin kynyt i t ^ i -kanssa, kun saavuin rinnan asunnoUe. I k k u -
. - ^...-yr.iJu.a.-.-.!
CO