]941 L A U A X T A I N A . T O U K O K U U X 17 PIVN Sivu 5
taas, N i^inie kirjeessn, lupasi tiedus- kirjoissa ku\'aUiin sen olevan. Ta teila sit hevosta, kun vaan saa ti- N^ aikka kauppias oli itsekin syntynyt
Canadassa, oli kuitenkin kaikkialla jaisuuden siihen. Mut ta Helmin l i r - ieess tll \nikolla hn ilmoitti ly- neens kirveell jalkaansa ja jontu- nrtnsa sairaalaan.
'No, kyllhn min. kaiken sen tfedn!"
"Niin. Ei ole hyv'tll?i:^ja:.f^a. on siell. Mit silloin t ehda ,Hik- -
"No, ei minulle nyt lksytystutart vitse antaa. Joko se juomaon vak-
:niista?" ' ^ - Jo. Min tulen mys- joksikiiji.ai^^^
kaa perunamaalle. E i ki^siieHtapic haitaksi ole."
He lhtivt yhdess-. M.tkiaiil;. Heikki murahti " E i se* J j u p . Jalka., jajfeaijien. Ijauara.
t ie t ty et t hnen vanhempansa oli- vat kotoisin Englannista.
Helmi jo koetti kaikkialla kytt k n n e t t j ^ nime. E i hn tahtonut olla. suomalamen Helmi Tuomaala, vaanr Reari Thomas. Siit nimest ei saanut ulkomaalaista vaikutusta.
pahasti loukkaantunet. V^ikoDi, kiiH luttua psee takaisin -tyhfins," Hn katsahti levottomastr i ins . .
' ''En min sit itke.- Olen .pjahoiHia.'! m kun en voi hillit itsei.: Vjaher ne.n ja heikkenen, sitikai loa ajjai- nen itkeskeleminen . on", sanoi iti, kuivaten kasvojaan esiliihiiajisa.
Peruna istutettiin isoimpaan, pel- toon. Sit he etupss myivt. Mutta he olivat ajatelleet, saada, u- seamman l ehmn, enemmn kanoja ja isomman juurikasvimaan, et t var- sinkin kevisin voisi myyd nuoria vihanneksia oikein tuntuvasti ja kaik- kea muutakin yrit t laajentaa. Sit- ten olisi elm varmaa, jopa kdJjta huoletonta. .Mutta Jakin lhdetty oH alkaijiut
tuatua vaikealta e lmj ' silla Jakin lht sai Heikin levottomaksi; Heik-r ki ei pitnyt .farmie^.??stsL,,;ja,.l3ii. sanoi niin; harva se^iJiv,: j ^ t l i i k k y i tiss laiskasti., ja y^steattiie^se^ti.- Jakki ei myskn pi tnyi : sii t, mutta hre.ei valittanuti Qdotti^yaaa aikaa jolloin nki voivansa lhifee ja sitten lhti.
Mutta Heikki piti tapanaan-tuoda rarjopuolia esiin. H n panetteli puBlteellisuuksia, m a a huonoutta, eristetty e lm, aiv^an. niinkuin
Se ok erinomaisen onuistuautuu- N^ainaja o l i sanoiuit kerran, kun oli tmen, pikantt,, melkoi^n vaikea ot. lukenut Ossianin aineen Rooman
^ ' siin maailmanvaJJasta; "Pajan t>^vy St^kamkea^ajat tel ii t i , kumar-. pjemen,. niuita.. mritell tu^ ^ saada op^iskella, sen miiv takaari." saan pecunayakojen reen; Pur ^^^ | | svas i a i | i tendenssi jo- K^uilasepjp^ Heurlig oli kuparisep- Ifssaanjsiemeni naUtnflhi^ n ^- teki sijj kaujingin; ktisthxus- pmestairiii \'anhoia ystvi, mutta
kpnyihollfeiUe m i e l ) ^ k,un Ossian t y l i hUnea hjokseen ^ km taysm. nautit;ta>-a, iulwiafc= ya- haa ol i hiiOtai k y s s s ^ i i , ryki P^akirkplSiafi- tiliaajijte; T f e saattoi t a f ^ t u a nukfcuva \'altw- kinkoa .muwien si^gjl^ mutta ei toki Salissa tai vilkkiaissa rukouakkouk- sissa. Toimittaja Adaibert Simons- son paistoi suopeutta, Ja.KirkkoUeya
tuessaan: doteHjBSsaaji; siemeni paikoilfeeny va-. piaiibBeff tyii k^ ovettama ksi jai hijyn;,rinnastaan: noiisi syvi-lmor kaxiksia..
Mutta, sitten; siihen juoksi; p^jas- Hnen, pienet rus-
keat: kifet ryhtyivt auttamaan .ja hnen; kirkas flens lausui sanoja, jotka lohduttivat ja rohkaisivat.
Psiisviikolla kylvettiin juuri- kasvit. Sevoli totuttu tapa, sill sii- n tarvittiin kaikki lajKet auttamas- sa. Tn vuonna oli mit kauneinta ilmaa. Aurinko paistoi niin lmpi- msti et t oli tukalata olla kumarruk- sissa pellolla.
"Ajattele, Heikki, ne toiset mene- vt huvimatkalle. Opettaja menee niiden kanssa", sanoi Helmi vieres- sn kyykttx^lle Heikille.
" M i n olen sit ajatellut", murahti poika.
"Minusta on vrin et t meidn ty tyy tllaisia tit tehd koululo- mien aikana. Kaikk i toiset lapset saavat menn minne vain, ja meidn ty tyy vain tehd ty t !"
" E i sinne menekn kaikki lapset", huomautti Laura. " E i sinne mene muut kuin kauppiaan laipset ja hei- dn parhaat ystvns ja opettaja."
hn. ja hymyili saJaj^^sesti eik piufeunut siioraaa njit nyt t i aiko- vaa. Ja y h t ' ^ : YHlaJbJi Ossianin aiaUiksissa kv ia salaaianiskust: sampspaajavispiiv <ih rahoja lai- nata nuorukaiselle, joka. kohta y l i -
sika lainattiin-sanasta sanaan koko oppilastutkintor^ jlkeisen piv- vapaamieliseen lehdistn ja muu- n, lonipakokaan' 150 kruunun sti- tamin supistuksin nYyskin vanhoil- pencli, ostaa kullatun sjunppanjavis- lisiin lehtiin. Lehtori Wadenstrm pUn!. Siit tuli kallis kapine, ajat- kertoi tapahtuman erss esitelms- teli Ossian ja koetti hymyill yht sn ia teki siit asianniukaiset joh- .salaperisesti kuin toinenkin, kumar- toptkset. Ossian hiukan hpesi, si ja poistui. mutta lohdutteli itsens sill, et t Kenenk muun puheille hn viel tuossa pikku tarinassa henki omi- nienisi? Kaupungin kirkkoherran- tuinen. unelmoiva suvitunnelma, jo- ko, joka monta kertaa ol i ollut h- k antoi sille suggestiivisen tehon ja nelle ystvllinen j a joka oli katse
synkkn kysynyt rouva Stalilta, o l i - ko totta, et t Ossian ol i kirjoitta- nut sen Kirkkoilevan siarv? - Ossianr ihaili vilpittmsti kirkkoherra De la Motte'ia hyvn puhujana, vaikk'ei uskonutkaan hnen vapaamielisen kristillisyj'lens totisuuteen, mutta
uskottavuuden se tunnelma oli saatu mtkuun horroksissa nukku- vasta Gustavshamnin Silmin toir mituksesta. ' - ~
Mutta kvip niin, ett Kirkkoile- va ^ika ratkaisi Ossian Renen el- mnkohtalon. Sill kes meni ja syksy tuli, ja kununakseen Ossian hn olisi kernaammui tyntnyt k- huomasi, ett Lundin-matkasta ty- tens tuleen kuin ojentanut sen pyy^ tyi luopua. Esteen varsin vhp- lmn, tuolta miehelt apua. Me- tinen seikka: ei oUut rahaa. K u - parisepp Anderssonilta ei ollut j- nyt muuta omaisuutta kuin talo.
N i i o , kyll min sen tiedn. Mut- Alakerta, jossa hnell itselln oli ta yfet hyvin me olisimme voineet olla. heidn valittujaan, jos eivt he tietisi et t me emme koskaan mihin-
pse", sanoi Helmi. " E n mih usko", sanoi-Laura. "Ja
mi ollut vanhempiensa syy e t t l i e i l - ennen min ainakin kylvn." lei ollut sit, mit esimerkiksi. va- nkkaimmilla farmareilla oli. J a vaik- ea hnen vanhempansa koettivat kuunnella krsivllisesti ja muistaa, ett Heikki oli tuossa veltossa aika-
liike, asunto ja typaja, annettiin vaatturimestari StaliUe, ylkerrassa asui leski tyttren kanssa, ja Ossia- nilla oli jo koulupoikana ollut ullak- kokamari. Slalit maksoivat yhdek- snsataa kruunua vuodessa vuokraa, Olivia neuloi sormikkaita niirt pal- jon kuin hnen kalpeansiniset sil-
nisik hh Stalien luo? Se e i olisi toivotonta, mutta hn ei hennonnut sit tehd: viisi vqotta sitten horjui maa koko- Stalien perheen jalkojen alla, kaikki tiesivt, ett Stafio ty- tyi vastata karanneen verhoilija Elofssonin konkurssissa m'skoilleefl. saamastaan siunmasta, joka ol i tois- takymmenttuhat ta kruunua. E i , Ossian Renen luonteessa oli jotain, joka teki hnelle vaikeaksi onnistua anelijana. Ihmiset saattoivat heti
mansa kestivt, mutta siit ei.suu- kohta sanoa, mit se ol i : f]!yhkeyt- ria koitunut. Mist ihmeest olisi t. Itse pit i hn asiaa hiukan mut-
" S i n l " naurahti Helmi. " E i suin- kaarr sinua olisi sinne otettukaan!"
Heikk i ei sanonut mitn. Hn o l i n i in kyllstjmyt Helmin alituiseen piltfcaamiseen. Kumpa hn joskus jnytkn mitn Ossianin yliopis- kallisempana. Mutta se on ainakin
a^ndessa elm, jolloin lpstras j antaisi Lauran ol la rauhassa eik ama tolukuihin? Hn koetti hankkia lai- varmaa, ettei hn nyt tnyt sellai- .ia miehuus alkaa tehd tuloaan, li j o M i n tavalla loukkaisi hnt. Kat- nan. Pukeutui parhaisiin vaatteisiin- seita, jolle ihmiset tulevat itsestn sittenkin masentavaa hn t kuunnel- so nytkin miten Laura-paran leuka sa ja tynsi ylioppilastodistuksensa houkutelluiksi tekemn hyv, sel-
painui alas taskuun: se oli kaunein todistus min- laiselta, jolla on vetovoimaa filan- M i i t t a ei hn mitn viitsinyt sa- k alle rehtori j a elorus* pitkiin ai- trooppeihin. Hn o l i umpinainen,
noa. Sirthtttulisr vain riitaa. koihin olivat piirtneet nimens, sit niukkapuheinen. Ent Helmi sitten, joka ;olt kohta **No, nyt on kdta- ja punajuuret ei kukaan voinut kielt. Eik ku- K u n siis toimittaja Adalbert Si- hentoista, ja hyvih' kaunis ty t t - kylvetty^', huokasi iti mytemmin. kaan. kieltnytkn; jotkut isn ys- monsson ern pivn elokuun lo-
tvt tarkastelivat sit h y v n t ^ t o i - sen hartaasti, knsivt sen sitten sievsti umpeen ja antoivat takaisin
^ w i . a v < i a auta. ivuunnt i^- la. He olivat \'armoj, e t t .Heik t s t imlloiflkaan tule todellista; apua tss kotipiiriss.
neo?-V . .^^^^"^osi nraata-ja-karjaa: "^Gts nyt ol^^ seuraavat? ^-^!^J :^.^:al 'stm auttatnaan^^^ Sipsitl J a . niit kylvetnkin nyt
valitti yhtmittaisesti, ^^fan eik Heikki ynmir thy t
^ ^ a a i , mit maapa lnenmerk i t f ^ e ja idille: Eivt he nnBin-
yrittneet ymmr t , ni in ^ ^ a ohvat omia kaipaufeian: B i - ^^^^ tteneetpieniiit- t y y d ^ ;%ettapellot laajenivat jkasvi l l i - "^te voimistui.
^ m i krsi kovin suomalaisuudes'^ Han olisi tahtonut oHa eng-
^^^u^syntyist juurta. S i ^ h h l i kaikki ihaHtavat ihmiset.
; ^ kaakki kunnioittivat. S e n h n
enei9^5nnk#? viime vucMma,! koska menes^vfe nun Jbyvip,"
" M i n en ainakaan ala. sijMjJia k y l - v m n ! " huudahti Helmi oikuk- kaastr. **Ne siemenet ovat niih pie- n i ja mustia. Niit on niin vaikea ja hidas kylv."
"Paremminhan sin ne net kuin iti ja min" , huomautti is, " ja si- nunhyppys i l l s i on parempi erotella kuin meidn."
^ 'Mina en halua!" " V a i t i , He lmi !"
Kyll min. Anna min kylvn
pulla kutsutti hnet luokseen j a i l - moitti, et t Kirkkoileva sika oli jt- tnyt hneen pysyvisen vaikutel-
punasttivalle Ossianille selitten, ett man ja e t t hn oli taipuisa otta^ juuri nyt o l i huonot ajat ryhty mi- hinkn seikkailuihin. Akseli Ene- man oli kuollut; vhn se nyt aut- toi, et t rouva Atidersson hoki, mit
* Piispa. Eforus: Ruotsissa on piispalla hiippakuntan- sa koulujen tarkastajana.
Suomentaja.
maan hnet Gustavshamnin Sano- miin, ylfanrisen niin sanc^aksem- me, siU toimituksen henkilst, oli tyslukuinen, sek maksamaan h- nelle palkkaa sata kruunua kuussa,
arvonuni, joka niin.Ossian suostui heti. Psen toki kerjmst, vas-
tasi hn, kun iti vaikeroitsi, ett
clituH, t ^"""'"'itivai. en nan "Kyiia mi y^ "^ /'^ ''^ "]?^ " koulussa ja luke- " sipulit, kyli min osaani"
s,ttnn ^'JJ^omaalaisia halvek-
kiil. . . ? mielestn. K a i - ^'^^^in kummallisia tapoj fTila'.:-- lapoja nnn Han^tn- ""'^^'^^ canadlaisill.
e. tuntenut yh tkn eng- ^J,^.^'^'''^ lheisesti, mutta ^Cmitrl ^^"PPi^n lapsista n- oii ' " ' ' ^ W t t heidn elmn-
-mu sellaista kbin romaani-
min ny tn miten min kylvn, is!":
Hymyil len he seisoivat siin kar- kin katsoen pient olentoa, kun hn kumartui tyhn. Taitavasti hn pudotteli pieni mustia siemeni, ai- van tyydyt tvn harvaankin.
"Tot ta totisesti, sin osaatkin", naurahti i ^ hetken kuluttua. "Kyll
se ky aivan oikein. Min luulin et- t'.sinulle voi antaa isoimpja sieme- ni vain, mutta kyll siri saat vaikka mit kylv, kun se noin ky,"
Onnellinen loisto suurissa tummis- sa sihnissn nousi Laura yls.
poika antautuisi niin kauheaan leh- teen kirjoittamaan.
Kerjlisen kokemukset olivat tehneet hnet jo liian krsimttmk- si ja sydntyneeksi. Syyskuun en- simmisest ei hn oHut en kan- didaatti Ossian Andersson, vaan toi- mittaja Ossian Rene. Tottahan voinen sallia itselleni edes sen ylel-
iti, annatko-sinkin minun kyj^ lisyyddn kuin kunnon sukunimi, se- v nm sipulit? . . . iti, taas sin Iitti hn .
Li ian paljon ylellisyytt ei hn mduten nin viiten viimeisen vuo- tena ollut nauttinut. Selk karmi, kun hn ajatteli ent isyyt t: mi to l t t i oikeastaan ennt tnyt tehd, mit
itket!" "Itken vain kun tuli niin hyv mie-
l i , kun edes yksi teist tykk tys- tmme."
(Jatkuu)
i